tiistai 4. heinäkuuta 2017

Omassa puutarhassa

Sateella kasvit lurpottavat ja lehtokotilot ilmestyvät.


Aloitin eilen lehtokotiloiden keräämisen sateen jäljiltä. Ei naurattanut yhtään. Vaikka niitä olen kerännyt vaikka kuinka paljon, oli tänään taas useita kiipeilijöitä liikkeellä ja varsinkin pienen sateen jälkeen.

Huomenna pakko ostaa rakeita, pari perennaa on ihan henkitoreissaan. Tässä vaiheessa en halua kuulla yhtään mitään luonnon monimuotoisuudesta, jossa myös lehtokotiloille tulee luonnostaan vihollisia. (Minä olen se vihollinen, silti ne voittavat 100-0)



Nyt menin näillä eväillä, koska en jaksanut lähteä kauppaan hyvässä puutarhavaiheessa.  Maitotölkeissä on hyvä korkki. Eilen keräilin ensin pieneen lasipurkkiin, mutta se oli täynnä koko ajan. Ämpärin kantaminen oli hankalaa.

Aloitin tänään puutarhatyöt kymmeneltä aamulla. Viileähköä ja sadetta oli luvattu, joten ajattelin tehdä töitä sen aikaa, kun ehdin ennen sadetta. Tunnin jälkeen oli pakko vaihtaa vaatteet hameeseen ja hihattomaan paitaan. Aurinko paistoi ja mittari kipusi 22 asteeseen. Oli alkanut ärsyttää, kun ruohonleikkuun jäljiltä ei jää siistiä jälkeä esim. tuohon kohopenkin viereen. Kanttailin sitä ennen myös puiden ja pensaiden alusia. Kuorin maata pois jonkin verran ja nyt täytyy sitten testailla ruohonleikkurilla tuon raidan toimivuutta.


Kävin välillä tarkastamassa avautumassa olevan kiinanpionin nuppua. Se ei vielä avautunut kokonaan, mutta tuoksu jo tuntui. Keskusta on tässä eri värinen. Tämän nimeä minulla ei ole, kälyn puutarhasta elvytetty ja saatu jakotaimi. Sade tuli vihdoin ja silloin otin pari kuvaa. Kiinanpionin nuppu jo näin auki.


Samaan aikaan tarhapionit vielä kukassa. Yleensä näiden välillä on kukinnassa tauko. Ihan etualalla laventeli (ostettu kamalan näköisenä alesta viime syksynä). Laventeli selvisi hyvin hengissä talven ja kohta kukkii. Sen takana tummempi komeamaksaruoho (mahdollisesti Purple Emperor), joka sointuu nyt tuohon pioniin oikein hyvin.


Toisaalla jo ihan kukinta lopussa.


Minun piti siirtyä sisälle sateen alettua. Kävinkin sisällä, mutta oli juuri keksinyt uuden sijoituspaikan syreeninalulle. Tämä alku on löytynyt pihan ryteiköstä: kuivasta kaiken keskeltä. Sen siirsin jo kerran, mutta liian varjoon. Nyt siirsin sen vähän valoisempaan kohtaan (vaikka valo ei vielä yletä parhaimmalla tavalla).  Oli pakko tehdä homma tänään. Puoliso on pois kotoa. Tein siirron salassa. Tai siis siirtoahan ei tarvitse peitellä, vaan kukkapenkin (omenapuupenkki) laajennusta. Kuvat otettu ikkunasta.
Ennen:


Jälkeen:


Eihän tuota kukaan huomaa? Luulen, että jossain vaiheessa joudun tuolta siirtämään taas tarhakalliokieloa ja saniaista, mutta se on sitten sen ajan murhe. Piti hieman korottaa tuota penkkiä muutaman kottikärryllisen verran. Tuossa on hieman kaltevuuksia ja enkä ottanut nyt riskiä kaivaa syreeniä suoraan savimaahan.

