Silmänpalvontaa

Olen tehnyt havainnon. Minusta on tullut silmänpalvoja. Auts.

Tämä saattaa vaatia selitystä. Jos jotain kiinnostaa. Nuorempana en todellakaan kiinnittänyt huomioita sisustamiseen. Minua ei myöskään häirinnyt epäjärjestys. Ennen puutarhan hoitoon hurahtamista en saanut slaagia voikukista. Saatoin jopa irroitella ja puhallella niiden siemeniä ympäriinsä. Ennen puutarhan harrastamista riitti, että ympärillä, siis omalla pihalla, oli vihreää. Ihan sama, mistä se vihreys tuli. Toki puita oli kiva kasvaa ja olla valoa ja varjoa. Mutta aika sama, oliko vierellä oleva kasvi horsma vai pioni. Ihmettelin ihmisiä, joille paikkojen ulkonäkö oli niin kovin tärkeää.  Ja pikkulapsiperhearki on ollut sellainen vaihe, jota on kuvannut värikkyys ja sotkuisuus ja tavaroiden epäjärjestys. Lapset ovat pysyneet tallessa, mutta vanhoista kuvista näkee, että tavarat ovat olleet välillä vähän muuallakin kuin tallessa.

Tarhapionin nupussa jo väriä.

Vaikka kauniita paikkoja silloinkin arvostin. Ja jossain vaiheessa huomasin silmiini alkavan sattua tietyt yhdistelmät. No, sattumisen syyksi löytyikin sitten hajataitto. Ei mennyt keltaisella pohjalla kirjoitettu musta teksti ihan kohdalleen.

Nämä saniaisen kiehkurat ovat sitten suloisia.

Hajataiton löytämisen jälkeen olen nauttinut kyllä kivoista visuaalisista yhdistelmistä ja huomannut varsinkin sen, jos jokin ei toimi. Mutta en ole oikein osannut löytää aina suunnitelmia korjata niitä.

Kalliokielo ja tuoksumatara

Tänä keväänä en ole ehtinyt puutarhan vauhtiin. Olen ollut koko ajan myöhässä. Kun aikaa tuntui taas löytyvän puutarhalle, tulin flunssaan. Flunssasta huolimatta koetin saada viljelylaatikon kuntoon ja niksautin (taas) vähän selkääni. No flunssan aikana myös selkä parantui.

Voikukkia joka ikisessä paikassa, vaikka onneksi vähiten kukkapenkeissä.

Olen taas nyt parantumassa flunssasta, mutta tuntui aivan kamalalta pihan epäsiisteys. Ja tajusin olevani silmänpalvoja. Onneksi puolisoni sai ruohonleikkuukohtauksen. Minä olen siis vuosia jo hoitanut ruohonleikkuun pihallamme, ettei vääriä kohtia leikata. Nyt olin onnellinen puolison ruohonleikkuuhalusta, sillä se siisteyttää puutarhaa uskomattoman paljon. Ihan kuin sisällä hiekkojen imuroiminen.

Leikattu nurmikko (tai vaikka rikkaruohikko) miellyttää vain silmääni enemmän kuin sellainen, jossa voikukat sojottavat.

Tämän jälkeen pieni määrä puutarhahommia sai patoutumia jo purkautumaan. Ihanaa nähdä, että vihdoin puutarhassa tapahtuu jotain.

Näiden suhteen työ on tosin tehty aina syksyisin.

Mietin, että mitä tekisin, jos saisin puutarhaan esim. 8 tuntia puutarha-apuja. Mitä haluaisin. Aluksi haluaisin vain olla niin terve, että voisin itse tehdä se 8 tuntia hommia niin, että joku muu vaikka siivoaisi meillä sisällä, pesisi pyykit, tekisi ruoat ja viihdyttäisi perhettä, kuskaisi lapsia jne. Mutta ei noitakaan hommia nyt oikeasti ole kerralla putkeen 8 tuntia. Enkä minä suinkaan itse ainoastaan meillä kotitöitä tee.

Leikatulta nurmikolta näkee kitkentäjätteet. Penkissä ei ikinä kannattaisi käydä ilman ämpäriä. Myös näkyvissä kivituhkaa, joka tarvitsee kitkemistä.

Mutta menin kasvimaalle ja katsoin kivituhkaa. Haluaisinkin 8 tuntia kitkentää. Toivoisinkin, että joku muu kuin minä siistisin kasvimaan kivituhka-alueet pari kertaa vuodessa. Sen lisäksi oikein perusteellisen, kunnon kitkentä kelpaisi niihin tylsiin ja ikäviin paikkoihin. Miksi vadelma ei kasva siellä minne haluaisi, vaan villivadelma ilmestyy yhtäkkiä talon seinustalle jonkin jättijuuren kanssa? Tai kaunis kielo alkaa yhtäkkiä vaellella. Luulen, että se 8 tuntia ei riittäisi. Jos nuo paikat olisivat kunnossa, minun silmänpalvoja silmiin sattuisi vähemmän. Puoli tuntia tai tunti menisi helposti myös siihen, että käytäisiin läpi puutarhaa ja tunnistettaisiin muutama kasvi (mm. muutama pioni ansaitsi oikean nimen).

Tätä löytyi puutarhasta vain yksi, joukossa oli mukana useita vaaleamman punaisia. Mutta tämä oli niistä kaunein.

Olisi kiva kuulla, mihin kukakin juuri nyt käyttäisi 8 tuntia puutarha-apuja. Tarkoitan sellaista oikeaa puutarha-apua, enkä sellaista, jota joutuu itse koko ajan neuvomaan vierestä, mikä on rikkaruoho ja mikä ei. Jotta voisi itse siis keskittyä kaikkeen muuhun puutarhassa.

Tämän postauksen kuvat puutarhasta eilen 29.5 ja tänään 30.5.