On siis hyvä aika käydä kuvia läpi, niitäkään en ole juuri ottanut näillä helteillä.
Tänään sattumalta huomasin esikon kukassa. On se rohkea, kun noin 4-5viikon kuuman ja (vettä tullut alle 30ml koko kuumana aikana) alkaa uudestaan kukkimaan. Tätä yksilöä en myöskään ole kastellut kertaakaan. On ollut hieman vahingossa levähtäneen ruusupuskan oksan varjossa.
Sattumalta tajusin myös samaan tukeen kiipeämässä olevat kärhö Aljunskhan ja salkopavun kukkien olevan lähes samaa sävyä. Salkopavun kukkien en varmaan tämän värisävyn takia ollut edes huomata.
Meksikonhanhikin kukkien tummuutta on vaikea kuvata, kun vieressä taas kasvaa valkoinen harmaakäenkukka. Näitä huojuvia hujoppeja, joiden kukkavarsilla on ihan omat reitit, on vaikea saada minun kuvaustaidoilla samaan kuvaan.
Asiaa ei paljon auta sekään, että näiden lähellä kasvaa myös keltaista, sekä kehäkukkaa, että keltavaleunikkoa.
Keltavaleunikko on sen verran runsaasti runsastunut ja helteillä en ole jaksanut edes kaikkia siemenkotia katkoa, joten niiden siemeniä näkyy tulevan pian tarjolle. Jos joku haluaa, niin voi hihkaista kommentteihin. Tässä kuva sateen jälkeen heinäkuulta keltavaleunikoista. Taustalla valkoinen pioni Shirley Temple ja etualalla valkoinen kurjenpolvi Alba. Taustallaan mm. liljojen varsia.
Pakko käydä katsomassa siamilaista syyshohdekukkaa Rubinzwergia joka päivä. Olen puskat istuttanut typerästi korkeampien taakse. Tiedossa kaivuuhommia, kunhan maassakin alkaa olla kosteutta. Tässä taas yksi kuva noista hassuista.
Kastella on saanut tomaattejani ja muutamaa ruukkuani. Muutamaa (typerästi liian kuumalla ilmalla) hankittua jakopalaa on ollut pakko kastella. Olen tässä helteen aikana ryhtynyt miettimään mahdollisimman vähän ihmisvoimaa tarvitsevaa kastelujärjestelmää pihalle, joka nappaisi sadevedet talteen ja suurilla sateilla ohjaisi suurimmat ylijäämät kosteikkokasveille. Ainoa vaan, että aivoistani puuttuu se tärkeä palanen, millä suunnitelmaa toteutettaisiin tästä eteenpäin. Mutta joskus laiskuus taitaa kuitenkin olla se kimmoke keksinnöille, sillä jotenkin tämä asia kiehtoo kovasti.
Tämän viljelylaatikon alla on ehtaa savimaata. Kosteilla säillä se savimaa helpottaa valtavasti tomaattienkin kastelua, sillä voivat selvästi aika mukavasti, kun istutan paakun melko syvään ja juuret näemmä saavat pohjankin kautta vettä. Nyt tosin on ollut niin kuivaa, että vettä olen kantanut niin, että kyllästyttää. Luulin kylmän alkukesän jälkeen, että satoa ei tule. Nyt näyttää siltä, että kannattaa vielä jaksaa kastella, jos muutaman tomskun ehtisi saada.
Terassin tomaateille kävi vähän sama, mutta vielä itseasiassa huonommin. Aluksi laitoin lannoitettua multaa liian vähän, olivat haalean vihreitä lehdet. Sitten korjasin tilannetta liikaa toiseen suuntaan ja lehdet muuttuivat toisesta ruukusta tummanvihreiksi. Tomaatti päätti vain kasvattaa korkeutta. Kukat tulivat myös niin myöhään, että nyt jännään, miten käy. Yksi paprika on tulossa. Chilitkin kasvavat näköjään vaan trooppisissa olosuhteissa. Vain yksi kummasti kiemurteleva unikko päätti avautua, taisi olla surkea kokeilu.
Toivon, että saan kuitenkin tästä unikosta siemenet talteen ja kylvettyä ne jonnekin.
Aina ei onnistu. Tai useinkaan ei onnistu siten, kun haluaisi. Tämän olen oppinut jo tässä vaiheessa. Mutta näistä oppii parhaiten ja kesän jatkuessa voi jo suunnitella seuraavaa kevättä ja kesää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti