torstai 20. heinäkuuta 2017

Puolivarjoa ja varjoa

Kävin työkaverini pihalla vähän aikaa sitten. Mietimme yhdessä kasvivalintoja heidän pihaansa. Meidän pihalla oli tarpeen pitkät housut, vaikka lyhythihaisella paidalla pärjäsi. Heidän pihallaan melkein sulin niissä vaatteissa. Aurinko porotti, puiden tuomaa varjoa ei ollut. Tuulta ei juuri ollut. Taas erittäin selvää oli, miten meidän piha on aurinkoisellakin ilmalla hieman viileä ja helteelläkin löytyy jokin varjoinen alue. Kun taas työkaverini kertoi pihansa olevan pätsi kuumilla ilmoilla. Tässä ehkä yksi syy, miksi olen kaivannut lämpöä. Ja myös ruusuista Mustialan ruusu näyttäisi kaipaavan hetken kuivaa ilmaa.


Meillä ei kai tällä pihalla ole yhtään paikkaa, johon aurinko paahtaisi koko päivän (siis silloin kun sattuu paistamaan). Silti on monia kasveja, jotka meillä kasvavat, vaikka ne monta kertaa istutetaan aurinkoon. Liljat ilmaisevat liian vähäisen valon alkamalla kasvamaan vinoon kohti aurinkoa, silloin niitä voi siirtää. Puolivarjon käsitys tällä pihalla on vähän erilainen kuin jollain toisella pihalla.

Tässä penkissä omenapuu luo varjoa aika monelle kasville, eikä tämä penkki ole muutenkaan koko ajan auringossa. Kuvassa näkyy jättipoimulehteä, pioni DoTell:n kukka, törmäkukkaa ja tädykettä. Kasvaa tuolla myös metsämansikkaa, jota aina riivin välillä vähemmäksi. Saniainen taustalla.


Samassa penkissä on myös toisessa paikassa kurjenpolvi Orion, joka pioni Karl Rosenfieldin kanssa tekee väriä toiselle puolelle penkkiä.


Toisessa penkissä on taas aika tiivistä varjoa. Aurinko paistaa hitusen penkin joihinkin osiin alkukesän jälkeen, kun viereinen hevoskastanja ja muut puut saavat lehtensä kunnolla auki. Penkkiin heijastuu ikkunasta ajoittain valoa, mutta penkki on aika varjoinen. Tässä maa on aika juurakkoista ja paljon kuivempaa kuin takapihalla. Silti vanha pionin juurakko (nimi ei tiedossa) on tässä viihtynyt.


Samassa penkissä kasvaa kuunliljaa, tummalehtistä syyskimikkiä (joka tekee jo nyt kukka-aihiota), varjoliljaa. Myös tässä penkissä kasvaa matalia kasveja ja sitkeästi puuta pitkin myös kärhö, joka saa vähän enemmän valoa korkeammalla. Tässä penkissä siis kasvaa rusotuomipihlaja, jota en tajunnut kuvata, vaikka sen oksia ja lehtiä kuvassa näkyykin. Tummakurjenpolvi on lopettanut kukintansa ja on vähän rötyinen nyt.


Viime kesänä luulin, että tämä pioni, joka kasvaa puolivarjossa myös toisen penkin rusotuomipihlajan varjossa, on jotenkin eri värinen varjosta ja nuoruudesta johtuen. Tänä kesänä tulinkin nimilappusekaannusmietteisiin, sillä näin ainakin lähes saman näköisen pionin Villissä Pihassa. Sen pionin nimeä en kyllä enää muista.


Tässä kuvassa näkyy rusotuomipihlajaa, jonka juurella kasvaa yläpuolen pioni. Tässä kuvassa se kukkapenkki on taustalla ja tässä etualalla on puutarhan lämpimin penkki, jossa kukkii lähes auringossa pari sormustinkukkaa ja pioneja. Siinä penkissä on kaikkea muutakin. Kuten nyt aukeamassa olevat LollyPop-liljat.


Puolivarjossakin kasvaa kaikkea, aurinkopaikkoja joutuu vähän metsästämään. Puolivarjon käsite on minulla kuitenkin melko väljä.

16 kommenttia:

  1. Puolivarjo on ihanteellisin kasvupaikka melkein mille vain. Ja monessa kasvitieteellisessäkin puutarhassa on juuri tuollaiset olosuhteet.
    Tosin viime kesinä sitä paahdetta ei ole kauheasti ollut. Kivempi minusta on olla hieman siimeksessä, kuin tuulisessa ja paahteisessa paikassa. Ehkä tämä juontaa juurensa siitä, että olemme rakentaneet kaksi puutarhaa ihan tyhjästä. Varsinkin ekan talomme puutarha oli tasamaalla, ilman kasveja. Sitä odotti niin kovin, että kasvit kasvaisivat ja suojaa tulisi. Nyt jotkut kasvit jo röyhäävät vähän liikaakin, joten tasapainottelua tämä taitaa olla aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paahde on parina vuonna loistanut poissaolollaan tällä tontilla. Uskon, että teillä on kokemusta myös liian vähän varjoisesta tontista. Kyllä minäkin joudun suuria puita katsomaan myös sillä silmällä, että ovatko liian suuria tai liian huonokuntoisia. Ja joidenkin kasvien kasvaminen tietysti on joskus yllättänyt.

