maanantai 3. heinäkuuta 2017

Avoimien ihanuuksia

Yritän tällä kertaa tiivistää Avoimien Puutarhojen vierailupäiväni yhteen postaukseen.

Aloitin päiväni Arvilasta. Päivänpesän puutarhasta, jossa olen jo kerran aikaisemmin vieraillut. Näin Ruuhijärvi-ruusun kukassa.


Jalo-kissan (kuvassa) ja myös äitinsä Alman (ei kuvassa).


Taas kerran totesin, että Arvilan kaikki kukkapenkit jos toisi meidän puutarhaan, ei tänne muuta mahtuisikaan. Sitä kokoa on vaikea aina kuvista hahmottaa, kun ollaan suuressa maatalon pihapiirissä. Kuvassa luumulehtoa sekä taustalla avautuva pelto.


Jatkoin Nastolaan Lähteensilmän puutarhaan, jossa tosiaan tontilla on lähteitä. Puutarhassa oli kauniit ympyränmuotoiset penkit, joiden keskellä oli istuskeluryhmä. Ruusuja ja perennoja kiersi penkkejä. Sisemmässä ringissä ruusut ja ulommassa perennat kera pienten puiden.


Peikkometsässä oli vallan ihastuttava tunnelma, tästä linkistä blogiin.  Keskellä istutusalueita oli jätetty tämä pyöreä nurmikkoalue. Mihin tahansa kohti istutuksia lähti, oli joku polku seurattavaksi. Vaikea kuvailla tunnelmaa tässä puutarhassa. Ihastuttava pieni viidakko. Silti hallittu viidakko.


Vaikka kokonaisuus oli kaunis, oli paljon myös yksityiskohtia. Tämän iiriksen takana oli sopivasti saman sävyinen leikkimökki.


Viimeistään tässä puutarhassa kyllä tajusin, että meidän puutarha kaipaa syreenien ja ruusujen tuoksua.

Vähän suurempaa mittakaavaa on taas kartanoissa. Kävin Koiskalan Kartanossa ja haaveilin entisen muotopuutarhan paikalla siitä, miltä paikka on aikaisemmin näyttänyt. Ennen kartanoissa oli palvelusväkeä, jolloin isäntäväki ehti tehdä muutakin. Nykyisin taas isäntäväki on samalla kaikissa rooleissa. Vanha meijeri, jossa oli kahvila, oli vallan viehättävä. Siellä olisi hyvä paikka järjestää juhlia tai muita tilaisuuksia. Meijeristä minulla ei ole kuvaa, paikalla oli valtava määrä ihmisiä, joten en halunnut kuviin ihmisiä lupaa kysymättä.


Kartanon jälkeen suunnistin taas omakotitalojen puutarhoihin, joissa kokoluokka oli taas sitä tavallisempaa, mitä omakotitaloalueille kaupungeissa mahtuu.

Annelin puutarhassa oli ihana kasvihuone (jostain syystä kasvarit vetävät puoleensa).


Ja kauniit ja siistit perennapenkit. Kuiva mäntymetsä vierellä ja puutarhassa pientä rinnettä.


Vesiaiheet olivat kivisiä. Kuitenkin veden ääni kuului mukavasti.


Merin puutarhassa sai heti kehoituksen mennä makoilemaan kahden kukkivan kultasateen alle hetekalle. Kuvasta ei täysin kyllä saa sitä fiilistä, mikä siinä makoillessa tuli, kun kultasateiden alla makoilee. Tällaiset elämykset ovat nykyisin niitä elämyksiä, joista itsekin nautin.


Puutarhassa oli myös pioneja kukassa, monessa paikassa pionit pullistelivat nuppujaan.


Vierailin vielä yhdessä kauniissa puutarhassa, joka oli osittain rinteeseen tehty. Kadulta ei uskonut, kuinka pitkälle puutarha vie. Portaiden välissä viihtyivät myös kuivan paikan kasvit. Suloista.


Sieltä otin tämän viimeisen inspiraatiokuvan. Kuvassa oleva puu on vanha itse leikattu omenapuu, josta roikkui kypsyviä omenoita. Tuollainen puu on minulla ollut haaveissa ja olen tuijotellut sateenvarjojalavaa ja riippajalavaa sillä silmällä. Mutta tämä on vielä hienompi, kun kukkii ja tuottaa hedelmää.


