lauantai 25. toukokuuta 2019

Kevään yllättäjiä

Joka kevät yllätyn omasta puutarhastani. Ei tarvitse siis mennä omalta tontilta kauemmaksi, kun alkaa epäilemään jonkin asteisia muistivaikeuksia. Vasta tänään tajusin Päivänpesän- blogia lukiessa, että olen vähintään yhden vuorijumalten kukan tapattanut kuivuuteen, mutta aloin jo epäilemään, että lukumäärä saattaakin nousta kahteen ja nämä ovat tapahtuneet vielä eri vuosina. Sen sijaan penkissä, jossa ei pitäisi kasvaa mitenkään päin narsisseja, onkin yksi ainoa kukkinut.


Olen todennäköisesti kyllä syksyllä ihan itse narsisseja tähän laittanut, vaikka aina muina vuosina en ole vastaavaa tehnyt. On sen verran kuiva penkki, että esim. kirjopikarililjat aina taantuvat. Eipä ole hyvä paikka narsisseillekaan, jos muistaisin, voisin siirtää.

Takapihalla kukkii pieni määrä valkoista lemmikkiä. Ehkä näin tämän jo viime vuonna tai sitten en. Alan jo epäilemään jotain muistihäikkää itselläni kohta. No, takana on tiukka talvi, se selittää kyllä kaiken.


Yritän pitää valkoisen erillään sinisistä, jotta valkoinen ei häviä. Tämäkään ei kasva oikein missään, siksi ei voi antaa muiden ajaa nurmikkoa, kun näitä alueita pitää kierrellä.

Vuonna 2012 olen istuttanut tälläisiä Hotpantseja kukkapenkkiin. Näitä ei paljon pitkään aikaan ole näkynyt ja luulin, että sipuleita ei enää olekaan. Nyt yksi tupsahti kukkimaan. Ainakin kuvien perusteella luulen niin. En ole tämän oloisten kaksiväristen tulppaanien rakastaja, joten en ole juuri vastaaviin enää sortunut. En vain ymmärrä, miten sipuli on voinut kestää elossa vuosia.


Tänä vuonna osa hyasinteista on ollut tuuheampia kuin joskus ja siksi osa niistä on myös kaatuillut. Tarhakylmäkukka pääsi yllättämään kukinnallaan tänä vuonna, sillä se on jopa liian samanvärinen viereisten kasvien kanssa. Ei melkein edes kunnolla erottunut.


Täytyy miettiä, että olisiko tuossa hyvä olla jatkossa jokin vähän erottuvampi väri tarhakylmäkukkaa. Voisin siirtää esikoitakin, mutta luulen, että ne esikot eivät hevillä vaihda asuinpaikkaa. Jotkin esikot nimittäin tuntuvat jättävän jälkeensä ihan mukavan siemenpankin.


Joskus toivoisi joidenkin kasvien vaikka taantuvan. Tiedoksi, ne juuri eivät taannu. Tämä yhdistelmä sattuu minuun.


Ruusuherukka on syöty päältä. Pari oksaa maata myöten kyllä kukkii. Sitten siellä kasvaa valkoisia ja punaisia papukaijoja sekaisin. Tähän aikaan vuodesta liian jouluista minulle. Sen lisäksi siellä kukkii noita narsisseja, joiden alkuperäistä nimeä en muista, mutta jotka ovat minulle munakas-narsisseja. Minä en oikein pidä munakkaasta, joten en haluaisi jatkuvasti nähdä puutarhassakaan munakkaista muistuttavia kasveja. Ehkä siksi nämä kasvavat tontin perällä, että en näitä jatkuvasti huomaa.


Kummaa kyllä on, että nyt, kun katson näistä kuvista. Nämä näyttävätkin ihan ok:lta. Mutta aina kun näen nuo narsissit kauempaa, puistelen päätäni ja hoen, että taas nuo munakkaat näkyvät.