Jos joku kerta kuulitte rääkäisyn: "EIIIiiiih". Se oli siis puolisoni vastaus, jonka mielestä tähän pihaan ei tarvitse tulla enää yhtään uutta istutusaluetta. Varsinkaan paikalle, johon auto saatetaan joskus ajaa. Nyt menossa molemmin puolin pieni väsytystaistelu. Pitää tässä välissä tehdä näitä väliprojekteja, jotka eivät tosiaan ole minkään liikkumisvälineen tiellä.

Jonnekin siirrän kohta tämän juhannusruusun pienen taimen. Tämäkin on minut voittanut. Koitin monta vuotta saada juhannusruusua tästä pihasta tapettua. En onnistunut. Nyt vain tälle pitäisi löytää paikka, jossa se ei enää pääse leviämään holtittomasti. Eikä ole yhdenkään ajoneuvon tiellä.


23 kommenttia:

  1. Onko alimmassa kuvassa juhannusruusu eikä juhannuspioni? Meillä käydään joskus samanlaisia väsytystaisteluja. Nyt olen oppinut että perustelen kaiken sillä että nurmikko on helpompi leikata kun istutusalue on laajempi, on pari kertaa mennyt hyvin läpi :D
    Mun taktiikka on kerätä kotilot nestemäisen pyykinpesuaineen tai huuhteluaineen pulloon, aina jää pohjalle tippa pesuainetta. Vettä tilkka pulloon ja kotilot perään. Kansi kiinni ja roskiin. Siskolta ja lapsilta saan pulloja kun itse käytän jauhemaista pesuainetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se juhannusruusu. Oli pakko korjata se tekstiin. Ei kannattaisi aina kirjoittaa väsyneenä. ;)

      Kaikki keinot ovat kotiloiden kanssa sallittuja. Mutta hyviä ovat korkilliset pullot. Niiden kanssa voi jatkaa seuraavina päivinä, jos eivät tule kerrasta täyteen.

      Poista
  2. Rakeita on meilläkin mennyt jo melko paljon. Toimivat. Keväällä löysin 53 kuollutta rajalta ja ehkä yhden elävän. Pitäisi taas ostaa lisää rakeita, kun on ollut noita sateita. Upeat sinivaleunikot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kerännyt paljon. On vaikea kuvailla sitä määrää, kun puhutaan kiloista tai litroista. Rakeita menisi niin paljon, että olisin vararikossa helposti.

      Sinivaleunikot ovat ihanat.

      Poista
  3. Kotilot ovat ikäviä! Omalta pihaltani jos löydän yhdenkin, joudun heti paniikkiin, koska se on toistaiseksi kotilovapaa, mutta miehen pihalta niitä keräillään lasinpesunestekanisteriin, jonka pohjalla tilkka pesunestettä, siihen mahtuu paljon, plasinpesuneste vie pahan hajun pois ja korkin saa kiinni:)Miehet eivät aina ymmärrä hyvää tarkoitustamme vähentää heiltä pihatöitä, kuten esim. nurmikonleikkuuta, kun kukkapenkit laajenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiloiden kerääminen tuntuu olevan ikiliikkujan hommaa.

      Kukkapenkkien laajentaminen on mukavaa. Ja mielummin pidän penkit kunnossa kuin rikkaruohottuneen "nurmikon".

      Poista
  4. Kesäkuun alussa kuvittelin, että kotilot ovat muuttaneet muualle. Eivät ole. Sateet ovat tuoneet ne taas kaikkialle. Yritän asennoitua niihin vaivana, jonka kanssa on vain opittava elämään. Joskus onnistuu, useimmiten ei. Minulla on vähintäänkin talon joka nurkalla pesuainepullo, jossa etikkaa. Puolison pudotus kotilot ja kun pullo täyttyy, laitan sen sekajätteeseen ja hän seuraavan pullon. Kotilot kuolevat etikkaan, eivät haise ja etikka on edullista. Kuka lähtee kesken puutarhatöiden keittämään vettä kotiloiden hukuttamista varten? En minä ainakaan. Jonkun verran olen ripotellut Ferramolia kotiloiden suosikkipaikkoihin, mutta ilmeisesti ripottelua pitää lisätä.
    Meillä Ukkokultaa ei kiinnosta minun kukkapenkkini, joten saan vapaasti kaivella ja laajentaa niitä. Toki joskus tulee kommentteja, mutta eivät haittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis kotilon pudotus....ei puolison. Taidan mennä nukkumaan. Sen verran omituista tekstiä nyt syntyy.

