Ja kohta olikin jo kesä

Tänään, ennen töihin lähtöä, otin muutamia kuvia ja päätin, että nyt ne julkaisen jopa samana päivänä, vaikka sään ja ajankohdan takia huomasin myöhemmin, että valoitus ei ihan ole mennyt putkeen. On kuitenkin hienoa, että pystyy pilvisellä säällä, ennen puoli 8 aamulla ottamaan valokuvia, joissa on värit ja valo. Kirsikkapuun kukinta on kestänyt, vaikka välissä olikin yksi aika sateinen päivä. Viikonlopun auringossa kitkin sen alla kivituhkapolkua ja joku kimalainen ehti ehkä yksin pölyttää läpi kaikki tuon kukat. Ahkeraa. Suurempi kukkiva kirsikkapuu on tavallinen hapankirsikka. Ja pienempi tuolla sivussa on yksivartinen suklaakirsikka. Etualalla näkyy yläkerta eli kukkapenkki, joka on ylempänä kuin alakerta eli penkki, joka on noiden portaiden vaseammalla puolella. 

Alakerta on ollut tuossa jo hetken, sen lisäosa valmistui viime vuonna. Joten alakerran penkki on nyt vähän L:n muotoinen. Vanhaempaan osaan riitti vanhoja kattotiiliä rajaamaan sitä nurmikosta, uudemman osan rajausta pitänee tehdä kanttaamalla. Sillä ei noiden kattotillien vierestä ole helppo saada siististi nurmikkoa ajettua. Trimmeröinti ei oikein kiinnostaisi. Aina ei istutukset mene ihan nappiin. Nurkassa on narsissit jääneet nousevien isojen laukkojen taakse. En tainut laukkoja istuttaessa edes muistaa, että siellä nurkassa olisi narsissejakin. Palloesikot olivat tosi hyvin esillä hetki sitten, nyt Pink Tanna punaluppio kasvaa vauhdilla siinä vieressä. Tiedän, mihin suuntaan siirtelen sitten esikoita, kun niiden jakamisen aika tulee.

Omasta puutarhasta tulee haastellista jatkossa ottaa kuvia tietyistä kukkapenkeistä, koska ennen taustalla ollut rötyinen orapihlaja-aita on pois ja on liian suorat näkymät muiden pihoille. Olisi ollut ihanaa saada koko puutarha ihan tosi timmiin ennen lauantain juhlia, mutta en nyt vain pysty/kykene kaikkeen. Kuvissa oleva kukkapenkki alkaa olla sellaisessa sekasotkussa (taustalla oleva nurmikko on naapurin), että koko penkin kasvit täytyisi nostaa ylös ja putsata juurakoita toisistaan. Se homma tulee jakautumaan joko kahdelle eri syksylle tai syksyllä kahdelle eri kerralle, sillä penkissä on kasveja ja neliöitä sen verran, että kerralla sitä ei vain pysty tekemään. Kuvaisa ei ole koko penkki. Maahumala on kiivennyt tuonne kasvien sekaan ja sitä revin sieltä joka vuosi pois ihan huolella. Ja olipa huono idea laittaa tuonne suikeroalpia. Toinen riesa lisää.

Nyt en uskalla enää mitään liian leviävää laittaa puutarhaan. Toisen penkin tuoksumatara liikkuu jo nurmikolla. Sitä kitken aika paljon pois kasvukauden aikana. Tykkään siitä kuitenkin enemmän kuin maahumalasta tai suikeroalpista. Toisaalla taas on kasvittaminen osin ihan vaiheessa kantopenkissäni, jossa on todennäköisesti nyt yksi verijapaninvaahtera kuollut, mutta Magnolia Henry Kern on elossa. Tämä penkki sai todella paljon sipulikukkia viime syksynä, joten ihan heti sinne ei tarvitse uusia kaivaakaan. Kantopenkkiä on vaikea kuvata kokonaisuudessaan, koska eri puolilla sitä kasvaa eri kasveja. Olen erityisen iloinen näiden metsätulppaanien (Tulipa Sylvestris) olemuksesta. Alla olevista kuvista toinen otettu tänään pilvisellä säällä ja alempi aurinkoisella säällä pari päivää aiemmin. Taustalla kasvaa mm. amerikan jalkalehti.

Samaisessa penkissä on myös valkoisia narsisseja. Tässä todennäköisesti narsissi Starlight Sensation. Toivon, että valkoinen kesäpikkusydän kukkisi tuossa penkissä jatkossakin. 

Ja vieressa narsissi Thalia, kuvassa toki näyttää vain selkäpuolensa. Thalialle tämä taitaa ollakin liian kuiva paikka. Jos muistaisi, voisi nämä siirtää kosteampaan tai sitten vain katsoa, miten näiden käy. Luulin, että nämä narsissit kukkisivat vähän eri aikaan, mutta nyt on tosi monet sipulikukat kukassa samaan aikaan, sekä aikaiset että myöhäiset. Ja joissain paikoissa osa vasta nostamassa varttaan, kun toisessa penkissä sama lajike jo kukkii.

Tähän penkkiin laitoin myös syksyllä suvikelloa. Ostin sitä kaksi eri pussia. Nyt en tiedä, mikä lajike tämä on. Yhdessä pussissa luki: Leucojum gravetye giant ja toisessa taisi vain olla suvikello. Enkä tietenkään muista, mistä sitä toista pussillista pitäisi osata etsiä. Teen itselleni aina näitä yllätyksiä joka vuosi. Nämä kuitenkin yllättivät niin ihanalla positiivisella tavalla, että vallan herkistyin näiden herkkyyden äärellä. Näiden takana taas pilkottaa ihan vähän vaaleanpunaista.

Ja se vaaleanpunainen on pieni tulppaani Hilde. Nämä pitävät itsensä supussa (viisaasti) sateessa, joten alla oleva kuva on aurinkoiselta hetkeltä. Yksi vain näistä on toistaiseksi avautunut, ainakin melkein.

Tuntuu, että kevät todella mahtui lähinnä vajaaseen kuukauteen ja nyt on monissa puissa jo suuret lehdet. Toisaalta magnoliastani on vaikea vielä tietää, aikooko se kukkia vai tehdä vain lehtiä. Saa jännittää vielä. Huomenna eli ihan kohta on jo kesäkuu. Tänä vuonna toukokuu rullasi ennätysvauhtia. Ja toisaalta olen tehnyt myös niin paljon puutarhahommia, että keho ei ole oikein meinannut pysyä mukana yhtäkkisissä pitkissä puutarhakykkimishommissa. Jossain vaiheessa esittelen vielä lammikon reunuksen, jonka tein pikavauhtia. En ole siihen täysin tyytyväinen, joten se tulee vielä hiotumaan, joten siksi en edes muistanut kuvaa ottaa koko reunuksesta. Piti saada vain osa muoveista piiloon.