Ennen lämpöä

 Kuvien ottaminen ulkona tällä hetkellä ilman valkovuokkojen photobombailuja, on vaikeaa tällä tontilla. Jouluruusu Double Ellen porskuttaa kauniina, kun vaalea jouluruusut ovat jo kukintansa päätepisteessä. 

Tämän jouluruusu puskan toisella puolella kasvaa vaalean lilaa esikkoa ja toisella tummaa. Kuvasta voi toki bongata myös sen, että meidän tontilla kasvaa vaahtera. Uusien vaahteran alkuja kasvaa ihan joka paikassa. Nyppimistä kestää pitkään.

Taas tätä tumman lilaa esikkoa kasvaa tontilla jopa kolmessa eri kukkapenkissä. Se ei ole kuollut, vaikka kaikissa kukkapenkeissä voi olla melko kuivakkaa keskellä helteiltä. Kuva on otettu kyllä toisesta kukkapenkistä, jossa alkaa olla esikkojen kukinta jo vauhdissa, kun jouluruusun vieressä vasta alkamassa.

Lila palloesikko on jo pallon muotoinen. Pitää muistaa erotella nuo toisistaan kukinnan jälkeen. Näiden seuraan on tulossa tummahelmililjoja. Valkovuokkoja on hyvin monessa kukkapenkissä, enkä niitä kitke pois. Häviävät sitten itsekseen jossain vaiheessa.

Löysin muistikirjan, johon olin kirjannut viime vuotisia ostoksia. Viime kesä on ollut itselleni aika rankkaa, tein yhtä työtä ja samalla aloitin myös sivutyönä yrittäjänä toimimisen. Tunteja meni töihin yhteensä loppukesästä kiitettäviä määriä. Olen nyt sitten ihan ihmeissäni kasvilistauksen kanssa, koska muististani oli osa näistä ostoksista pyyhkiytynyt kokonaan pois. Ja suurimman osan istutussuunnasta olen täysin ymmälläni. 

Olen mm. hävittänyt yhden ruusun. Istutin sen ensin hyvään paikkaan. Niin hyvään, että kaivoin sen pois aremman ruusun tieltä ja istutin sen muualle. En tietenkään enää muistanut suojata sitä talveksi pupujen varalle, koska taisin unohtaa sen olemassa olon jo syksyllä. Nyt en todellakaan, siis toukokuussakaan hahmota, että missä ihmeessä se ruusu voisi olla. Tai sen jämät. Mitä nyt jäniksiltä jää. Ehkä asia tulee vielä paljastumaan.  Alakuvassa oleva perennan alku taas sai minut myös hyvin ymmälleni. Että mikäs kasvi se voisi olla.

Luulen, että tämä on toukoheidinkukka. Ostin ensin yhden ja yritin sitä jakaa. Jakaminen ei kohdellutkaan kasvia hyvin. Paikkakaan ei ollut ehkä paras, joten siitä ei näy jälkeäkään. Ostin kuitenkin loppukesästä tai alkusyksystä uuden. Ja istutin sen jonnekin. Ehkä se on tämä. Onko jollain tietoa?

Jonnekin olen myös istuttanut uusia koiranhampaita. Minulla on ollut ennestään valkoisia ja keltaisia. Ostin Revol-koiranhampaita.  Nyt ei hajuakaan, että missä voisi olla koiranhampaan lehden näköisiä lehtiä. Ja olisiko niiden pitänyt nousta, vai nousevatko ne myöhempään kuin jo olemassa olevat. Toivottavasti istutin ne, eivätkä ne löydy mistään pikkupussista jostain hyvästä tallesta.

Hyasintit alkavat nousta. Nämä aika vaaleanpunaiselta näyttävät alkavat pikkuisen jo kukkia. Ensi viikolla lämmössä varmasti enemmän. Tämä saattaa olla lajike nimeltään Fondat. 

Viime vuoden tete-narsissit kukkivat ja uhkaavat toki jäädä muiden kasvien jalkoihin. Tetet aina kukkapenkin reunaan, aina. Muista. Ja siten, että mielellään etelänpuoleiseen reunaan, jos haluaa nähdä niiden kukatkin, eikä niiden taustoja. Voitte ehkä arvata, että nämä tetet eivät ole kukkapenkin eteläreunassa. Laitoin kätevästi ne syksyllä kuihtuvan kuunliljan viereen, mutta kukkapenkin pohjoisreunaan, enkä edes ihan reunaan.

Toinen vinkki. Jos ajattelet, että harvinaisemmat helmililjat lisääntyvät yhtä nopeasti kuin perinteisen tummahelmililjat, niin älä luota siihen. Jos haluat, että ne ovat mukavassa pikku rykelmässä, istuta ne siten. Ainakaan nämä isohelmililjat eivät ole tehneet sivusipuleita. Ne näyttävät vain kuvassa kasvavan suhteellisen lähellä toisiaan. Luonnossa eivät. Luulen, että itse en noudattanut tätä vinkkiä viime syksynä, kun istutin uusia helmililjoja. En kyllä muista, että mihin ne tungin. Koska loppukesästä tai alkusyksystä oli jo vähän sellainen tunkemisfiilis.

Jäniksille alkaa kai nyt olla luonossa tarpeeksi ruokaa, sillä viimeiset krookukset ovat saaneet olla rauhassa. Taidan jo uskaltaa ottaa viimeisen verkon pois, ennen kuin perennat sotkeutuvat kasvamaan verkkoihin. Tässä vaiheessa, ennen helteitä, kukkii vielä viimeinen lumikellokin.

Samaan aikaan ensimmäisissä tulppaaneissa on jo nuppuja, vaikka osa tulppaaneista ei ole kunnolla edes maan pinnalla. Myös sinivuokkoja kukkii siellä täällä vielä. Näistä pidän kovasti ja siitä, että niitä kukkii vähän missä sattuu. Sinivuokkojen vähän supussaan olevassa kukassa on jotain sellaista herkkyyttä, mihin en ikinä tunnu kyllästyvän.

Ja valkotäpläimikkä alkaa olla myös valmiina ensi viikon lämpöä ja pölyttäjiä varten. Huiskaisin näiden päälle pari viikkoa sitten kalkkia, ihan ajatuksissani. Onneksi eivät siitä säikähtäneet, vaan taitavat olla soputuvaisia tapauksia.

Minun on vaikea kuvata teille, kuinka monta valkovuokkoa pihallamme tällä hetkellä kukkii. Niitä riittää. Siellä täällä yksittäisiä tai lämpäreitä. Niiden takia en halua alkaa parantaa liikaa tätä meidän rikkaruohikko-sammalikko-nurmikkoa oikeaksi nurmikoksi. Olen istuttanut nurmikolle myös tädiltäni saatua keltavuokkoa. Nyt kukkii ensin valkovuokot ja keltavuokkojen lehdet ovat jo valmiina.

Kukkivien puiden aikaan ei ole enää pitkä aika. Sitä ennen eilen ihastelin ikkunasta sateella rusotuomipihljalan kauniita vesipisaroita. Ne näyttivät ihan pieniltä kauniilta helmiltä.

Luonto sekä puutarha ovat ihan valmiita räjähtämään kasvuun, kun lämpö saapuu.