sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Unohduksia ja paljasta maata

Aina keväällä maa on paljas. Maan muodot ja muhkurat paljastuvat. Ei ole kasvillisuutta peittämässä pieniä epätasaisuuksia. Näkee nyt hyvin, mistä syksyllä siirsin perennoja, mutta ei ollut multaa lisätä kuoppiin. Joissain paikoissa kuitenkin vihreyttä riittää.


joissain paikoissa vielä on hyvinkin tiukasti lunta. Mutta onneksi vieressä jo kukkivat pienet ja sitkeät krookukset.


Krookuksia voi istuttaa myös muden kasvien lomaan. Näissä kohdissa, missä on keijunkukkien lehdet ja välissä pikkuisia kukkivia, voisi luulla kevään olevan jo pidemmälläkin.


Samalla valo paljastaa sisällä eri tavalla pesemättömät ikkunat ja pölyn. Tekemisestä voisi ottaa stressiäkin. Nyt yritän olla ottamatta. Pikkuhiljaa saa aina jonkin paikan kuntoon. Viime vuoteen verrattuna maa on jo hyvinkin hyvässä kunnossa: kasvimaalla ei ole jäätä. Kunnostin penkit jo syksyllä, joten siellä ei juuri tarvitse huhkia. Tässä kuvassa on jännä valo, kun se pesemätön ikkuna heijastaa kukkapenkkiin valoa takaisin. Takana näkyy pian kunnolla kukkiva Double Ellen -jouluruusu. Ja nyt pitäisi nopeasti päättää, että yrittääkö kiskoa puusta pois jouluvalot vai antaako niiden olla.



Naapurin kanssa aloitimme pihakierrokset. Katsoimme meidän pihallamme kukkia ja yllättäen pihakierroksella huomasin laukan kasvavan kasvimaalavassani. Ei harmainta hajua, miten se siellä kasvoi. Siirsin sen kukkapenkkiin. 


Syksyllä unohdin ( en jaksanut / energiat loppuivat) muutaman oman talvivalkosipulin takaoven viereen. Sinne ne jäi. Koko talveksi. Soran päälle. Nyt keväällä ne versoivat iloisesti, olivat etsineet juurilleen soran läpi maata. Kaivoin varovasti ne irti ja peittelin jo syksyllä kohennettuun lavaan, jossa on nyt myös aimo kasa kompostimultaa. Toivottavasti suurin osa niistä versoista on talvivalkosipulia, sillä sinne sekaan oli menossa jo yksi scillakin. Se onneksi näytti jo sinistä nuppua, eikä tuoksunut valkosipulille. Muutamia itusilmujakin voisi istuttaa sellaisen paikkaan, josta ne muistaisi sitten myöhemmin nostaa ja laittaa kasvamaan.


Keväällä olen myös unohtanut, että missä on viime vuotisten syksyn istutusten muistiinpanoni. Olen kyllä ne paperillekin laittanut. Viime syksynä ostin ja istutin sipulikukkien sipuleita ja onneksi kirjoitin ne kyllä blogiin, ainakin suurimman osan. Mutta en enää muista, mihin olen laittanut mitäkin. Onneksi krookusten, lumikellojen ja muiden aikaisten kukkijoiden määrä kuitenkin kasvaa joka vuosi. Sen verran paljon eri kokoisia krookuksia on kukassa, että niitä ei enää yksittäin jaksaisi laskea. Tänä keväänä ostin jo useampaan ruukkuun orvokkeja. Usein en niihin lankea, mutta nyt koin tarvitsevani kevätorvokkeja. Tässä kuvassa kaikkein herkimmät ja hieman riippuvaisen oloiset. Taustalla kukkapenkkiä.


Kukkapenkit näyttävät paikoin kukattomilta ja väriä tuo niihin enemmän tulppaanien lehdet. Vielä ensi syksynäkään ei kannata luottaa siihen, että nyt olisi jo tarpeeksi kevätkukkijoita. Aina tilaa riittää. Varsinkin näissä uusissa penkeissä. Huh, miten ankea kevätnäky. Vaikka toisaalta lähes puhtaalle pöydälle on ihana lähteä suunnittelemaan. Vuorenkilpien aika on pian siirtyä.