      Poista
  2. tuo kurjenpolven ja pionin väriyhdistelmä on tosi kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän siitä. Noissa Orionin kukissa on raitoina lähes samaa punaista kuin tuossa pionissa.

      Poista
  3. Lähes kaikki kasvit viihtyvät puolivarjossa toisin, kuin usein luullaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika moni on viihtynyt ihan hyvin. Tosin joskus sattuu liian varjoinen paikka.

      Poista
  4. Kuvien perusteella teillä näyttäisi olevan kaunis lehtomainen tunnelma - aurinko pilkistää puiden oksien välistä. Haluaisin meillekin edes muutaman sellaisen paikan, jossa voisi viilentyä puiden lehtien varjossa, mutta tällä hetkellä odotetaan puiden ja pensaiden kasvamista ...

    VastaaPoista
  5. Meillä on kasvanut tällä tontilla aika joukko suuria puita, joita on jouduttu myös jo karsimaan. Puiden lehtien läpi tuleva valo on aika kaunista.

    VastaaPoista
  6. Puiden latvusten läpi siivilöityvä auringonvalo on mukavan lempeää monille kasveille. Kastelutarvekkin on varmaan aika minimaalinen? Vaikka tänä kesänä nyt ei kenenkään varmaan ole tarvinnut liikaa kastella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on periaate, että perennoja en kastele kuin istutusvuonna. Muuten en anna perennoille vettä kuin ääriharvoin. Toukokuussa oli lähes kuukausi sateetonta, silloin oli jo lähellä, että kastelen.
      Jos olisi koko kesä ilman sateita, toki sitten periaatteet muuttuisivat. Vettä saa ruukkukasvit ja hyötykasvit. Siinä on minusta ihan tarpeeksi muistettavaa.

      Poista
  7. Käytäntö on osoittanut minulle, että puolivarjot paikat ovat kukille hyvin suotuisia kasvupaikkoja. On joitakin kasveja jotka kyllä menestyvät ihan auringonpaisteessa mutta useimmiten ne viihtyvät myös puolivarjossa. Jotkut kukat viihtyvät vain puolivarjossa. Minulla oli ukonhattua hyvin aurinkoisella paikalla mutta siihen tuli kirvoja joka kesä, mutta kun siirsin ne puolivarjoisalle paikalle, ne menestyvät erittäin hyvin.- Mukavaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Puolivarjoa on saatavilla näin vanhalla pihalla aika mukavasti. Välillä vähän liikaakin on varjoisaa. Aika hyvin mm laventelikin viihtyy puolivarjossa, vaikka sehän menisi vaikka kuinka kovassa paahteessakin.

      Poista
  8. Ihania kuvia♥ Uuden pihan myötä on itsekkin tullut innostuttua puutarhan hoidosta..Paljon joutuu tietoja/apuja kyselemään..vaan onneksi on ihania ihmisiä jotka mielellään auttaa kun omat taidot/tiedot ei riitä:) Mukavia puutarhapäiviä sinne ja kaunista kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhan hoitoon voi jäädä koukkuun. Onneksi sitä oppii pikkuhiljaa vähän lisää kerrallaan. Kiitos samoin, mukavia puutarhapäiviä!

      Poista
  9. Alussa piha on useimmiten aika valoisa ja auringossa viihtyvät kasvit sinne sopivat hyvin. Vuosien saatossa puut ja kasvit kasvavat ja sitä puolivarjoa on lähes koko pihassa. Mutta sitten puolivarjokin alkaa muuttua aika varjoiseksi. Meille on niin käymässä. Huomaan sen siitä, kun useimmat kasvit kurkottelevat ja kasvavat vaakasuoraan, kun niiden kuuluisi kasvaa pystysuoraan. Sinne valoon on yllettävä.Mutta kun se harventaminen ja leikkaaminen tuntuu niin vaikealta, kun on tottunut käyttämään lapiota ja istuttamaan aina uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, että monet kasvit haluavat sitä valoa. Edes vähän. Meillä on yhtä aikaa menossa harventaminen ja uuden istuttaminen. Ei tarkoituksella enää haluta suurta joukkoa kuusia ja koivuja pihaan (niitä kaadettu useita viimeisen 10 vuoden aikana). Vähän pienempiä puita on istutettu tilalle. Joitakin varjostavia puita ei taas raaski poistaa ja pitää etsiä enemmän varjokasveja.

      Poista