Uudesta ihanuudesta mysteeriin

Pikku hiljaa, neliö kerrallaan tai asia kerrallaan, edetään tässä pihassa. Viime vuonna ihastuin Sailan kuviin morsiusleinikistä ja etsin sitä koko kesän. Tällä viikolla sen näin taimimyymälän hyllyssä, ei kestänyt montaa sekuntia ostopäätökseen. Nyt oli jopa ihan hyvä paikka tiedossa, mihin tämän tuulessa heiluvan ihanuuden istutin. Ja olen oikein tyytyväinen ostokseeni.

Taustalla tulppaanien ja laukkojen lehtiä ja keijunkukan tumman punertavia lehtiä.

Toisaalla lyhyempi kasvi, Japanin akileija, aloitti kukintansa. Koska kasvi on aika matala, se on penkin etureunassa. Ettei kukinta menisi ohi. Tämän ja kaverinsa taisin ostaa syysalennuksesta lähes kolme vuotta sitten riskillä, kun en tiennyt ovatko edes elossa. Hyvin ovat eläneet.

Tätä pihaa otetaan haltuun niin pieni pala kerrallaan, että on vielä aika monta isoa palaa, jotka rehottavat ihan sellaisenaan, kun mitä täällä oli edellisen omistajan jäljiltä. Suunnitelmissa on jossain vaiheessa taas seuraavien neliöiden haltuunotto. Ja en aina tiedä, mikä on rikkaruoho ja mikä ei. (Pidin pitkään takapihallamme vaeltelevaa maahumalaa rikkaruohona, kunnes näin sitä myytävänä taimimyymälässä.) Joten kuka tietää, mikä tämä keskellä oleva kasvi on? Minulla on sellainen olo, että tämä pitäisi tietää, mutta en vain nyt saa päähäni tätä. Mysteerikasvi.

Vaahteran alut tunnistan jo oikein hyvin.

Kesäkuun tulppaanit

Ikinä ennen (tosin kokemusta aika vähän) tässä pihassa ei ole ollut kukassa kesäkuussa sellaiset korkeat ja aikaiset tulppaanit, jotka laitoin tähän pihaan ihan ensimmäisinä. Kukinta on aina ollut ohi toukokuussa ja tässä vaiheessa olen vain katkonut kukkavarsia.

Samaan aikaan on kukassa myöhäiset tulppaanit. Tässä Spring Green ja Angelique (tai joku muu vaaleanpunainen) pionin vieressä (luulin ennen pionin istuttamista viime syksynä poistaneeni kaikki tulppaanin sipulit). Jostain syystä tuossa Spring Greenissä on punainen värivirhe.

Taustalla valkoista hallaharsoa, joka on kurkkuja varten tuolla. Sillä istutin vanhoihin lavuaareihin (tai pisuaareihin) tänä vuonna kurkkuja (valmiita taimia). Toivottavasti ostin avomaankurkkuja.

Piti kirjoittaa tulppaaneista, mutta pihallani on hyötykasveja aika vähän ja eivät ole tosiaan yhdessä paikassa, vaan vähän siellä täällä. Etsin niille niitä aurinkoisia, lämpimiä paikkoja, joissa muistaisin niitä myös kastella. Perennat saavat pärjätä omillaan kastelun suhteen.

Näiden kurkkujen lähellä on kukkapenkki, jonka rajaukset kaipaavat ryhtiä. Penkissä kukassa tällä hetkellä nimettömät aikaiset tulppaanit (haalean punaiset), yön kuningattaret eli Queen of Night ja valkoiset Maureen-tulpaanit ja muutama satunnainen tulppani edellisiltä vuosilta.

Penkin varjoisemmalla puolelle siirsin muualla hätää kärsineen valkoisen särkyneen sydämen. Nyt se jaksaa kasvaa. Tuuli vain haittaa kuvausta.

Rajauksia varten olen tutkinut nettiä. Olen miettinyt jo katemultaakin, jota tänään etsin kärhötuen lisäksi. Kumpaakaan en löytänyt. Kärhötukia oli, mutta vääränlaista. Katemultaa en löytänyt tänään neljästä eri puutarhamyymälästä (silti ostin vain yhden taimen, ei lähtenyt lapasesta).

Etupihalla vähän varjoisammassa paikassa kasvaa näitä ihania kuninkaallisen oloisia ripsureunustulppaaneita. Jotenkin tämä sopii hyvin nojamaan tummalehtisen kimikin seuraksi.

