keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Avoimet puutarhat 2015, osa 3

Iitistä ajelin Lahteen katsomaan kahta sellaista pihaa, joita en ole aiemmin nähnyt. Olivat ensimmäistä kertaa kai aukikin. 

Renkomäessä on Minnan ja Karin puutarha, jota oli tehty alle 10 vuotta. Uusi metsäpuutarha-alue oli valmisteilla. On muuten hienoa nähdä puutarhoja, joissa kerrotaan tai näkee hommien jatkuvan. Valmista ei tarvitse olla.

Puutarhassa kiinnitin juuri tällä kertaa eniten huomiota portteihin, pergolaan ja kasvihuoneeseen, johtuu ihan siitä, että jotain terassia pitäisi saada omallekin pihalle. Pergola näytti kauniilta joka paikasta katsottuna. Kukkapenkeissä käytettiin katteita rikkaruohojen voittamiseksi.


Portti ja pergola sopivat yhteen hyvin.


Ja grillauspaikkakin oli hyvin tyylikäs ja hallittu ja kaunis. Paljon työtä tehty ja kaunis, valoisa ja aurinkoinen piha.


Seuraava piha oli Kristiinan puutarha. Olin jo vähän poikki tässä vaiheessa, mutta en niin poikki, ettenkö olisi vielä jaksanut puutarhoja kierrellä.

Kristiinan puutarha ja koti oli rakennettu metsän paikalle, isoja runkoja oli jätetty muutamia. Ne olivat hyvin vaikuttavia. Puutarha oli melko metsäinen ja varjoinen, aivan ihana. Ja näin, että puolivarjossakin kasvaa monia aurinkoisen paikan kasveja. Kristiinan puutarhassa oli käytetty paljon maanpeitekasveja.

Itse rakennettuja portaita ja kulkuväyliä.


Osa puutarhasta oli rakenteilla oikealla puolella. Sitä en tarkoituksella kuvannut, vaan sitä, kuinka hienosti asvaltti muuttuu puuterassiksi ja kulkuväyliksi.


Tässä puutarhassa oli kaikkea. Puutarhasta olisi pitänyt ottaa kymmeniä kuvia, että olisi saanut kaikkea sitä tunnelmaa kuviin.


Polut ja kaikki olivat niin siistejä. Ei uskoisi, että pihalla on ajoittain juoksentelee myös 6 koiraa.


Kaikkea ei nähnyt kerralla, piti kiertää muutamaan kertaan. Näin hyvin korkealla mäntyä kiipeävän köynnöshortensian, ei oikein mahtunut kuvaan. Ja tajusin, että en ottanut kaikista penkeistä edes kuvia. Sitä se päivän puutarhojen kiertäminen teettää. Alussa ei  meinaa muistaa kuvata ja lopussa alkaa olla jo vähän väsynyt, eikä muista, mitä on kuvannut.

Silti näitä päiviä jaksaisi kyllä kesässä useammankin. Paljon ideoita ja joka kerta katsoo asioista aina vähän uudesta näkökulmasta.

6 kommenttia:

  1. Voi että miten ihanat pihat! Ja on tosiaan kiinnostavaa ja kivaa nähdä rakenteilla olevaa, ihmiset turhaan arastelevat usein näyttää puolivalmista, kun ei kukaan vieras sellaista tule kritisoimaan, vaan päin vastoin siitä syntyy jutun aiheita ja ideoita.
    Heh, tuli tuttu tunne, kesäkuun alussa kun kävin Loviisan avomissa puutarhoissa ystävien kanssa, menimme lopuksi ihanaan Eija's Gardeniin, ja höh, jälkeenpäin huomasin, että olin tajunnut ottaa siellä alle kymmenen kuvaa :-D Miten näin voi käydä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tuo kuvaus unohtuu, tai luulee kuvanneensa paljonkin. Rakenteilla olevia asioita on kiva nähdä, kun tietää, että kaikki valmiskin vaatii ensin aika paljon työtä.

      Poista
  2. Kauniita ovat! Polut ovat hienojaja nuo valkoiset pergolat. Minustakin on niin kiva katsella toisten tekmiä juttujaja kyllä niistä saa aina jotain virikketä. Kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoiset pergolat sopivat hienosti tuonne pihaan. Ja toisiin pihoihin toisenlaiset. Kiva nähdä kaikkea erilaista.

      Poista
  3. Ei ihme että tuli jo vähän väsy, reippaasti olet kiertänyt koko päivän upeita puutarhoja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisi, ettei puutarhojen kiertely väsytä. Lempihommaa. Jos ei syö kunnolla, niin kyllähän se väsyttää.

      Poista