Narsissi Cheerfulness on istutettu viime syksynä. En olisi muistanut, että mihin, ellei se olisi osunut silmiin. On matala ja kerrankin tajusin istuttaa sen sellaiselle paikalle, ettei jää muiden sipulikukkien jalkoihin. Tämän kaveriksi pitää kaivaa muita matalia sipulikukkia suurempien jaloista pois.


Yllättäjiin kuuluvat myös pionien juurakot, jotka ostin syksyllä ja istutin uuteen kukkapenkkiin. Kaikissa on elämää. Myös edellisen vuoden pionien siementaimet: ruusupioni sekä kuolanpioni, ovat hengissä. Myös ihanan hempeä arpajaisvoitto viime vuodelta: Lavender Bouquet kasvattaa jo nuppua. Sen sijaan todellakin vuorijumaltenkukkaa en löydä, vaikka näköjään muistiinpanojeni mukaan (äsken etsin muistiinpanojani) sellaisen olen viime vuonnakin ostanut. Olen myös ostanut uuden valkovuokkolajin viime vuonna, mutta sen istutuspaikkaa en millään muista. Enkä muista sitä nähneeni. Mutta en edes muistanut sitä etsiäkään. Eikä sitä meillä voi varmaan arvailla, sillä valkovuokkoja vaeltelee meillä ihan riittävästi. Minulla pitäisi olla myös valkoinen esikko viime vuodelta. Sen taisi kuitenkin kuivuus viedä. Muistan viime vuodelta, että muistin sitä kastella vielä kuivana alkukesänä, mutta sitten se unohtui ja sen paikalla on nyt aukko. Menetyksiä tulee. Mutta näköjään ne menetykset eivät kirpaise kunnolla, mitä ei edes kunnolla muista.

Viikon sisään perennojen kasvu on taas ollut valtavaa. Viikko sitten tuoksumatara oli todella matala, ja nyt näkyy jo kukkanuput. Viikossa kalliokielo on kasvanut kai 20-30 senttiä ja alkaa juuri kukkimaan. Saniaiset puskevat maasta. Rikkaruohot ovat voimissaan ja nurmikkoa voisi ajaa. Nyt vain sataa sen verran, että tuli todellinen huilipäivä, kun mitään puutarhahommia ei voi oikein tehdä.

Tämä kevään ehdoton yllättäjä on kuitenkin tämä pionin nuppu. Olen siirtänyt tämän pionin jakotaimen anopin pihasta jo ehkä 5 vuotta sitten, kun siellä siirsimme kasveja. Joka vuosi olen miettinyt tämän siirtoa parempaan paikkaan, sillä ei ole kukkinut. Anopin pihassakaan tämä ei ollut kukkinut ehkä 10 vuoteen. Mutta tämä on pioni, jonka anoppi on saanut oman isoäitinsä pihasta. Nyt tässä on nuppu, vaikka kuvassa ei juuri näy. Aina näissä nupuissakin on kuivahtamisvaara, mutta nuppua ei ole ikinä ennen tässä ollut.


Veikkaan tämän vahvasti olevan jotain ihan perinteistä pionia kuten Karl Rosenfieldiä tai vastaavaa. Mutta silti tällä yksilöllä on muu historiansa. Ja tämä on tämän kevään vahvin yllättäjä.

20 kommenttia:

  1. Joo, sitä mitä ei muista ei kaipaakaan. Eipä tule ainakaan surettu kasveja, jotka eivät nouse ;) Toivottavasti perintöpioni kukkii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon, että perintöpioni kukkii tänä vuonna. On monia kasveja, joita ei ole edes ymmärtänyt kaivata, kun niiden ostamisen on unohtanut.

