Esteitä ja hidasteita

Luin viikonloppuna jostain, että olisi kuukalenterin mukaan ollut tosi hyvä aika vesakkojen ja muiden kummien risukasojen siistimiseen. Minulla oli tarkoituksena perata pari kummaa risukkoa. Sekä päästä istuttamaan ostettu syyshortensia. Näiden johdosta päädyin kyllä puuhailemaan pihalla, mutta en niitä asioita, joita piti. Huomasin, että tässä on nimittäin usein esteitä ja vielä useammin hidasteita. Välillä en tiedä, kumpi on kyseessä.

Minun elämääni ei valitettavasti pääse kuukierto määrittelemään. Sen määrittää
a) muulta perheeltä jäävä aika
- kotityöt, lasten ohjelmatoimistona oleminen, läksyjen vahtiminen, ekaluokkalaisen kanssa koulumatkan laahustaminen
b) autotallin rakentamiselta jäävä aika
- hyvä sauma oli viikonloppuna, kun rakennustarvikkeet loppuivat samaan aikaan, kun rautakauppa oli kiinni. Jihuu, jihuu.
c) päivätyöt
d) puutteet:
- tarvikkeet (kasvit tai mullat) tai aika tai syksymmällä valo
e) hukassa olevat asiat
- pihatyövälineet, into, viitseliäisyys, suunnitelma
f ) äärisääilmiöt
-helle, kaatosade, pakkanen, lumi (miten kukaan viitsiikään Suomessa rakentaa puutarhaa? Ainahan meillä on jotain kummallista tuossa säässä)

Hidasteita on taas se, että ennen kuin pääsen sitä hortensianihanuutta (tai kohta jopa riesaa) istuttamaa,. pitää ensin tehdä se happaman maan penkki. Ja siitä happaman penkin kohdalta pitää pelastaa ne muut kasvit. Ja sitä varten pitää tehdä uusi penkki.

Uutta penkkiä olin kauan miettinytkin etupihalle. Ja sen aloitin tämän kaikista esteistä ja hidasteista huolimatta. Koska en ole pitänyt etupihan herttavuorenkilvistä, ei homman alusta olekaan yhtään kuvaa. Etupihan savinen maa on aika kuiva paikka. Vaikka täälläpäin on alkanut sataa, on sadetta ollut aika paljon vähemmän kuin jossain päin Suomea, joten olin hämmästynyt, kun savi oli ihan kuivaa murusta. Kokeilin kaataa sinne vettäkin parikymmentä litraa suoraan ja se hävisi heti. Ihan kuin viemäriin. Takapihalla on vähän eri saviongelmat, vähän turhankin pidättävää maata. Penkin sivuun jää puu ja jouduin puun takia kaivamaan maata hyvin varovaisesti. Apuna penkin suunnitelussa hyppynarut, merkkinarut, harava jne..

Koska en ikinä tiedä, milloin homma jää taas kesken esim. syistä kuten perhe, viitseliäisyys, kropan jaksaminen, homma etenee minulla ihan kummallisesti. Tein maasekoituksia osissa kompostista, hiekasta ja mitä nyt pihalta löytyykään. Ensin ne kohdat, joihin suunnittelin kärhöjä. Alussa oli loistosuunnitelma, että kärhöt alkavat kiivetä puun oksaa pitkin. Kun sain kukkivan kärhön paikalleen, vaikutti suunnitelma ihan pöljältä, mutta periksi ei anneta. Jotain kun on suunniteltu, se toteutetaan, muuten joutuu miettimään hommat uudestaan. Jämälautoja vaan sahaamaan ja lisää kaivamaan. Sanomalehtiä ja voimapaperiakin laitoin reunoihin ja puun lähelle, mistä en uskaltanut oikein syvältä kaivaa.

Sain kuin sainkin penkin valmiiksi. Onneksi multasäkit olivat paljousalennuksessa, muuten olisi multa loppunut kesken. En osaa vieläkään arvioida mullan katoamista.

Osa istutuksista on vielä tekemättä, koska en ole ehtinyt kaivamaan sateen vuoksi niitä toisia kasveja toisesta penkistä. Kärhöt ovat paikallaan, samoin kälyltä saatu syysleimu ja muutama muu pieni alku (kärhötuet miettimättä ja pari muutakin juttua). Mutta aika ei enää riittänyt seuraamaan kuun vaiheita ja risukot rehottavat yhä ihan onnellisina toisaalla.

Penkin muotoon vaikutti muun perheen hidastava vaikutus. Mitään muutoksia ei pihalla saisi tehdä. Aina joku itkee katoavaa rikkaruohikkoa. Koska tuon matalan puun läpi ei voi oksien takia juosta, en rikkonut nyt kenenkään kulkuväylää. Paitsi juniori oli tosi pahoillaan,  kun ei pääse enää tuon puun rungon luokse. Ehkä juniori on sitä käynyt salaa halailemassa, koska en tosiaan osannut arvata, että tästäkin uudistuksesta tuli pieni suru.