Kasveja ja valitusta

Pian loppuu lomani ja sen takia tuli hetkeksi jopa haikea olo, tuntui muka kesän lopulta. Onneksi kesä jatkuu ja pientä lomaa on myöhemminkin. Ja koulujen alettua, aloitan lyhennetyt työpäivät vähäksi aikaa ekaluokkaisen vuoksi. Toiveena on siis ehtiä myös syksymmällä maankaivuuseen, uusi penkki (tai pari) suunnitteilla. Koska uudet penkit tarvitsevat kasveja, on myös siemiä ostettu, osa jopa kylvetty.

Viime vuotisista siemenkylvöistä osa jäi kuitenkin istuttamatta, tyhmää. Nyt on pakko terästäytyä. Tässä viime vuotisia siemenkylvöjä Jaloakileija Mrs. Scott. Tämä kelta-puna-yhdistelmä ei ole juuri lempparein, mutta sähäkkyys on.

Voimakasta väriä jatkavat Monte Negro-liljat, jotka ovat hieman lisääntyneetkin. Näiden intensiivistä punaista on vaikea taltioida. (Taustalla rakennusprojekteista johtuvia kamaluuksia)

Minä en ole sisutuksessa enkä pukeutumisessa yhtään hempeä. Pihalla sitä saa olla, vaikka en tarkoituksella ehkä sitä rakennakaan. Vähän kuitenkin mietin joskus sävyjä. Silti tämä röyhelöisyys ja hempeys vähän yllätti.

Pari nimetöntä pionia, joista vaaleampi voi olla Sarah Bernand. Lilja Lollypop ja kerrottua vaaleanpunaista ruusupuskaa, joka on edellisen omistajan istuttamaa.

Ja se valitusosuus:
Kohta lomani loppuu. Talossa asuva herra on vähän mietteliäs, hänellä ja lapsilla loma jatkuu. Tässä on välillä vähän ekstrahommaa kun talon edellinen omistaja vierailee meillä niin usein dementiansa takia. Olen häntä vienyt kotiin jonkun kerran, ollut omaisiinsa ja kotihoitoon yhteydessä ja alan vähän kyllästyä meidän iltapäivävieraan kanssa käytyihin keskusteluihin, jotka ovat toisintoa muista keskusteluista. Enää ei rouva muista istuttamiensa kasvien nimiä eikä oikein omaa nykyistä kotiaan. Piha on kuitenkin sen verran muuttunut ja meidän kasvot jääneet mieleen, että muistaa itsekin saaneensa minulta kyydin kotiin. Eilen helteellä tallusteli meille talvikengissään ja fleecetakissaan. En ole ikinä ennen näin paljon toivonutkaan hoitokotipaikan löytymistä ihmiselle, jota en oikeastaan edes tunne. Sukulaistemme mielestä tämä on harjoitusta siihen, jos joku heistä vanhuksena dementoituu.

Mihin voi protestoida sitä, että talokaupoissa ei mainittu omistajan sisältyvän hintaan? Ja mihin voi valittaa omista fiiliksistä, jotka alkavat mennä jo kyllästymisen puolelle. Pian myötätunto alkaa karista ja ärsytys nousta. Parin päivän helleretkien jälkeen kyllä omaisensa yrittävät taas edistää voimakkaasti hoitopaikka-asiaa.