      Poista
  2. Ihana kirjoitus! Muistisairautta ja munakasnarsisseja :-DDD Mahtavaa lukea hauskaa ajatusten virtaasi.
    Hei, kylmänkukkia ei kuulemma parane siirrellä, ne kasvattavat syvän paalujuuren, joka menee niin helposti poikki. Ehkä niitä muita voisi siirrellä, tai sitten vain täydennysistuttaa, jos mahtuu.
    Voi itku ruusuherukan syömistä. Harmi! Tuo jouluinen väriyhdistelmä + munakasnarsissit ei minustakaan toimi yhtään. Toivottavasti onnistut siirtämään. Usein joku huono väri muuttuukin toisessa paikassa oikein hyväksi.
    Täällä alkoi pieni sade, mutta sen pitäisi loppua pian, ellei loppunut jo. Sen jälkeen lähden myös narsissien siirtopuuhiin. Viime syksynä olin miettinyt istuttavani yhdet narsissit yhteen paikkaan, toiset toisaalle - sitten menin ja istutin ne juuri päinvastoin. Eikä se toden totta näytä hyvältä. Sitruunankeltaisten piti mennä koivikkoon, sillä sinne se sointuu niin ihanasti, ja aprikoositorviset taas happomarjan luo, sillä ne sointuvat siihen - ja niin se on, että sitruunankeltainen ja happomarja nyt ei vaan toimi. Pitää siirtää niin kauan, kuin kukista näkee, mitä ne ovat.
    Tuo valkoinen lemmikki on supersöpö, toivottavasti se viihtyy ja lisääntyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että kylmäkukka jää sitten paikalleen, ja siirtelen vähän muita kasveja.
      Valkoisen lemmikin siemeniä voisi kerrankin ottaa talteen. Muuten lemmikki tuntuu ehtivän siementää paljon ja nopeasti ilman keräämistäkin.
      Aina hämmästyn, kun joku jaksaa lukea nämä ajatustenvirtapostaukset. Välillä virtaa on vähän liikaakin.
      Sipulikukkien siirtelyt on hyvä tehdä ajoissa. Joskus olen langoilla merkannut siirreltäviä, mutta eipä ne langatkaan kasvien varsissa järin kaunis näky ole.
      Täytyy tehdän munakkaiden ja jouluasetelman kanssa jotain siirtoliikkeitä.

      Poista
  3. Valkoinen lemmikki, en muistanut, että sellaisiakin on. Olisipa kiva saada itselleni mökille sellainen sinisten ja vaaleanpunaisten lisäksi. Heh, munakasnarsissi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luulen, että tämä valkoinen lemmikki on jokin luonnon oikku. En ole (muistaakseeni) tätä ostanut. Koska sitten kasvaisi kyllä hyvin huonolla paikalla, oikeastaan nurmikolla. Pitää yrittää katsoa, saisiko valkoisen lemmikin siemenistä kasvatettua valkoisia jälkeläisiä.

      Poista
  4. Kaunis narsissi tuo Cheerfulness eikä "munakasnarsississakaan" ole mielestäni mitään vikaa.
    Jos pionin juurakko on istutettu liian syvään se ei kuki. Juuren niskan päälle saisi tulla vain 2-3 senttiä multaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pionin juurakko uudelleen istutettiin huolella, mutta nyt vasta tekee nupun ekan kerran siirron jälkeen. Luulen paikan olleen meillä vähän huono, liian kostea todennäköisesti muina vuosina, paitsi viime kesänä.

      Poista
  5. Vanha pioni on aarre, vaikka olisikin jokin "tavallinen". Kasviin, jolla on tarina, suhtautuu eri tavoin kuin vähemmän yksilöityihin vertaisiinsa. Pelkästään se, että jokin kasvi on selvinnyt ja elänyt pitkään, saa varjelemaan sitä ihan eri mittasuhteissa.
    Keväällä ihmettelin kuka jurkele on kaivanut kukkapenkkiimme lämpäreen keskelle hopeahärkkiä. Syyllinen ei ollut kaukana, kun ensimmäiset piipot työntyivät maasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei voi muistaa, mitä hyviä ideoita on toteuttanut toisessa vaiheessa. 😀
      Minulla on kaksi miehen suvun puolelta olevaa vanhaa pionia. Toinen on anopin isoäidin ja toinen appiukon isoäidin peruja. Appiukon isoäidin pioni näyttää olevan ihan perus Sarah Bernhardt. Silti hyvin varjeltu aarre.

