tiistai 18. heinäkuuta 2017

Loman loppu

Minun tämän vuoden kesäloma on nyt ohi. Aamulla aloitan arjen, kun muu perhe vielä lomailee. Tai osaksi sitä on tietysti muuta kuin arkea, koska muu perhe elää loma-aikaa. Voi tehdä tiukkaa vuorokausirytmin kanssa. En olekaan niin aamuvirkku, mitä joskus nuorempana. En toisaalta myöskään iltavirkku, jotta iltaisin jaksaisin tehdä juuri mitään. Viimeisen lomaviikon aikana en ole tehnyt juuri mitään puutarhassa. Ehtiihän sitä.

Puutarhan pitkässä penkissä tapahtuu muutoksia tänä vuonna hitaasti. Sinivaleunikoiden kausi on pidempi, kun on viileää. Vaikka en minä nyt lämmöstäkään voisi pahastua, sillä on ollut välillä aika kylmäkin suorastaan. Itse asiassa saisi jo tulla kokonainen viikko lämpöä putkeen.


Tämä penkki, missä sinivaleunikot kasvavat on kohopenkki, johon aurinko paistaa aamupäivästä noin klo 15 asti iltapäivällä. Sen jälkeen penkin kasvit saavat satunnaisia auringon pilkahduksia. Työpäivinä näen kasvit siis varjossa. Olen siis vasta nyt alkanut miettiä, että varjossahan näkyy valkoinen kaikkein parhaiten. Penkissä on myös valkoista, mutta ei kovin suuria määriä. (Paitsi kanadanvuokkoa, jota pitää rajoittaa.)


Takana kasvaa villisti orapihlaja-aita (en ikinä itse istuttaisi omaan pihaan piikkien takia, jos saisin päättää). Sen seassa joko meidän talon tai naapurin edelliset omistajat ovat joko tarkoituksella tai vahingossa antaneet Valamon ruusun olla rauhassa. Se kasvaa aidan sisällä. On kuulkaas melko piikikäs kombo. Näiden viereen olen epätoivoisesti siirtänyt kukkapenkistä vadelmaa, jotka haluaisivat yhä kasvaa kukkapenkissä, eivätkä missään muualla.


Penkin kulmassa kasvaa sinikuunlilja ja sen edessä peittokurjenpolvi, jonka hajua inhoan. Kätevä kasvi peittämään nopeasti jotain alaa, johon ei vielä tiedä, mitä laittaa kasvamaan. Sekaan on hyvä sujauttaa kasa etanarakeita, sillä kotilot pitävät tiheässä ja varjoisassa makuupaikassaan. Kuten myös tietysti kuunliljan piiloissa myös.

Toisaalla tätä penkkiä kukkii tuoksuvia kasveja. Harjaneilikka ja pioni.


Harjaneilikat olen yrittänyt pitää valkoisina tässä penkissä, kun vieressä on keltaista ja punaista muissa kasveissa. Kesäesikko kukkii nyt, kuvan oikeassa yläkulmassa. Kesäesikon vieressä näkyy keltavaleunikko, joka ahkerasta valvomisesta huolimatta lähes ehti taas siementää. Keltavaleunikkoa on minulla jo liikaa ja joka vuosi sitä kuritan ja annan halukkaille. Vasemmassa alakulmassa on myös neilikkaa ja näkyy hieman valkoista kurjenpolvea.


Tämän pioni ei ole ihan niin pahan näköinen sateista huolimatta, miltä se jo uhkasi näyttää. Sen seurana kurottelee hujoppiakileijat.


Hyvästelen tässä samalla kesälomani, mutta en kesää. Näytän samalla kuvan kirpputorilta ostetusta aurinkotuolista, joka vaeltelee auringon mukana pitkin puutarhaa. Jos ei kohta kunnolla lämpene, menen tuohon makaamaan makuupussissa naama kohti solariumlamppua, jotta saa pienen hien pintaan.


On meillä oikeasti parina päivänä tänä kesänä ollut melkein kuuma.

20 kommenttia:

  1. Kylmä kesä on ollut, eipä ole paljoa ollut hellevaatetukselle tarvetta. Ja kastelun on melkein voinut jättää tänä kesänä, taivaalta on piisannut märkää kiitettävästi.
    Loma menee joka vuosi ihan liian nopeasti. Nyt jo päätin että ensi vuonna pidän kesällä 5 viikkoa lomaa, vaikka väkisin :)
    Jos valamon ruusua joskus kaivat niin tänne voisin ottaa juurakkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan purkkiin valmonruusua, se tekee muualla mukavasti jälkeläisiä.

      Nyt on ollut lämpimät päivät aika kortilla. Sen näkee myös hyötykasveista.

