Satunnaisia huomioita

Kävi tänään taas mielessä, että ei varmaan ikinä kannattaisi olla ehdotonta mieltä yhtään mistään. Juuri taisin Päivänpesän blogiin kommentoida, että näin kuumilla säillä en istuta mitään. Ja että on helpompi vain kastella ruukkua. Ja tänään eksyin sitten kesäkukkaostoksille (vieläkin pari ruukkua ollut tyhjänä kasveista ja orvokit olivat niin surullisia, että ruukkuja tyhjentyi).  Kesäkukka toki on vähän laaja käsite, sillä tuossa istutuksessa kukkivia kasveja on vain tuo suklaakosmos. Siellä on myös tumma koristebataatti ja kaksi heinää.  

Yksi tyhjä ruukku sai punaisen keijunkukan, jonka saatan mallata myöhemmin maahan alempana kerrottujen japaninvaahteroiden lähelle. (Pikkasen olisi ruohonleikkuulle ja vähintään trimmeroinnille hommaa, mutta helle verottaa jaksamista.)

Samalla sitten tuli istutusvauhti päälle ja totesin, että voisihan sitä istuttaa jonkin sellaisen kasvin, joka on jonkin muunkin keväällä istutetun vieressä ja jota pitää sen takia kastella.  Joten löysin itseni lopulta sitten kastelemassa hyvin kuivaa maata. Istutuskuopan kastelin huolella. Tuli puhelu ja puhelun jälkeen näytti maa märältä sekä isutuskuopasta, että sen ympäriltä. Onneksi istutuslapiolla vähän kaapaisin maata ja tajusin maan olevan aivan rutikuivan heti istutuskuopan viereltä. Täytin siis uudestaan vedellä istutuskuopan ja olin aika kauan letkun kanssa samassa paikassa, sillä tuo kohta on koholla ja siitä helposti valuukin vesi pois, jos kastelukannulla vettä ryöpsäyttäisi. Japanin verivaahtera pääsi multiin. Näitä kasvaa nyt kaksi, koska luuli edellisen kuolleen. Tämä pääsi samoille huudeille jo hengissä säilyneen, mutta hyvin pieneksi syödyn japaninvaahteran kanssa. Magnoliani kokeilee samassa penkissä talvehtimista.  Tuo paljas maa on tarkoitus pikku hiljaa kasvittaa, en vain ehtinyt siinä kovin pitkälle helteiden tultua. Paljas maa on niin altis kuivumiselle, että jotain maan peitettä on pakko tuohon saada.  Vaikka sanonta on, että kannettu vesi ei kaivossa pysy, tuntuu maan kastelu myös letkun kanssa aika turhalta. Pitäisi koko tienoon saada vettä, jotta siitä kastelusta olisi kasveille vähän kauemmin hyötyä. Tämän päivän hyöty taitaa olla jo huomenna tai ylihuomenna mennyttä apua. Nyt sitten sain itselleni taas lisähommaa. Purkkien kastelu olisi ehkä ollut järkevämpää.

Tuolla alhaalla vasemmalla on kaarnanpalanen tuosta kannosta, sen on tarkoitus estää veden holtittoman virtaamisen alamäkeen. Muistakin kaarnanpaloista tein pientä estettä veden virtaamiselle. Oikealla tuo vihreä mehitähden muotoinen  on oikeasti liljan tynkä. Keväällä löysin marhanliljan sipuleita myynnistä. Tuohon laitoin toisen. Toinen olikin haperommassa kunnossa ja se on istutettu toisaalle maanpeittokasvien sekaan, joten en enää kunnolla muista, mihin kohtaan sen tungin. Oli ihanaa kuitenkin nähdä tuon tehneen edes lyhyen, mutta tiukan alun. Alla olevista Lollypop-liljoista löysin tänään liljakukon. Osasin olla varuillani, sillä naapurissa oli liljakukko käynyt jo munimassa. Näin liljakukon ensin päivällä, mutta se ryökäle pääsi pakoon. Iltapäivällä löysin sen uudestaan ja sain sen nistittyä. Toki voihan tuolla vielä olla toinenkin. 