      Poista
    2. En minäkään lähde enää kesken vettä keittämään, kun ei se edes pysy kauan kuumana.

      Joinakin hetkinä iskee epätoivo kotiloiden kanssa. Joskus taas verenpaine pysyy kohdillaan.

      Kukkapenkkien tekeminen on tärkeää puuhaa. Pitää mielen virkeänä. Ja lihakset kunnossa.

      Poista
  5. Meillä ei oo satanu ja on jo aika kuivoo. Sinivaleunikko on hämmästyttävän värinen sininen. Tännekkin päin on nuo kotilot kuulemma tulossa, suap varmaan ostotaimiin mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasto ette saa kotiloita riesaksi.
      Sinivaleunikon väri on aika uskomaton. Ja lehdet ohuet. Se on kaunis kasvi.

      Toivotaan teille sadetta.

      Poista
  6. Ihastelimme juhannus ajelulla juhannusruusun kauneutta. Niitä oli melkein joka pihalla ja missä vaan kasvoivat rehevästi. Mökillä on pieni alku eikä ole jatkanut jalkojaan. Kumma juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erikoista on, että juhannusruusu ei leviä. Tällä tontilla se oli aikoinaan levinnyt hyvin laajalle alueelle.

      Poista
  7. Se nyt vain on niin, että kukkapenkeillä on taipumus laajentua :) Minäkin olen pulassa ruusujen kanssa, olen ollut lepsu ja ne ovat päässeet riehaantumaan ihan liikaa. Poistaminen on vaikeaa puuhaa, niistä pitää ilmeisesti heti leikata juurikasvut pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riehaantuneiden ja puutuneiden juurivesojen kanssa olen käyttänyt jo oksasahaakin. Niiden kanssa joutuu kyllä tekemään töitä. Helpointa se on keväällä tai syksyllä, kun lehdet eivät peitä piikkejä.

      Kukkapenkit kyllä laajentuvat helposti. Sen takia niiden reunukset eivät saa olla kovin tiukasti maassa kiinni.

      Poista
  8. jeps, kotilot ovat ihan mahdoton riesa....

    VastaaPoista
  9. Edellisessä puutarhassani sain touhuta 10 vuotta ilman tietoa lehtokotiloista. Nykyisellä siirtolapuutarhapalstallani niitä on paljon! Ensin en hennonnut tappaa niitä, mutta todellisuus tuli aika nopeasti vastaan ja nykyään kerään kotilot vanhalla ruokalusikalla etikkakylpyyn ilman tunnontuskia.

    Kiitos hyvistä keräysastiavinkeistä sinulle ja muille kommentoijille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotilot ja liljakukot eivät kaipaa apuja lisääntymiseen. Lähes kaikki muut eliöt saavatkin olla ihan rauhassa.

      Keräysastioissa kierrätys on hyvä keino.

      Poista
  10. Toivottavasti saat yliotteen kotiloista. Siistiä jälkeä tuli kanttauksesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on yritetty saada taas kotiloporukkaa vähemmäksi.
      Kanttaus kyllä siisteyttää. Savimaassa se on ajoittain myös hyvää jumppaa.

      Poista
  11. Tsemppiä kotilojahtiin!!!! Täälläkin pitäisi aloittaa niiden metsästys, koska näyttävät lisääntyvän koko ajan :(

    Pionit ovat ihania!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pionit ovat ihania. Niiden aika on just nyt.

      Tsempit kotilojahtiin.

      Poista