Kaneloitu kuusi

Ostin jo kesäkuun lopulla kartiovalkokuusen. Ja istutin sen vasta nyt, syyskuussa. Onneksi otin sen potistaan päivänvalossa ja huomasin, että toisesta kukkapenkistä karkoitetut muurahaiset olivat löytäneetkin sopivan kuivan kodin. Kuusi on kesän aikana ollut monta kertaa pääsemäisillään maahan ja on ajoittain ollut upotettuna veteen, mutta jossain vaiheessa ovat muurahaisryökäleet ehtineet paikalle.

Muurahaiset saivat päällensä kanelia ja ripottelin sitä myös muualle juurakkoon ja myös kohtaan, johon aioin istuttaa kuusen. En kamalan kauan jaksanut odottaa muurahaisten siirtymistä muualle (muuten olisi homma jäänyt taas päiväkausiksi kesken). Odottelin kuitenkin jonkin aikaa, että muurahaiset ymmärtäisivät siirtää pesänsä toisaalle. Aika hyvin se kanelin tuoksu jäi leijumaan ilmaan. Tai nenään. Sellaista jouluisen mausteista tuoksua kuusen ympärillä.

Jostain syystä myös korvamato iski. Ja piti kuunnella kanelisydämiä. Tai siis Evan ja Manun Cinnamon Hearts  -laulua.

Onneksi kuitenkin vielä on syksy, eikä joulu, ja sain nauttia viikonlopun retkeilyillä kauniista maisemista ja lämpimästä ilmasta.

Ja pääsin kaivamaan anopin pihalta taas perinnepionin juurakon, jonka puoliskoni äidinäidinäiti istutti noin 1950-luvulla pihallensa. Siirrettiin sen paikkaa anopin pihalla parempaan paikkaan ja sain mukaani siitä lohjenneen palasen. Toivottavasti se menestyy ja saan joskus jaettua sitä eteenpäin.