On hienoa päästä seuraaman joka päivä kasvikuulumisia. Se ei kuitenkaan ole koko kevään ajan mahdollista. Huomenna jatkan puutarhakierroksia useamman kerran päivässä. Näiden Katherine Hodgkin kevätkurjenmiekkojen vieressä on toinen nuppurypäs näitä. Joko olen ollut laiska tai sitten miettinyt, näiden olevan näyttävämpiä kimpuissa.


Monen mielestä tämä on kaunein kevätkurjenmiekka. Minä pidän enemmän niistä tummista, mutta usein istutan näitäkin. Näin keväällä ei kranttuilla, vaan jokainen laji. joka nousee meidän talven jälkeen, on ihana ihme.

20 kommenttia:

  1. Aika hauskaa, minäkin löysin pari laukkaa ihan väärästä paikasta, mistä lie tulleet. Ja yksi valkosipulin kynsi oli jäänyt syksyllä nurmikolle, nyt se reppana kasvoi siinä kunnes siirsin lajikumppaneiden viereen. Samoin ihmettelin kun keskellä nurmikkoa kasvaa kaksi yksinäistä kevättähteä, niitä en ole istuttanut nurmikolle kuin omenapuun alle. Oisikohan siemenestä levinnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ehkä tätä puutarhanhoitoa on sen verran pitkä aika takana, että ei voi enää jäljittää kaikkia kasveja. Niitä tosiaan välillä tulee esiin erikoisista paikoista. Jos sinulla kevättähti on siementänyt ja siemenet kulkeutuneet kauemmaksi.

      Poista
  2. Jokainen kukka on näin kevään tullen ihme - etenkin tuollaiset krookukset, jotka kukkivat ihan jäätikön reunan vieressä! Ihania ylläreitä. Jotkut sipulikukat tekevät siementaimia milloin mihinkin, ehkä muurahaiset kuskaavat siemeniä tai sitten jokin lintu, kuten rastas, kaivellessaan maata, niillä kun on niin pontevat niskan nakkelut samalla :-D Kerran meinaan minäkin löysin noita Katharine Hodgkineja ojan penkalta monen metrin päästä paikasta, missä niitä kasvaa. Ne eivät varmaan olleet siementaimia, kun alkuperäisten istuttamisesta ei ollut niin montaa vuotta. Myyrät tai linnut, niin sen täytyy olla.
    Tuntu, että joka syksy täytyy varmaan panostaa kevään sipulikukkiin, niitä ei voi olla liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krookusten vieressä on todella jäätikköä. Autotallin katolta tippui suuret kasat talvella lumia ja niiden lumien päällä voi yhä kävellä. Ei upota yhtään. Sen jäätikön alla on kyllä esim yksi pioni, vähän huolestuttaa muutaman muunkin kasvin kohtalo.

      Rastaat tosiaan heittelevät kaikenlaista. Ja harakatkin täällä vierailevat usein. Eläimet välillä taitavat auttaa näissä kasvihommissa.

      Poista
  3. Kyllä niitä ylläreitä tosiaan löytyy vaikka ei ole istuttanutkaan niitä. Minä lisään joka vuosi vuorenkilpeä .Meillä on sellaisia paikkoja paljon mihin ne soveltuvat ja ne alkaa juuri työntämään kukkanuppuja. Minä olen myös huonomuistinen enkä muista aina minne olen istuttanut mitäkin .Onpahan sitten aina ihmettelemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuorenkilvellä on paikkansa. Meillä on sitä melko laajastikin paikoin. Meillä se sattuu olemaan myös lehtokotiloille oikein mukava ja viileä makuualusta.

      Ihmeitä riittää keväällä. Pitää usein muistella, mitä voisi kasvaa missäkin.

      Poista
  4. Kukkapenkit näyttävät tähän aikaan vuodesta oikeastaan melko ankeilta pilkistäviä kasvien alkuja lukuunottamatta. Minä sain kodin ikkunat onneksi pestyä, mökillä ne ovat vielä pesemättä. Pihalla on niin paljon hauskempaa puuhailla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkapenkkejä täytyy ihailla kasvi kerrallaan. Sitten ne näyttää vähän paremmilta. Tilanne muuttuuu niin nopeasti keväisin, kohta taas vihreää on paljonkin.

