Perjantain puuhat

Kummallista. Usein työviikon jälkeen minulla on perjantaikooma. Todella väsynyt, seisahtunut olo, jolloin tietää kaikkensa antaneensa ja kaipaa vain pitkiä yöunia, jotka voisivat alkaa hyvin aikaisin illalla. Luulee juosseensa maratonin, vaikka ei ole liikkunutkaan tarpeeksi. Tänään oli kummallisesti vain vähän väsynyt, joten osa illasta menikin pihatöissä ja kuuntelemassa samalla lintujen mekkalointia. Ihania ääniä, vaikka taisivat kertoa reviiritaistoista tai vastaavista.

Jo ikkunasta katsoessani ihmettelin, että mitä punaista näkyy kukkapenkissä. Hyvä, etten slaagia saanut, kun huomasin tulppaanin kukan olevan jo näin värikäs.

Nyt saisi kaikki tämän alueen rusakot pysyä pois. Olen nähnyt meidänkin pihalla niin ison rusakon, että olisin voinut luulla kengurun poikaseksi. Olen yrittänyt hämätä niitä ja heitellä metsään omenapuusta leikattuja oksia, tarpeeksi kauaksi kukkapenkeistäni.

Sama kukkapenkki illalla toisesta kuvakulmasta. Luulin siirtäneeni tuosta penkistä useat sipulikasvit pois, kun päätin vaihtaa penkin happaman kasveille sopivammaksi viime syksynä. (Alennusmyynneistä tosin jouduin kai tuonne kaivamaan pari laukkaa lisää.)  Näköjään aika monta sipulia jäi kaivamatta pois.

Moni on kertonut myös valkovuokkojenkin kukkivan. Omalla pihalla en ole nähnyt alkujakaan, kunnes tänään lähes astuin niiden päälle.

Nupussa yhä, sammaleisilla kohdilla. Hyvä suojaväri vielä tässä vaiheessa.

Vaikka välillä satoi rakeita, oli vanhassa toppatakissa tarpeeksi lämmintä ja raikasta puuhailla perjantain kunniaksi. Huomenna pääsen pihapiirimessuille ja haaveena on saada ideoita pihaa ajatellen ja jotain kasvejakin ehkä.

Vaikka meillä onkin suuremmat linjat vuorossa tänä kesänä ja periaatteessa kaikki tarmo pitäisi suunnata niihin hommiin, en näköjään kestä, etten saa istuttaa keväällä jotain uutta. Ja kun uudet penkit ovat vasta suunnitteluasteella, vanhojen penkkien tilasta (mahtuuko niihin mitään) en vielä saa tolkkua, on tänään  alkanut viritä pieni sivuprojekti (joka on kuitenkin ollut suunnitteilla mielessäni vähän kauemmin). Tosin koko piha taitaa olla täynnä niitä sivuprojekteja. Joskus aiemmin tein kohopenkkikokeiluja kasvimaata ajatellen, kesyttääkseni tiukkaa savimaata. Kasvimaainnostus laantui, joten kohopenkit olivat pari vuotta aivan kuin rikkaruohottuneita hautakumpuja. Nyt kävin niiden kimppuun ja muutan ne johonkin toiseen muotoon. Kuten kukkapenkeiksi jollain pikkupuulla.

Saa nähdä, mihin tämä sivuprojekti johtaa. Kun ensin on pakkomielle istuttamisesta, ei mitään kokonaisajatusta (älkää kertoko puolisolle) ja homma on vähän niin kuin vaiheessa. Samalla kun touhuaa ja repii rikkaruohoja tai niiden juuria (prkl:n elämänlanka), poimii jänniin paikkoihin kääriytyneitä lehtokotiloita, on hyvä aikaa miettiä ja tehdä suunnitelmia. Joskus vain näiden vitsauksien äärellä tulee miettineeksi, onko tässä mitään järkeä. Näin keväällä olen kuitenkin optimistinen, että tänä kesänä taistelen kaikelle tarmolla sekä elämänlankaa että kotiloita vastaan sekä nujerran ne. Ja on ihan hyvä idea istuttaa uusia kasveja lähelle näitä uhkaavia tuholaisia. Tänä keväänä en ole vielä kertaakaan miettinyt pihan asvaltointia, joten ihan hyvinhän tässä sujuu.

Hyvin optimistista viikonloppua!