Kaikkea ihanaa

Harmi, kun blogiin ei voi tuoda tuoksuja ja eikä muita tuntoaistin kautta saatuja tunnelmia. Kuviin ei myöskään oikein ei saa tallenttua kuvaa sateesta, minun taidoillani. Onneksi rännistä saa kuvia. Meillä on tänään tullut sadetta. Toinen sade heinäkuulle.  Hyvin harvinaista, että meillä sataa näin harvoin. Koska minulla ei ole sademittaria tällä hetkellä, siis ehjää. On pakko luottaa naapurin sademittariin noin parin sadan metrin päästä ja todeta, että täällä satoi kuitenkin vain 5,5milliä. 

Ruukussa tuo sotku on kelloköynnössotkua keväältä, jota sulloin nippuun sisällä, ennen ulos siirtämistä. Luultavasti tuon sotkun sisällä olisi jokin pitkäksi kasvanut verso, en vain uskaltanut enää ryhtyä sitä sotkua selvittämään. Lankasotkuja on helpompi setviä, kun silloin ei katkaise mitään elävää. Pisimmät ylös päin kasvavat köynnöksen latvat ovat kuitenkin tavoittelemassa kahta metriä ja on se yhden kukan jopa tehnyt ja toinen on aukeamassa. On varmaan vain liian pienessä ruukussa, liian sotkussa sekä saanut varmastikin liian vähän lannoitetta, vaikka teenkin aina kesäkukka viritelmilleni varastolannoituksia multaan. Olen niin laiska aina muistamaan kesän aikana, milloin olen lannoitellut.  Taustalla oleva pinkki puolipallo on pelargoni Burgundy. Päätin aiemmin, että en ryhdy pelakuita kasvattelemaan, keräämään tai säilömään, mutta tämä hyppäsi keväällä suorastaan ostoskoriin. Olen aina heikkoina voimakkaisiin, tummiin väreihin. Värisävy livenä syvempi.

Eilen minulla oli oma retkipäivä, kun vein lapseni ensin yksien sukulaisten huomaan. Jatkoin ensin puutarhamyymäläketjuun, jota meillä päin ei ole. Kävin Muhevaisella. Ostin jättikorkeita valkoisia punahattuja nimeltään Happy White Star, syyssyrikänn nimeltään Ile de France sekä vaaleanpunaisena kukkivan pallohortensia Sweet Annabelle. Näiden korkeiden kasvien lisäksi ostin pienikasvuisen purppurahappomarjan Admirationin tuomaan väriä kukkapenkkiin. Koska menin puutarhaa hoitavan tätini luo kylään tämän reissun jälkeen, vein hänelle samanlaiset punahatut. Kesällä on tietyille ihmistyypeille helppo viedä viemisiä.  Muuten olisin vienyt myös kotoa jakotaimia, ellei maa olisi niin rutikuivaa, että pelkään kasvien kupsahtavan, jos niihin koskee. Tätä pelkoa toki olen käyttänyt pariin vaahteraan, jotka ovat salaa ehtineet kasvaa liian korkeiksi. Niitä kaivoin pois ja toivon, että kuivuus kuihduttaa niiden jäljelle jääneet elämänhalut. 

Eräs melko uusi istutusalue on rinteessä, porrastettu kapein portain. Se viettää pohjoiseen päin. Tästä minulla ei ole oikein kunnon kuviakaan, koska alue on uusi siellä on aukkoja ja sen kuvaaminen ilman oman talon, naapurin talon näkymistä on vaikeaa. Siellä kuitenkin kukkii tällä hetkellä paljon erilaisia kasveja, joitakin tosin vain yksittäisiä, sillä olen tätä kasvittamassa taas pikkuhiljaa. Näköjään monet siellä kasvavista kasveista on istutettu loppukesää ajatellen, vaikka muutamia pionejakin siellä kasvaa. Nyt siellä avasi kukkansa lilja Pretty Woman. Taustalla tuo korkea kapea kasvi on vaaleanpunertava ukonhattu, joka on ostettu viime vuonna avoimista puutarhoista Katjan luota Päivänpesältä. Taustalla kelltaiset ovat kesäpäivänhattua tai syyspäivänhattua, jota toinen naapuri viime kesänä toi, kun olin juuri tuota pengerrystä kasvittamassa.

Samoille huudeille ripottelin myös eräästä puutarhasta ostamiani mm. pioniunikon siemeniä. Aiemmin kukkineet olivat osa niin pieniä, että olivat ehkä tulitikkurasian korkuisia. Ajattelin jo, että en kyllä moisia yritä enää kasvattaa. Kesän edetessä muutama kasvoi jo ihan kelpo kokoiseksi minulle, mutta eilen varmasti avautui pöyhein ja korkein (eli noin polven korkuinen) unikko. Tuosta on otettava siemenet kiertoon. Sen taustalla on erään hortensian kukinto. Muka kirjoitin kaikki viime vuonna ostetut kasvit ylös. Muistan hämärästi kuitenkin jonkin loppukesän taimistoreissun ja sieltä spontaanin hortensiaostoksen. Ja nyt en sitten muista, mikä hortensia tämä mahtaa ollakaan. Kuivuus on varmasti kukinto verottanut. Onneksi mullan alla on ollut kosteampaa savea. Välillä olen läheisestä lammikosta tälle roiskaissut vettä, mutta aika vähän lopulta.

Luulen, että kukinto olisi tässä hortensiassa suurempi, jos olisi satanut vettä. Tämä ei kuitenkaan ole kertaakaan lurpottanut lehtiä.

Eniten ihanaahan oli tänään sade. Pari päivää sitten kuivan etupihalla paistoi laskeva aurinko taas kauniisti hevoskastanjan alle. Se oli sinä päivänä ihanaa. Etupihalla alkoivat rusotuomipihlajat kellastaa ja tiputtaa lehtiä jo useita viikkoja sitten. Myös hevoskastanjasta tippuneita ruskeita lehtiä alkoi ilmestyä puun alle. Etupiha on suojaisa paikka syksyn ekoilta halloilta, mutta nyt siellä on vallinnut kuivuus. Olen muutamia arkoja, kivoja kasveja pelastanut kasteluilla. Harmi, että esim. tummakurjenpolvi ei kuivuudesta ole hätkähtänyt. Minä voisin nimittäin jo luopua siitä. Nurmikon tapaista ei ole etupihalta kannattanut leikata, loputkin varret olisivat voineet kuivua. Siellä jokin ristikukkainen rikkakasvi (voikukan keltainen) on kukkinut ja se kasvi onkin ollut vaaleiden perhosten mieleen. Iloa siis ollut rikoistakin. 

Olen saattanut viime aikoina käyttää tunteja perhosten ja kimalaisten seuraamiseen, aivan omalla pihalla. Sen vuoksi syyssyrikänkin ostin. Ehkä seuraavana vuonna ei ole näin paljon perhosia, mutta olisi ihan kiva, että näillä nykyisillä ei olisi näin kovasti ruuhkaa.

Mukavaa viikkoa. Ja toivottavasti moni paikka ja paikkakunta saisi tällä viikolla vielä lisää sateita. Ainakin täällä meillä päin on moni tien vierusta aivan ruskeana. Alhaalla olevassa kuvassa sataa vettä, vaikka sitä ei siitä kuvasta  huomaakaan. Huomenna täytyy katsoa, ovatko liljat enää pystyssä. Ensin ne ovat taipuneet auringon valon mukaan ja tämän päivän sade on niitä painanut matalammaksi. Eipä haittaa, saisi sataa lisää.