      Poista
  5. Aina löytyy ylläreitä ja unohduksissakin löytyy. Käy myös usein niin, että keväällä tule innoissaan kitkettyä sellaistakin, mitä ei pitäisi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän keväällä olla varovainen kitkiessä. Onneksi osa kasveista ovat niin selkeitä kitkettäviä. Kuten voikukka.

      Poista
  6. Kevät on ihanaa aikaa, kun uusia yllätyksiä putkahtelee maasta. Eilen huomasin ilokseni, että esim. syksyllä istuttamani kolmas valkoinen verenpisara on talvehtinut ja näyttää hyvinvoivalta. Siitä tuli iloinen mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aina hienoa, kun talvetukset onnistuvat. Niistä kyllä ilahtuukin.
      Keväällä alkaa ihanat yllätykset.

      Poista
  7. Niin kaunista...totta, ei nihkeillä väreistä vaikka minäkin pidän niistä tummista eniten. Kaikki käy näin aikaisin keväällä. Nyt pääsiäisenä lumet ovat sulaneet varmaan hyvin? Hyvä kun sait laukan pelastettua. Minustakin tuntuu, että sipulikasveja löytyy oudoista paikoista, mutta lähtökohtaisesti epäilen aina itseäni...taskuista varmaan putoilee. Kevät ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on enää hyvin vähän lunta. Kohta sitten alkaa vesisateieen toivominen.
      Saatan minä olla syypää näiden sipulikukkien ja muidenkin kasvien kummiin esiintymisiin. Niitä voi sitten siirrellä paikasta toiseen.
      Kevät on ihanaa aikaa. Ja lämpö tekee bobuksen.

      Poista
  8. Ihanaa viherrystä ja kukintaakin jo! Kevät on yllätysten aikaa! Meillä edellisen asukkaan jäljiltä kasvoi kevättähtiä nurmikolla ja vielä viime vuonnakin löytyi joitain uusia alkuja, joita sitten sai siirrellä kukkapenkkeihin. Nyt huomaan kyttääväni kukkapenkkien lisäksi myös nurmikkoa, että löytyisikö sieltä edelleen uusia taimia :D Minä yleensä muistan, mitä olen istuttanut mihinkin, mutta pitkään mietin, mitä olen laittanut syyskylvöruukkujen sekaan talvehtimaan. Löysin nimittäin yhden ruukun, missä ei ollut mitään merkintää ja sieltä puski jo useita siementaimiakin. Todennäköisimmin ruukussa on kesällä kylvämäni nyppykurjenpolven siemenet, jotka eivät kesällä suostuneet itämään. Mitähän kivaa vielä löytyykään? Aurinkoisia kevätpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Nurmikolta" olen kaivanut krookuksia kukkapenkkeihin. Sekä sinivuokkoja annettavaksi että myös kukkapenkkeihin. Sinivuokkojen lehdet eivät oikein pidä ruohonleikkurista.

      Yllätyksiä tulee aina keväisin. Selviää varmasti ajan kanssa, mitä ruukussasi kasvaa.

      Poista
  9. Mukava kun yllätyksiä löytyy. Meilläkin nyt alakaa kukkia löytyy, osin penkit vielä lumen peitossa. Ikkunanpesu ei vielä mielessäkään. Pikkuhiljaa nekin hoituu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että kukkia alkaa löytymään. Ilahduttavaa. Kaiken ehtii kyllä, kun ei kovasti stressaile.

      Poista
  10. Sinulla kasvaa siellä jo vaikka mitä,
    Meillä saa melkein etsimällä etsiä,
    että löytää kuvattavaa.
    Asutkohan sinä etelämmässä.
    Vai onkohan sinulla vaan niin paljon enemmän istutuksia.
    Nautihan pihastasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asun vyöhykkeellä kaksi ja sen lisäksi olen toki yrittänyt laittaa kevätkukkijoita joka syksy lisää ja varsinkin niitä aikaisia kevätkukkijoita. Meillä ei kuitenkaan ole kaikkein lämpimin tontti, koska on varjoa ja savimaata.

      Poista