Lempipaikka

 Puutarhaan tulee ajoittain lempipaikkoja. Ne voivat vuosien tai vaikka viikkojen myötä vaihdella. Olen nyt ehkä siinä vaiheessa, että keinun ympäristö tuntuu aika lempipaikalta. Meidän piha koostuu etupihasta, joka on päätyy tiehen. Etupihalla kasvaa muutama suurempi puu. Joitain puskia ja pienehköjä kukkapenkkejä. Puutarha ei näytä tiellä päin oikein miltään. Talon ja rajan eteläisempi sivu rajautuu naapurin ja meidän väliseen ryteikköön, jossa kasvaa mitä sattuu puista vanhoihin huonokuntoisiin pensaisiin ja saa olla heinääkin täynnä. Alue on kapea ja meidän tontille johtava toinen tie vie siitä ison osan. Haaveilemme aina joskus, että raivataan se ryteikkö ja kaivuri paikalle ja jokin järkevä aidanne tuohon väliin. Se ei nyt ole kuitenkaan työlistalla. 

Talon ja toisen naapurin väliin jää kaistale tonttia, joka on noin luoteeseen. Meidän etuovi on siellä. Kun muutimme taloon, näkyi sitten etuoveltamme röyhähtänyt Mustialan ruusu sekä pajuangervoa, joka puski ihan mistä sattuu. Naapurin puolella kasvava villi orapihlaja-aita sekä aidan seassa isoja puita mm koivuja. Koivuja on kaadettu jo useita. Ja vuonna 2018 syksyllä aloin siistimään myös tuota aluetta, projektia olen tallentanut lokakuussa 2018 sekä maininta keväällä 2019 sekä heinäkuussa 2019 Nyt tänään etuovesta hieman luoteeseen näkymä on tämä. 

Jos ja kun intoa ja ideaa on, niin keinun alla olisi järkevää olla kiveys tai muu vastaava. Ruohonleikkuu on tylsää, kun keinu on maassa kiinni. Keväällä ja sateella maa voi pehmetä ja keinun jalat voivat upota syvälle.  Kaivuri aikoinaan kaivoi pois pajuangervon, joten sain tarpeeksi syvää kasvualustaa tuohon painuneeseen saviseen maahan. Sen vuoksi tuolla yläkuvasta katsottuna vasemmalla puolella keinua asuu nyt ensimmäinen Austin-ruusuni  Princess Alexandra of Kent. Sen nuppu ei vielä paljasta, mitä sisällä on. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin vaivaa suojella ruusunnuppuja kirvoilta ja suihkuttelin vedellä näiden nupuista kirvoja pois parina päivänä putkeen. Tätä ruusua koetteli pupujen hampaat, joten siksi on pieni, silti hengissä. Selvisi hengissä myös ekan talven, vaikka ei ole omajuurinen. On kyllä isketty aika syvälle maahan.

Kun ruusu aukeaa, sen väri hieman muuttuu. Samassa penkin etualalla kukkii kuvassa sumuisesti näkyvä espanjankurjenpolvi Wargrave Pink. 

Alexandran lähellä vähän toisesta suunnasta on sekä keijunkukka Rachel, tuo tummempi, jossa on vaaleanpunertavat pienet kukat sekä tuo vaaleampilehtinen on Carnival Marmelade. Niiden värien yhteensopimista olen ajoittain aina miettinyt ja jatkan sitä miettimistä.

Tänään Alexandran eka nuppu on vähän saanut parin päivän takaisesta sateesta ruskeaa niskaansa, silti se kukkii vielä ja uudet nuput ovat valmiina.

Samaisessa penkissä suuri ruusu on Mustialan ruusu. Nyt kukassa. Sitä kuritin aika paljon pari vuotta sitten, joka vuosi kiskon pois vähintään pari juurivesaa. Uuden kurituksen se saa taas kukinnan jälkeen, sillä nyt oksat alkavat kaartua vähän liikaa maahan päin. Enkä tähän halua tuhlata tukia.

Nyt mustialanruusu on kauneimmillaan. Siinä käy myös kimalaisten kuhina.

Vaikka tässä penkissä on hempeitä värejä, en vain pysty pysymään yhdessä värissä tai yhdessä linjassa. Ostan kasveja niin paljon kasvi edellä. Olen tyytyväinen, että nämä tummat jaloritarinkannukset Black Knightit viihtyvät. Niiden tummuus viehätti minua. Tämä on yksi aurinkoisin penkki tontilla, ainakin tähän aikaan vuodesta.

Keinun toisella puolella on kukkapenkki, jossa ennen oli vain vuorenkilpeä. Tämä penkki on yläkerta, sillä sen alapuolella on tietenkin alakerta.  Yläkerran kasvivalinnat olivat osin kesken, mutta sormustinkukat päättivät, että valmista on. Pari pionia kukkii tuolla vielä. Pari pionia on kasvuvaiheessa. Ja on siellä tummalehtinen peruukkipensaskin piilossa. Myös muutamia rikkoja.

Kukkapenkin yli näkee takapihalle, kun vaihtaa vähän katsomiskohtaa.

Takapihalta taas näkee sekä alakerran, että yläkerran että keinun. Alakerran kukkapenkin taakse jää muurikivet, jotka kuitenkin näkyvät hyvin keväällä, kun tuossa kukkii vain narsisseja ja tulppaaneja ja muita matalampia kasveja ja muut kasvit eivät ole vielä kunnon vauhdissa.

Alakertaan taas on tullut ahtautta. Siellä on suuria kasveja. Se saa täyttä aurinkoa vain aamuisin ja sen jälkeen kasvien täytyy kasvaa, jotta saa myöhemmin muiden kasvien takaa aurinkoa. Pieni muuri pitää osan kasvien juurista varjossa myöhemmin päivällä. Mm tummalehtinen kimikki ja muutama jaloangervo ovat viihtyneet ja pörhistyneet. Jouluruusu levittelee lehtiään sekä sormustinkukat ovat valloittaneet paikkoja. Onneksi olen silti osannut istuttaa laukat oikeaan paikkaan. Näiden juurelta vasta revin lemmikkejä pois. Kuvassa on suorastaan ruuhkaa. 

Lähempää laukat, ehkä Miamit, sopivat ihan hyvin tummiin sävyihin. Alakuva otettu illalla. Yläkuva aamulla pilvisellä säällä. Tuossa penkissä on myös keijuängelmä, joka näyttää viihtyvän yllättävän hyvin. On ollut nimittäin aika suuri lumikuorma päällä talvella.

Tuolla kasvaa myös lännenkimikki, joka kuitenkin on saanut reiät lehtiinsä. Täytyy huomenna tutkia, että onko lehtien alapinnoilla ötököitä vai onko syömärit jo menneet muualle.

Tuo keinun alue vielä muotoutuu vielä kasvien myötä. Huomaan aina pohdiskelevani tiettyjä kohtia. Olen kuitenkin niin paljon tyytyväisempi tuohon nykyisin. Ennen menin tuon kohdan läpi vähän kuin silmät kiinni. Ja se oli kuitenkin heti etuoven lähellä. Nyt olen voinut jo välillä istua keinussa ilman kamalaa hyönteishyökkäystä. Toki ajoittain ne tulevat ja tekevät istuskelusta mahdotonta. Aika monta aamupalaa olen ehtinyt lopulta tänäkin kesänä syödä keinussa.