lauantai 11. heinäkuuta 2015

Hyvät heinäkuiset istutuskelit

Heinäkuussa on ollut ihan hyvät perennojen siirto- ja istutuskelit kahden päivän helteiden jälkeen. Alennusperennoita (ja myös ihan täydellä hinnalla ostettuja) on päässyt maahan, kun ei ole itse tarvinnut miettiä kasteluita. Pionit pikkaisen kärsivät näistä hyvistä istutuskeleistä. Tai lähinnä valkoisin on pikkasen rusehtavakin. Ihmeen hyvin osa pioneista on kestänyt sateet.


Viileämmät säät ovat silti saaneet pionit kukkimaan kauemmin kuin helteillä. Mutta viileät ja sateiset säät säikyttivät selvästi rusotuomipihlajoitani. Niissä on keltaisia lehtiä. Ääk. En halunnut ottaa niistä kuvia. Olisitte luulleet syksyn jo tulleen.

Suhteeni omaan pihaan ja puutarhaan on muuttunut paljonkin vuosien varrella. Ennen työleiriltä näyttävät ja tuntuva harrastus on nykyisin jotain muuta. Kun on elämässä jotain hyvin raskasta, puutarhurointi ei minua houkuta. Paitsi aggressioiden purkuun elämänlangan (=peltokierto) kiskominen voi toimia. Jos on raskasta, mutta ei liian, silloin puutarhurointi voi auttaa. Se antaa kropalle tekemistä. Jotain pientä tai suurta askaretta, jota tehdessä voi miettiä eloa ja elämää. Tai keskittyä vain hetkeksi tai pitkäksi ajaksi kerimään rikkaruohojen juuria. Tai antaa kokonaan muuta ajateltavaa, kun pohtii pää sauhuten, että miten hommat oikeasti kannattaisi tehdä. Ja sitten yhtäkkiä voi huomatakin, että mieli täyttyy ilolla, kun näkee lempikasvin tai lempinäkymän juuri sillä hetkellä. Tai sitten bongaa jotain omaan nimimerkkiin sopivaa kuvattavaa ja voi miettiä, että alkaisiko keräämään vihreäkukkaisia kasveja.


Viime vuonna ostin neilikkaa katukirppikseltä. Se paljastui sulkaneilikaksi, joka on haalean vaaleanpunainen ja istutettu vahingossa kohtaan, jossa on myös akileija, jonka uloimmat terälehdet ovat samaa väriä.


Ostin jo aikaisemmin (pari vuotta sitten) verikurjenpolvi Max Freyn ja sen kumppaniksi ohotanmarunan. Maruna joutui kotiloiden ateriaksi. Nyt kokeilen tätä paria uudelleen sellaisessa paikassa, jossa kotilot eivät hypi niin silmille.


Pikkuhiljaa pihalla tapahtuu kaikkea kaunista. Siltä ainakin tuntuu, että tosi pienin askelin. Ja joskus taas tosi nopeasti. Kaksi päivää meni, että en tuijotellut tomaatteja. Taisivat pitää siitä, että niitä ei hoputeta ja yritetä katsella pakottaa kasvuun. Sillä nyt ne ovat onneksi ottaneet pienen spurtin ja löysin myös pienen aavistuksen pienestä sadosta (joka valmistuu ehkä jouluksi).

16 kommenttia:

  1. Sulkaneilikka on kaunis runsaana ryppäänä. Minulla on sitä aurinkoisessa rinteessä ja siinä se viihtyy hyvin. Laitan lähipäivinä siitä kuvaa.
    Puutarha on hyvä paikka purkaa tunteita ja nollasta päätä. Tuntuu, että ainakin minä saan sieltä vuosi vuodelta enemmän energiaa. Uurastaminen alkaa näkyä ja se palkitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hienoa nähdä omien kättensä jälkiä. Ja nähdä, että tekemisen luonne muuttuu joillakin alueilla. Kärsivällisyyttä toki tämä puuha opettaa.

      Poista
  2. Kaunis sulkaneilikka. Mulla tuo puutarhurointi auttaa melkein joka vaivaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan hyvä, että joku asia auttaa vaivaan kuin vaivaan. Varsinkin kun talvisin tuo puutarhurointi on pakollisella tauolla.

      Poista
  3. Puutarha on niin kauan terapiaa, kun se on mielekestä. Terapeuttisuus katoaa, jos sitä pitää hoitaa hampaat irvessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tätä jaksaisikaan, jos olisi hampaat irvessä puurtamista.

      Poista
  4. Voi että, toivottavasti puutarhan hoidosta ei koskaan tulisi kenellekkään hampaat irvessä tekemistä. Ihan paras harrastus, elämäntapa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta ymmärrän niitäkin, joita puutarhan hoito ei kiinnosta ollenkaan. Onneksi itse nykyisin koen toisin.

      Poista
  5. Minäkin luulen että saadaan tomaattia (vasta) jouluksi :D

    VastaaPoista
  6. Hienosti todettu tuosta tomaatista :D Hyvä jos vasta kukkii mullakin. Täytyy varmaan kaivaa syssyn (hyimikä sana, sori, lipsahti) tultua sisälle ruukkuun.
    sulkaneilikka on kaunis ja tuota ohotanmarunaa olen haaveillut pitkään. Nyt tiedän mistä sen saan kunhan ehdin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kesä vaikuttaa kaikista huonoimmalta tomaatinkasvattelu vuodelta aikoihin, ilman kasvihuonetta.

      Poista
  7. Minä olen myös nauttinut näistä keleistä kun on voinut huoletta siirrellä kasveja. Se on tosi ihana juttu, että puutarhasta on tullut sinulle harrastus eikä työleiri. Neilikat on tosi upeita, en tajua miksen hommaa niitä enemmän kun täällä on niin kuivaa. Tomaattien kasvatus tuntuu hommalta joka ei ylipäätään sovellu Suomeen, siihen tulokseen olen tullut....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en taas tajua, miksi hommaan täyden auringon kasveja, kun pihalla ei oikein täyttä aurinkoa ole. Onneksi puolikaskin päivä aurinkoa riittää joillekin kasveille. Tomaattien kasvatus on täällä kyllä vain harrastus, sato on niin epävarmaa. Tänä vuonna varsinkin puutarhan hoitoon tullut jotain uutta virtaa.

      Poista