Kotona taas

Tänään palattu kotiin pieneltä reissulta meri-ilmastoon. Kyseessä oli pikainen sukulaisreissu kera jälkikasvun, joten tietyt puutarhaihmisten suosikkikohteet skippasin suosiolla. Joku toinen kerta sitten.

Rakkailla sukulaisillani on rakas lemmikki, jolle olen valitettavasti allerginen. Tämän vuoksi nukun kylässä ollessa asuntoautossa, joka oli vielä tähän aikaan vuodesta vähän viileä paikka nukkua, kun kaasulämmitys reistaili (hiljainen) ja sähkölämmityksen melussa ei voi nukkua. Pipo päässä yöt ja päivät. Allergian takia myös neljän yön reissu alkaa olla aika maksimissaan, vaikka paljon olisi ulkona.

Osaakohan joku arvata, että mikä maa voisi olla kyseessä?

Ensimmäinen vihje.. Laskeuduimme kerrankin lähes pilvettömältä taivaalta maaliskuun viimeinen päivä. Mutta pienten myrskytuulten tärisyttämänä. Lento oli myöhässä 1h55min. Hyvin ymmärrettävistä syistä tosin. Kun laskeutuessa tärinä alkoi, kuopus kyllä oli sitä mieltä, että koneen olisi vielä pitänyt odottaa. En tiedä, oliko ajoituksella mitään osuutta sen kanssa, että yli kahden tunnin myöhästymisestä olisi saanut hakea korvauksia.

Toinen vihje on kuvavihje.

Laskeuduimme siis Hollantiin tai siis Alankomaihin tiistai-iltana. Jo lentokentän ulkopuolella tuuli tuntui ja olin todella tyytyväinen toppatakkeihimme. Kun ajoimme Etelä-Alankomaihin ja pääsimme maaseudulle, oli palokunta raivaamassa teiltä kaatuneita puita. Seuraavana päivänä näimme valoisan aikaan kaatuneita puita tai irroneita oksia vähän enemmän. Irronneet oksat eivät tunnu isolta ongelmalta Suomessa, mutta tuolla nuo puut ovat pikkasen suurempia.

Lapset nauttivat kuitenkin myrskytuulen rippeistä seuraavana päivänä. Ja minä nautin vihreästä ja pidin piposta kiinni. Tuuli oli jo tyyntynyt ja silti ruoho (vai mikä lie kasvusto) taipuili tuulen mukana. Tuuli piti vielä myös ääntä. Yöllä säikähdin ensimmäisen kunnon puuskan tullessa eniten sitä älyttömän kovaa ääntä.

Jotenkin tuo Alankomaalainen tapa pitää lemmikkieläimiä ihan tien vieressä on aika hauskaa. Kanatkin osaavat näköjään juosta, kun luulevat, että niille annetaan jotain parempaa ruokaa.

Jotenkin yltiöromanttisia näkymiä kävelylenkillä, varsinkin jos tuoksut eivät tulleet nenään.

Noiden alpakoiden ja lammikon lähellä oli myös possuja.

Narsisseja oli juuri kukassa useammissa paikoissa. Nyt kyllä nostan hattua tulppaanipuistoille, sillä myyränkolojakin oli ihan kiitettävästi. Vain yhdessä istutuksessa näin enää suurempia krookuksia ja niistäkin suurin osa makoili jo poikittain.

Puiden koko on hämmästyttävä, vaikka siihen silmä tottuukin ihmeen nopeasti. Puu paikallisen luostarin edustalla. Tuosta ei toivoisi oksien tippuvan niskaan.

Jos omalle pikkupihalle haluaa yhden suureksi kasvavan puun. On valittava, että kasvattaako sen ihan suureksi ja jättää muut kasvit istuttamatta vai tekeekö sille jatkuvaa karsintaa tai muotoon leikkaamista tai kasvattamista.

Myös maaseudulla tai kylissä pihat ovat pieniä. Kameran akut (laturi oli kotona), olivat aika pian finaalissa, joten en paljon kuvaillut toisten pihoja. Tämä kuvassa (yläpuolella) oleva havupuu on erikoinen, siis ei ihan kotimainen havupuu. Olen sellaisia nähnyt myös vähän myöhemmin keväällä, kun neulaset ovat pidempiä. Tietääkö kukaan tuon lajia?

Jatkan varmaan tässä seuraavassakin postauksessa matkakuvia, vaikka minulla ei olekaan kuvia tulppaanipuistoista.

Muutaman päivän aikana omallakin pihalla oli tapahtunut pientä edistymistä. Ihanaa sekin! Ja ihanaa nukkua omassa sängyssä, ilman pipoa.