Omaan puutarhaan palaaminen näiden reissujen jälkeen on samalla monia tunteita herättävä. On ihana tulla kotiin. Samalla on paljon uutta inspiraatiota, paljon sulateltavaa ja tarmoa omaankin puutarhaan. Samalla näkee hetken oman puutarhan hyvätkin puolet. Toisaalta saattaa huomata myös pari kesken jäänyttä projektia.

Kaikki puutarhat olivat taas erilaisia keskenään, mistään kuvat eivät kerro koko totuutta. Puutarhoissa  näkyy kaikissa tontin ja omistajan yhteistyö. Joka paikassa kohtasin mukavia omistajia ja mukavia vieraita ja näissä tapahtumissa sitä huomaa puhuvansa puutarhaa välillä ihan vieraiden ihmisten kanssa. Ihmettelevänsä jotain kasvia ja miettivän kasvien nimiä.

Puutarhaähky tuli tänä vuonna siten, että viimeiset 45 minuuttia jäi käyttämättä (olisin juuri saattanut ehtiä vielä johonkin). Syynä oli edellisen yön kurkkukipu, joka on nyt onneksi jo ohi.

16 kommenttia:

  1. Kiitos vierailusta. Toivottavasti ehdit nähdä Peikkometsän upean unkarinsyreenin täydessä kukassa. Itse ihastelin sitä aiemmin viime viikolla. Käsittämätön määrä kukkia siinä puussa. Kartanon puutarha olisi kunnostettuna loistoisa paikka, kuin miniversailles.
    Kiitos Lähteensilmän ympyräkuvasta, siitä sain idean alapihan tyhjään alueeseen. Pitää vain myydä idea miehelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle. Oli ihanaa, että avasit puutarhasi. Näin peikkometsässä upean syreenin, unohdin katsoa, oliko se unkarinsyreeni.
      Ne pyöreät istutukset olivat aika suuria halkaisijaltaan. Teille juuri sopivan kokoisia.

      Poista
  2. Ehditpä käydä monessa ihanassa paikassa. Peikkometsään minäkin suunnittelin meneväni, mutta aika loppui kesken. Ehkäpä ensi kerralla. Avoimet on huippuapahtuma puutarhaihmisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tämän jälkeen pienoinen ähky. Ei olisi kyllä enää yhtään enempää pystynyt sisäistämäänkään. Ihania kohteita ja todellakin huipputapahtuma.

      Poista
  3. Itse en päässyt kiertämään lainkaan puutarhoja, joten olipa kiva lukea vierailuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääset jonain vuonna kiertämään. Siinä saa paljon inspiraatiota.

      Poista
  4. Kiitos näistä ihanista ja inspiroivista kuvista!
    Olitpa tehokas ja ehdit todella moneen paikkaan.
    Tuolla kultasateen alla oli varmasti lumoavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitin klo 12.04 Arvilasta, niin sain ajan hyödynnettyä aika tarkkaan, kun en tehnyt juuri turhia mutkia. Jätin mm. hidastelevassa huoltoasemassa eväät ostamatta ja poikkesin seuraavalla reitillä nopeamaan kauppaan.

      Kultasateen alla makoilu oli kyllä aika elämys.

      Poista
  5. Sinulla olikin oikea avointen maraton, mutta kuullostaa ja näyttää ihanilta paikoilta... olisikohan ensi vuonna Lahden seudun aika..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin suunniteltu maraton, silloin ehtii. Ja jätän kaikki hidasteet matkasta pois, kuten kunnon ruokatauon.

      Varmasti monia ihania paikkoja jäi myös näkemättä. Aikaa on kuitenkin vain 6 tuntia ja automatkatkin vievät aikaa.

      Poista
  6. Kiitos puutarha kierroksesta.

    VastaaPoista
  7. Kiitos vierailusta, oli tosi kiva nähdä livenä :) Villi viidakko olisi kyllä aika hyvä nimi meidän pihalle, etenkin kun on viikon tai muutamankin päivän reissussa, kaikki kaavaa päälle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mukava nähdä sinut ja kaunis puutarhanne. Teidän puutarhassanne on ihania sopukoita. Siihen verrattuna meillä on aivan liian autiota.

      Poista