Näiden alle kasvaa maanpeitekasvina hopeatäpläpeippiä , jonka juuri avautuvissa kukissa kävi illalla vielä pörinä. Ainakin yksi pölyttäjä työssään. (Kuvassa valotus turhan kirkas, en vain jaksanut lähteä uudestaan tuulisella säällä kuvaamaan.)

Ja sitten ne minun väriläiskäni. Tosin näissä ei ole sitä samaa hyvin syvää ja kirkasta punaista, joita on toisaalla mm. Aplerdoorn-tulppaneissa. Näissä tulppaaneissa etualalla mm. Orange Monarch useampana vuonna kukkinut, seassa matalia Prisessa Ireneä toista vuotta, keltaiset suurehkot SunLovereita, mitä niitä on enää kolmantena vuonna jäljellä.

Oranssi Sun Lover on myös kaunis ja sähäkkä, niitä on nyt vain yksi. Tässä kuvattuna 29. toukokuuta.

Sellaiset haaleat värit eivät alun perin ihan kuuluneet tähän penkkiin. Halusin tämän penkin olevan väri-iloitusta alusta loppuun. Penkkiin on kuitenkin eksynyt myös haalean persikkaisia värejä, joita minun mielestä ei pitäisi edes kaupata oranssi-värin alla. Persikat pitäisi olla ihan oma värinsä, sillä se on se väri kasveissa, joista en oikein pidä. Paitsi persikoissa.

Tässä kuvassa näkyvät keltaiset SunLoverit vähän paremmin. Jos taas joku pitää persikkaisista kerrannaisista tulppaneista, niin Orange Angelique on sitten oikea valinta, näistä kuudesta tulppaanista kolmantena vuonna kukkii enää kaksi.

Maytime tulppaanit kukkivat toista vuotta, niitäkin on vain ripoteltuna vähän sinne tänne. Liljakukkaisia voisi hankkia muinakin vuosina lisää. Tässä Maytime muutama päivä sitten toukokuun puolella (kun aurinkokin paistoi illalla), kun kukat eivät vielä olleet ihan niin aukinaisia. Tämä kukkii silti yhä, en vain muistanut kuvata äsken.

Sellainen maratooni tulppaneista tällä kertaa. Ulkona maisema on vihreä ja vehreä. Ilman puolesta ei kyllä tunnu vielä kovin kesäiseltä, vaikka se luonnon ja kalenterin puolesta onkin.

Kovan onnen alppikärhö

Ostin Alppikärhö Cecilen kesäkuussa vuonna 2013. Sinä vuonna en nähnyt sen kukintaa. Seuraavana keväänä eli viime keväänä lehtokotilot kiipesivät maistelemaan niitä paria kukkanuppua, joten en nähnyt miltä kukka näyttäisi ehjänä.

Nurmikon (tai rikkaruohikon) leikkuun jälkeen ilta-auringossa otin tuosta penkistä kuvan. Alppikärhö kiipeilee huterassa kehikossa, vierellään omenapuu. Juurellaan mm. joku suhteellisen tuuheaksi kasvava Geranium ja jättipoimunlehti vierellään tulppaanien seassa. Taustalla saniaiset ja kalliokielot ja välissä pionia ja jotain muita perennoja.

Eilen huomasin ekan kukan avautuneen. Ihanaa.

Tuon kukkapenkin tämän vuoden projekti oli sen rajojen selkeyttäminen ja ajattelin sen olevan penkin ensimmäinen muutos. Tuuli päätti toisin.

Tänään melkoisen kova puuskainen tuuli kaatoi tuon kevyen ja näköjään lahoamisprosessin aloittaneen tuen. Töistä tullessa huomasin asian, ei onneksi ollut muita tuulivahinkoja sattunut. Kuvaaminen on vähän hätäistä tuulessa ja isojen pisaroiden aloittaessa tanssinsa.

 

 



Vieläkään ei kuitenkaan tullut kunnon sadetta. Tuulee sen verran, että joudun antamaan kärhön makoilla yhden yön ja odotan tuulen tyyntymistä. Saa nähdä, tuleeko nippusiteille ja muille virityksille käyttöä, vai ryhdynkö naputtelemaan uutta tukea. (Okein, korjataan: pyydänkö puoliskoa tekemään asialle jotain.) Ehkä huomenna käyn kuitenkin varmistan läheisen myymälän erään köynnöstelineen hinnan. Sen jota hiplasin vasta, ja jätin kauppaan, koska sille ei ollut paikkaa (eikä oikeastaan rahaakaan).

Toinen juttu kokonaan onkin se, että saako tuota alppikärhöä nätisti pois telineestään näin kukkivana. Sen verran tarkistin, että vielä taitaa olla hengissä.