Seuraava urakka olisi helminukkajäkkärän poistaminen tuosta penkistä. Siinäpä sitä riittääkin hommaa. Aika paljon helminukkajäkkärää lähti jo keväällä pois. Sekin on sellainen kasvi, joka ei pysy siinä, mihin sen istuttaa. Aina ei määrä korvaa laatua. Muuten olisi pari penkkiä täynnä vain yhtä kasvia. Ja sehän olisi tylsää.

Keltasormustinkukkani ovat onneksi viihtyneet. Ja niiden ympärillä pitäisi taas tehdä selkeytystä lajien kanssa. Iso alue tuosta penkistä vaatisi taas kunnollista raivaamista, Tuolla on saanut nyt liian kauan myös rikkikset villiintyä. Ehkä joku aamu tai ilta jaksan mönkiä kasvien sekaan. 

Jaloritaritankannukset Black Knightit saavat joskus illan valon ylleen upeasti. Niiden seurana on korkeaksi kasvaneita päivänkakkaroita. Harmi, että päivänkakkarat on pakko kohta kitkeä, sillä kasvavat pionin juurella ja haluan sen pionin kasvavan ja jopa kukkivan. Toivoisin myös tuossa vieressä kasvavan vartetun syreenin kukkiva, sillä puu on istutettu jo pari vuotta sitten. 

Puutarha on tuonut taas paljon iloa. Varjopaikoilla on ollut kysyntää ja ötököiden määrä on jonkin verran vähentynyt. Puutarhassa puuhaamisen määrää vain joutuu nyt aika paljon miettimään. Jonkin verran voi tehdä. Siinä vaiheessa, kun tajuaa kesken kevyiden hommien hien tippuvan suoraan silmiin, tietää, että on aika siirtyä varjoon tai sisälle tai suihkun alle tai suosiolla järven rannalle. Hommia voisi toki tehdä aikaisin aamulla (mutta ei vaan pysty, ellei vahingossa herää aikaisin) tai myöhään illalla (ei myöskään kiinnosta, sillä silloin kehoni jo laskeutuu lepoon). Joten teen puutarhahommia vain silloin kuin jaksan ja huvittaa. Nyt nuo molemmat kohdat täyttyvät vähän satunnaisesti. Kasvimaa saa ainoastaan säännöllisesti huomiota ja sekin lähinnä kastelun muodossa. Nyt on reilu viikko edellisestä sateesta. Juhannussunnuntaina täällä oli kunnon ukkonen ja silloin satoi kunnolla. Kasvimaalla moni kasvi otti sen sateen jälkeen kunnon kasvuspurtin. Nyt kastelukannuilla raahattu vesi ei tee samaa.

Huomasin sinikämmenen tehneen siemenen. Sen itäminen on kai aika haastavaa. Tuossa lähellä ei ole yhtää paljasta maata, johon se siemen voisi itsekseen tippua alkaa sitten itää. Mietin jo, että uskallanko hieman sorkkia ja viedä lehden siemenen kanssa paikkaan, jossa on paljasta maata. Jos se vaikka joskus itäisi, jos merkkaan paikan, enkä sohi sitä millään. Tuossa se ei ainakaan tule itämään, koska voi tipahtaa vaikka nurmikolle. Ehkä voin sen verran elämässäni riskeerata, että kokeilen jopa uuden sinikämmenen lisäämistä. Todennäköisesti tulen unohtmaan koko kokeiluni. Mustilan sivuilla on tietoa sinikämmenen lisäämisestä sekä selitys, miksi se on kallis kasvi.

Toivottavasti moni paikkakunta saisi pian jo virkistävän sateen. Sitä toivoisin tännekin, vaikka meillä sentään satoi juhannuksena Sääennusteen mukaan jatkamme lämmintä tai helteistä keliä.