Mielialoja..

Sataa ja paistaa ja sataa ja paistaa, kasvaa ja kukoistaa ne rikkaruohot.  Niitä menin tänään taas kitkemään. Ja siellä vähän sateisessa näkee satamäärin näitä karseita lehtokotiloita. Jos joku väittää, että kotilo on hidas, niin tulkoot katsomaan niiden esiinmarssia ja kiipeilytaitoja. Kuvassa kolme pientä, niitä suuria on vaikka millä mitalla.

Rikkaruohojen kimpussa (prkl elämänlanka ja jättipalsami ) ja kotiloita nyppiessä myös ne samperin hyttyset inisevät korvan juuressa hupun alla tai otsassa tai kitkiessä iskevät housujen läpi takapuoleen ja pian alkaa olla ihan kypsä. Niin kypsä, että haluaa heti asfaltin paikalle ja lukittautua koko kesäksi sisätiloihin.

Kunnes pihalta paljastuu yllätys. Kerrankin mieluinen yllätys, edellisen omistajan jäljiltä. Tämä kasvi menestyy pihalla savisessa lätäkössä ihan hoitamatta.

Keltakurjenmiekka on rauhassa saanut kasvaa ja kukoistaa joka vuosi, hoidosta tai sen puutteesta huolimatta.

Ja kun jättipalsamin kitkeminen, elämänlankan nyppiminen ja isompien repiminen alkaa ottaa taas päähän on pakko ihailla vähän kerrottuja pioneja pihalla (edelliseltä omistajalta).

Sade sai pionit hieman enemmän nuokkumaan, mitä ne nuokkuisivat ilman sadetta. Mutta kauniita ovat, joka tapauksessa.