Voi ehkä jo ensi vuotta varten päättää, että ei ehkä sittenkään kannata ripotella tsinnoita sinne tänne, vaan lykätä ne kaikki yhteen paikkaan loistamaan. Vaikka sattumalta tämän tsinnian ja syyshohdekukkien värit osuukin sattumalta yksiin.
Laiskottaa enää viritellä korkeampia kasvitukia, kun kohtahan joutuu ne kuitenkin siivoamaan pois. Keijunmekko saa kiipeillä rauhassa.
Hommat jäivät vähän viime viikonlopulta kesken ja nyt pikkaisen flunssan kanssa ei huvita jatkaa. Lapio on lojunut tuossa muutaman päivän jo. Miten voikin olla niin laiskaa, että sitä ei jaksanut samalla kuvausreissulla viedä paikalleen?
Käännän katseeni niihin pieniin kivoihin yksityiskohtiin, jotka vielä jaksavat kaunistaa.
Jos tässä olo korjaantuu, niin tattimetsän kutsu on myös kova. Lähimetsän antimet on nyt jo syöty, polte olisi lähteä kauemmaksikin. Tateissa ei ole tänä vuonna matoja.
Nättejä värejä on vielä ja niin helän vihreääkin :) Ja kyllä jokaisessa unnon puutarhassa täytyy lapio jossain kohdassa retkottaa, mieluummin vaikka monta. Silloin siellä näkyy, että siellä tehdään, vaikka lapio välillä huilaakin. Paranemisia!
VastaaPoistaKiitos! Onneksi parempi yöuni helpotti oloa. Lapion joutuu ajoittain retkottamaan. Lapioon sen vuoksi laitettu keltainen teippi, että se olisi mahdollista löytääkin.
PoistaMekin käytiin tänään tattimetsässä. Löydettiin paljon punikkitatteja, mutta madot olivat löytäneet ne myös!
VastaaPoistaÄrsyttävät madot. Ensin iloitsee saaliista ja lähempi tarkastelu ei olekaan niin ihanaa.
PoistaIhan riittävän huolitellulta ja kauniilta näyttää!
VastaaPoistaToipuilehan tattikuntoon!
Kiitos! Ehkä parin päivän kuluttua pääsee tatteja etsimään.
PoistaFlunssaa on liikkeellä, eipä se huvita sen kourissa paljon puuhailla. Onneksi niitä sieniä/tatteja nousee, vaikka entiset onkin kerätty. Paranemisia vaan sinne!
VastaaPoistaKiitos! Ei ole paha flunssa, mutta puutarhahommia ei ehkä kannata tehdä, kun päähän koskee helposti.
Poista