      Loma usein menee nopeasti ohi. Onneksi kesä jatkuu.

      Poista
  2. Hieno tuoli! Aivan ihanan väriset akileijat! Todella piikikäs kombo teillä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noiden piikkien sekaan ei huvita laittaa kättään ennen kuin lehdet tippuvat. Silloin kykenee hieman kurittamaan noita kasveja.

      Poista
  3. Olen aivan samaa mieltä orapihlaja-aidasta. Sitä on palstan lyhyellä sivulla pätkä. Suunnittelen sen poistamista ja korvaamista, jollain kauniisti kukkivilla ja piikittömillä pensailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhan orapihlajan juuret ovat aika vahvat ja helposti lähtevät versomaan uutta. Juurista eroon pääseminen vaatii töitä, aikaa tai kaivuria. Kukkivat ja piikittömät pensaat olisivat nyt minustakin hyvä vaihtoehto.

      Poista
  4. Kivalle näyttää. Hyvä suunnitelma mennä tuohon tuoliin istuskelemaan kelistä riippumatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko se varmaan on pukea lämpö päälle, jos se lämpö ei muuten tule.

      Poista
  5. Kaunista kukintaa, taitaa nyt olla parhaimmillaan. Minun pitäisi laittaa pellon reunaan orapihlaja-ruusukombo, siitä ei tulisi sorkkajalat läpi :) Tuntuu, että olen odotellut kesää tähän asti ja äkkiä tajuan, että pian on heinäkuun loppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama fiilis kesän odottelusta. Pari hikipäivää saisi vähintään olla.
      Jos pystyisin, siirtäisin tuon piikkikombon tältä istumalta sinulle peura-aidaksi. Harmi, kun en omista taikasauvaa. Ja aita taitaa olla naapurin puolella. :)

      Poista
  6. Kesää odotellaan meilläkin edelleen, muutama viikko olisi vielä lomaakin jäljellä... Orapihlaja-aita on hyvä näkösuoja, mutta en minäkään sitä pihalleni huolisi. Mutta ei paljon parempi ole ruusuaidannekaan, jota meiltä löytyy ihan kiitettävän pituinen piikikäs pätkä! Valkoiset kasvit varjossa kuullostavat hyvälle idealle! Koitapa jaksaa töissäsi, onneksi on vapaapäiviä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäsäitä on tässä odoteltu. Ruusuaitakin on aika piikikäs versio.
      Töihin paluussa eka viikko on aina se hankalin unirytmin kanssa ja ei tuo istumatyökään kropalle niin helppoa ole. Mutta kyllä se töihin paluu muuten sujuu.

      Poista
  7. Kiva tuoli. Täällä meillä on onneksi ollut myös lämpimiä, jopa helteisiä päiviä sateiden lomassa.
    Upeat sinivaleunikot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinivaleunikot ovat kukkineet nyt kauan. Meillä aika vähän on ollut hellettä.

      Poista
  8. Voimia sinulle töihin! Minusta pahinta on juuri se istuminen, tosin ainakin valtiolla nykyisin pakotetaan jo seisomaan. Ei sekään ehkä hyvä ole. Ihania kasviyhdistelmiä, tuo valkoinen kohta oli ihan jumalainen! Tuoli on hieno löytö. Tuoksu/peittokurjenpolven löyhkä on kaamea!! Mun on pakko hankkiutua siitä eroon, en kestä enää sitä hajua. Ei oikein tullut kesää, ei lämpöä. Mitenhän kasvit kestää talven heti perään. Ja miten me ihmiset...anteeksi kauhea synkkyys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä kaipaan lämpöä. Kovastikin.

      Onneksi pian tulee sähköpöytä käyttöön. Voi vaihdella.

      Peittokurjenpolven haju on aikamoinen, vaikka ei edes kukkisi.

      Poista
  9. Toivotaan loppukesästä ja syksystä lämmintä. Pääsevät kasvitkin kirimään kylmän kevään ja viileän kesän aiheuttamaa hidasta kasvua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvit tarvitsevat lämpöä. Varsinkin tuolla hyötyosastolla.

      Poista
  10. Lämpöä ja aurinkoa sinulle!!!! Minä olen nauttinut näistä viileistä keleistä, koska olen jaksanut puuhastella pihalla paremmin.
    Tuota kesäesikkoa olen yrittänyt metsästää itselleni, mutta näyttää aika vaikeasti saatavalta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäesikon ostin silloin viime heinäkuussa sieltä Lappeenrannan reissulta Tirilästä. Nyt olen onnellinen, että se on tuolla viidakossa yhä elossa.

      Viileydessä on se tosiaan hyvä puoli, että jaksaa tehdä. Mutta kasvit ja minä kaipaamme jo lämpöä..

      Poista