      Poista
  6. Munakasnarsissi! Joulu ja munakas eivät näemmä ole ihan toimivimmat yhdistelmät kukkamaailmassakaan :D Luulen, että kuvailemaasi puutarhamuistisairautta on lähes jokaisella. Väkisinkin jotain unohtuu pitkän talven aikana. Nuo suvussa kulkevat kasvit ovat aina jollain lailla arvokkaita, vaikka olisivatkin vain "sitä ihan tavallista" -lajiketta. Pionilla on vielä lisäksi vähän oikukkaamman kasvin maine, vaikka onkin sitkeä eläjä ja viihtyy parhaiten ilman turhaa höösäämistä. Sinulla onkin nyt jännät hetket, kun seuraat nupun kasvamista. Pidetään sille peukkuja!

    Meillä muuten on myös samannäköinen valkea lemmikki. Alunperin se oli tontin takakulmassa nurmikolla, joka sitten kaivettiin kukkapenkin tieltä pois ja nurmet siirrettiin toiseen kohtaan paikkaamaan monttua. Viime kesänä lemmikki kukki sitten siellä ja minun piti siirtää se kukkapenkkiin turvaan. Unohdin. Toivottavasti vielä jaksaa nousta, jotta saan sen vihdoin talteen. Sinisissäkin lemmikeissä on varmaan perimässä jotain valkoisen geenejä, joista sitten voi sopivan yhdistelmän sattuessa putkahtaa siementaimena valkoinen yksilö. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käyn nyt usein seuraamassa pionin nuppua, mutta myös muiden pionien nuppujen kehitystä.
      Valkoinen lemmikki on varmasti mutaatio ja onneksi niitä on jo kaksi taimea.

      Poista
  7. Valkonen lemmikki on kiva. Vaaleanpunaista olen yrittänyt metsästää taimena mutta ei ole tullut vastaan. Voihan munakasnarsissi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaaleanpunaisen lemmikin siemeniä olen tainut nähdä. Taimea en. Varmaan siemenissä on aina se mahdollisuus, että väri ei ole emokasvin värinen.
      Munakkaita on kasveissakin.

      Poista
  8. Ihanan värinen Tarhakylmänkukka juuri sellainen lisä mitä haen puutarhaani. Niitä ei oikein pitäisi siirrellä samoin pioni tarvitsee kasvurauhan. Minä tosin olen siirrellyt molempia ja onnistuneesti. Perintöpioni on oikea aarre.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen molempia siirtänyt. Edeltävä tarhakylmänkukka ei vain ehtinyt olla ekalla paikalla kovin kauan. Pioneja joskua on pakko siirtää, vaikka harvoin sitä teen.
      Perintöpioneja vaalin.

      Poista
  9. Hehe, munakasnarsissit, onpa hauska mielleyhtymä! Kasvu on nyt todellakin ollut vauhdikasta. Eniten harmittaa rikkaruohojen suoranainen kasvupyrähdys kukkapenkeissa. Ei niitä ole edes päässyt sateen keskellä kitkemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sain kuumeisen flunssan, joten kaikki työt seisoo. Just jaksan katsoa, onko tomaateilla vettä.

      Poista
  10. Ihania yllättäjiä! Minäkin löysin valkoisen lemmikin puutarhastani tällä viikolla, vaikka vain sinistä olin laittavinani viime kesänä, mutta ihan mukava yllätys tuo oli. Pikaista paranemista ja hyvää toukokuun loppua flunssasta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että valkoinen on mutaatio, joka voi tupsahtaa itsekseen.
      Nyt flunssa alkaa minulla olla jo paremmassa vaiheessa, vaikka ääni onkin hieman tavallista matalampi ja tukkoisempi. Mutta nyt se flunssa vaihteeksi on muiden kiusana, mikä ei ole mukavaa sekään.

      Poista