Kevään vaihteleva vauhti

Olen nauttinut lämpimistä päivistä. Vaikka tiedostankin, että ei tämä ihan näin voi jatkua. Myös luonto herää pikkuhiljaa. Näin jo ensimmäisen hyttysenkin.

Pinkit sinivuokot vain kukkivat runsaammin.

Kuvasta voisi taas luulla, että täällä eletään täysin lumettomassa maailmassa. Sekään ei pidä paikkaansa, vaikka tänään näinkin ensimmäisen hieman kohmeisen kimalaisenkin. Jaksoi lentää vähän, kävellä vähän ja välillä vähän kai lämmitteli.

Tavallisia sinisiä sinivuokkojakin meillä kukkii ihan ryppäinä. Vaikka osa sinivuokoista lepäilee lumen alla vielä ihan jonkin aikaa.

Lumikellotilanne on ihana. Kukkivia on olemassa. Myös kaatuneet piristyivät, kun niitä vähän autoin pystyyn.

Ja monia lumikelloja pinnistelee pinnalle lumen alta. Kuten nämä ihanaiset Flore Pleno lumikellot. Sieltä vain näkyy ensin kukka.

Ja voi vielä tarkastaa, että onko oikea laji.

Muutaman tunnin jälkeen lumi alkaa haihtua ja lumikellot ovat vielä enemmän näkyvillä. Tämäkin lumen sulamisen ihme olisi voinut jäädä näkemättä ellen olisi kiertänyt pihaa parin tunnin välein.

Siinä ne samat lumikellot ovat, ympäriltä lumi huvennut ja lupaavia uusia lehtiä näkyvissä niiden takana.


Turkinlumikellot eivät paljon ole kukkineet viime vuosina. Toivon tänä vuonna kukintaa. Paitsi en tiedä, pitäisikö näihinkin tulla se kukkavarsi lähes yhtä aikaa lehtien kanssa vai ei.

Jos nämä eivät tänä vuonna kuki, niin siirto voisi ehkä tehdä näille hyvää.

On tämä kevät ihanaa. Ensi viikon viileämmät säät palauttelevat taas talvivaatteet käyttöön, mutta nautitaan vielä hetki.

Väriä

On tämä kevät ihmeellistä. On nykyisin muitakin värejä kuin valkoista. Kun kulkee lumettomassa kaupungissa, näkee paljon jo eri sävyjä, vaikka harmaa onkin joskus se pääväri. Kun saapuu kotipihaan, olen pari kertaa järkyttynyt kotipihan lumen määrästä. Kotona nimittäin näyttää siltä, että meillä on talvi.

Vaikka takapihalla on vielä ihan tarpeeksi lunta, mutta siellä näkyy myös muita värejä. Näin tämän pihan ensimmäiset lumikellot jo pari päivää sitten. Mutta en ole ikinä nähnyt niitä lumen alta paljastuvan täydessä kasvussa, mutta aivan kumollaan. Tosin jo mietin, että onko joku pupu tai naapurin kissa käynyt makaamassa ne kumoon. Tuossa kohtaa on meillä "lattialämmitys". Sillä kasvavat kakkakaivon vieressä. Jotenkin ne ovat vain kasvaneet, eivätkä porautuneet lumen läpi, niin kuin joskus. Aikamoinen mytty.

Onneksi vierestä tulee ihan oikein päin kasvavia lumikelloja.

Epäilen eläinten vierailuja meidän pihassa. Olen nähnyt koko talven aikana tässä erään jänön tai sen jälkiä tai papanoita. Tai voi kyseessä olla useampikin yksilö. Meidän talon lähellä kasvaa vanhoja krookuksia. Ne tulivat esiin lehtineen aika aikaisin. Mutta sitten ne lehdet katosivat parempiin suihin. Yksi yksilö lehtien sisällä jäi kuitenkin kokonaiseksi, vaikka kaikki muut jäivät vähän vajaiksi.

Onneksi tällä tontilla kasvaa eri paikoissa erilaisia krookuksia. Ei nämä tähän jää, jos minulta kysytään. Jos pupuilta kysytään, niin ne saattavat luulla krookusten sisältyvän ruokavalioonsa. Onneksi monin paikoin on lumettomampaa, joten luulen, että puput alkavat löytää jotain muutakin syötävää luonnosta.

Ja ne sinivuokot. Maaliskuun vikoina päivinä tämä yksilö oli jo värikäs, vaikka ei ihan auki. Nyt ensimmäisen rohkean sinivuokon kukka on ilahduttanut minua kovin. Olen pyllistellyt tämän lähellä jo monta kertaa kameran kanssa ja ilman, odottaen kaverinsa avautumista. Ei ole haitannut vaikka naapurin tontilla on samaan aikaan, näköetäisyydellä, vaihdettu auton renkaita tms juuri siellä suunnalla, mihin peppuni osoittaa. Joutuuhan niitä renkaitakin vaihtaessa vähän kumartelemaan. 

Joka kevät pitäisi piirtää aina uusia karttoja ensimmäisistä pälvipaikoista näiden ensimmäisten kukkijoiden takia. Ne ilahduttavat niin kovin lumen keskellä. Jos nimittäin joku luulee, että lumet ovat jostain kohtaan täysin pois, niin se ei koske kovin laajoja alueita.

Tuossa kuvassa se krookukseni ja kukkiva sinivuokko ja tämän pihan laajin lumeton alue (jos tietä ei lasketa). Minäkään en erota sinivuokkoa, mutta krookuksen näen, lähes selvästi.

Se on silti kevät.

Neljänneksiä

Tänään on tärkeä päivä: on kevätpäiväntasaus. Ehkä yksi parhaista vuoden neljänneksistä alkaa nyt.

Kun tarkkaan katsoo, on meidänkin rikkaruohottuneessa maassa vihreää. Ei kannata silti vihertyä kateudesta. Todellinen lumitilanne on aivan toinen (kuva alla. Talon vieressä yhdellä seinustalla on vain lumi sulanut. Tämä on kevätkukille hyvä paikka, mutta taloa ajatellen, tämä pitää kaivaa ylös.. Mutta tuossa ruskeassa alueessa on pieniä vihreitä tupsuja, kun tarkkaan kyykistelee.

Energiaa on myös ollut vähintään neljännes vähemmän tai sitten muita hommia neljännes enemmän. Se on selvästi näkynyt siinä, että blogille ei ole juuri ollut aikaa.

Ehkä samaan tahtiin kuin pieni puksipuuni paljastuu lumesta, myös energia bloggaamiseen lisääntyy?

En odota maaliskuussa lumien sulamista. Aika loppuu kesken. Katsotaan tilannetta huhtikuussa, jolloin aina tapahtuu maan tasalla jo paljon tällä vyöhykkeellä (kakkonen).

Helmikuusta kyllä lumi on vajonnut jo paljon, joten kevättä kohti mennään. Alin kuva siis helmikuulta.

Oikein toiveikasta kevätpäiväntasausta!