Puutarhassa tapahtuu

Eilen en millään kyennyt jatkamaan puutarhasta kirjoittamisesta enempää, kun oli jo aika väsynyt olo. En ole tänään ihan vielä toipunut eilisestä pitkästä puutarhapäivästä. Tänään taisin ulkona jo saada vähän liikaakin väriä, kun aamulla tuli aika kiire ja unohdin laittaa aurinkorasvaa. Kävin siis myymässä omia taimia. Luulin aluksi, että olen kerännyt vain muutamia taimia, mutta niitä oli kai yhteensä 50-60kappaletta. Toin kotiin kuitenkin vielä parikymmentä taimea, muut meni kaupaksi. Kun tuolla puutarhassa muokkaa ja karsii, alkaa nyt olla se tilanne, mitä joskus vuosia sitten haaveilin: omassa puutarhassa on jakotaimia. Ainoa ongelma on, että ei halua itse täyttää joka penkkiä samoilla kasveillä, joten osa kasveista aina päätyy kiertoon tai kompostoriin. Valkotäpläimikkää myin vähän eteenpäin, sitä on jo puutarhassa kahdessa eri paikassa ja nousi molemmista paikoista.

Valkotäpläimikkä oli hivuttautumassa sinikämmenen päälle, joten sitä piti hellästi ohjata purkkeihin.

Sinikämmeneeseen en uskalla koskea. Se on ollut tuossa siitä asti, kun ostin sen jo useita vuosia sitten. Viime vuonna otin yhden siemenkodan siitä irti. Luultavasti vähän liian aikaisin ja laitoin sen muualle multiin. Jotkut kasvit ovat tarkkoja kasvupaikoistaan. Aikaisemmin luulin, että narsissit kannattaa aina istuttaa kukkapenkkiin. Aika moni niistä on vuosien myötä taantunut. Saaripalstan Saila on usein kirjoittanut, miten monissa paikoissa narsissit kasvavat esim. puiden alla, eikä tosiaan kukkapenkeissä. Syksyllä 2020 olin ostanut sen verran paljon kukkasipuleita, että olin osan kanssa ihan ihmeissäni. Istutin sitten osan kantopenkin ja puskien väliin savimaahan. Ei kukkapenkkiin. Ja ne nousivat tänäkin vuonna. Ovat ostettu saksalaisesta kaupasta Changing Colour- nimi pussissa. En tiedä, onko se oikea lajikenimi vai kuvaako vain sitä, että narsissi voi muuttaa väriä. Viime vuoden kuvien mukaan keltainen keskus tulee haalistumaan. Näihin osuu iltaisin usein valo tosi kauniisti.

 

Myös takapihan keltaiset narsissit ovat joskus vain tökätty maahan. Niiden ympärille on vain pikkuhiljaa leventyneet kukkapenkit siten, että ne nyt ikään kuin kukkivat kukkapenkissä. Maata ei ole kuitenkaan noita varten mitenkään muokattu. Kuvassa takana näkyy vielä kesken olevan yrttilaatikko-projekti. Huomenna taitaa olla edessä yrttilaatikon vaihtaminen. Oli nyt noussut ruohosipulin lisäksi jo oregano, joten uskaltaa siirtää yrttejä.

Penkkien laajentumisesta puheen ollen. Minulla on keinun vieressä kukkapenkki, jota voin tuijotella keittiön ikkunasta. Samalla, kun purkitin muita taimia tajusin, että tuon penkin taustalle (eli oikeaan reunaan tästä kuvasta katsottuna) sopisi muuallakin kasvaneita valkoisia syysleimuja. Koska minulla on syysleimuja aikaisempia ja myöhäisempiä laitoin niitä molempia. 

Mutta tämän takia piti tietysti hieman leventää penkkiä, sillä en alkanut siirtää tässä olemassa olevia kasveja.  Tuo tumma alue on on levennys, jossa musta multa ja kukkapenkin oma multa tekevät laajennuksen näkyväksi. Mutta onneksi se laajennus ei haittaa ketään. Kuvissa eri vuorokauden aika, joten valo kuvissa ihan erilainen.

Aina, kun saa pienen palan lisää istutustilaa, se ei haittaa ollenkaan. Tuossa penkissä kukkii nyt hyasintti Fondat ja muutama tulppaani, jotka saattavat olla toissa vuotisia Exotic Emperoria hieman taantuineina. Siellä on valkoista helmililjaa sekä valkoinen tarhakylmänkukkakin. Ja toki taustalla ja seassa valkovuokkoja, jotka täällä kukkivat siellä missä haluavat.

 Puutarhassa alka olla myös kukkia muuallakin. Rusotuomipihlajat kukkivat. Tänään näin perhosenkin käyvän niissä kukissa. Harmi, että ei ollut tilaisuutta saada siitä kuvaa.

Koska kukkapuut ovat niin kauniita, harkitsen kovasti nyt uuden kukkapuun hommaamista. Olen etupihan kaivamista vältellyt kovasti, sillä siellä on ollut liian tiivis savimaa ja kamalasti muiden puiden juuria. Nyt kuitenkin kaivoin sieltä yhden norjanangervon pois ja aika kasan kiviä samalla. (Ilmankos tontilla on kiviaita, kun takapihalta ei kiviä nouse ollenkaan.) Etupihalla alkaisi olla yhden kukkapuun verran tilaa. Istutin muuten toisen magnolian tontille. Se olikin paljasjuurinen ja olen nyt ehkä pulassa sen kastelun kanssa. En myöskään tiedä, herääkö viime vuoden ostos henkiin, joten jännitettävää riittää.

 Asiasta vielä tuhanteen. Ostin viime vuonna toisen ihmisen pihalta imikän, joka kukkii punaisin kukin. Tämän lajikenimeä ei siis ole. Hirmu vaikea on tietää, mikä tämä olisi, mutta kukkii nyt kimalaisten iloksi ja peittää hyvin maata. Muita ilonaiheita on myös ei-parhaillaan-kukkivissa. Katjalta saatu valkoinen varjolilja ponnistaa maasta hyvin terhakkaana. Viime vuonna ei noussut kukkimaan asti, jos vaikka tänä vuonna.

Liljoja olen muutenkin nyt jo tarkkaillut, sillä liljakukkoja on monella ollut jo liikkeellä. Muutamaa liljaa on haukattu, epäilen silti nyt lehtokotiloita, sillä liljakukkoja ei ole näkynyt, eikä mitään mössöäkään liljoissa. Jatkan silti tarkkailua. Olen myös näistä kahdesta kovin iloinen (mutta miksi tungin ne niin lähelle toisiaan), sillä nämä ovat marhanlilja Claude Shrideä, joista sain pari vuotta sitten pienen pakkomielteen. Siis marhanliljojen hankkimisesta. Nyt niitä on aika monta sipulia siellä täällä puutarhaa, mutta muut ovat niin pieniä vielä, että tuskin vielä kukkivat. 

Kuten kuvasta näkyy, kantopenkin nimi on tullut tuosta kannosta. Kantoon on elukat itse tehneet reikiä, joten siinä on yksi tämän tontin luonnollisista ötökkähotelleista. Kantopenkki on yksi tämän tontin suojaisimmista, joten siellä on yksi magnolia ja pari japaninvaahteraa. 

Huomenna taas suuntaan puutarhaan, toivottavasti lihakset hieman vetreytyvät yön aikana.