Kikkojen kokeilua

 Tai siis oikeastaan yhden kikan kokeilusta pieni raportti. Viime keväällä sain puutarhaseuran myyjäisissä yllätysdaalian juurakon, joka oli vanhaa kantaa. Sen edellinen omistaja ei jaksanut enää laittaa niitä maahan. Ostin maltillisen juurakon ja annoin siitä osan vielä naapurille. Molemmilla juurakko kasvoikin oikein rehevästi, minulla maassa ja naapurilla ruukussa. Ei kummankaan lempiväri, mutta vanhaa kunnon joriinia. 

Tämä  on sen verran voimakas väri, että en oikein tiennyt, mihin tämän jatkossa sijoittaisi. Ja sen verran kookas ja reheväkasvuinen, että ei mahdukaan ihan pikkutilaan. Talvetus näytti onnistuvan. En kuitenkaan halunnut koko juurakko tunkea samaan kohtaan maahan, joten sain pilkottua aika monta palaa juurakosta. Iskoa kurttuista juurakko en tosin kuvannut. Jostain olin lukenut esikasvatusvinkin, että juurakot voi laittaa pieneen määrään multaa pussiin esikasvatukseen. Pienimmät mahtuivat kahden litran ja vielä pienemmät litran pusseihin. Suurimman jouduin laittamaan suurempaan pussiin, joka ei olekuvassa. Niitä tulikin sitten yhteensä useampia. Sisällä ne majailivat viileällä lattialla, kuitenkin lähellä ikkunaan ja kasvivaloa. Ja eloa alkoi tulla. Kun säät lämpenivät, nämä pääsivät myös haukkamaan raitista ilmaan ja kokeilemaan pysyykö varsi kasassa, vaikka tuulisi.

Parin päivän karaisemisen jälkeen näille tuli uusi paikka, joka on on nyt riskillä melko märkä kohta puutarhasta, mutta koholle pikaisesti tehty penkki. Jos tulee kaatosateet, voi näiden selviäminen olla haaste, mutta loppuu kohta järkevät paikat tälläsille kasveille, joita minun ei pitänyt haalia itselleni. Pussin suusta lorauttelin esikasvatuksen aikana näille vettä. Koska vähän meinasi läikkyä yli, oli toinen muovi lattian ja pahvilaatikon välissä.

Ehti tulla suurimpiin juurakon paloihin hieno juurakko. Jos muistan oikein, laitoin nämä esikasvatukseen juuri ennen vappua tai vappuaattona. Ja laitoin nämä nyt rohkeana maahan lauantaina 18.5. Mutta en kyllä ole ihan varma, että oliko tuo oikea päivä juuri vappuaattona. Pienemmissä juurien määrä oli vähäisempi.

Kukkapenkkistä kaivoin osan savesta pois. Käytin Katjan vinkkiä, jossa nykyisin kierrätän siten omaa maata, että laitan saviköntsät rikkaruohoineen pussiin ja pussin vuodeksi tai kahdeksi maatumaan ja sitten uusiokäytän maan. Eli laitoin muutaman pussilisen savimaata vanhoihin multapusseihin ja toin vanhoja kierrätettyjä pusseja omaa maata tilalle. Savimaan ja vanhan kierrätetyn maan väliin kyllä tungin viime syksyn lehtiä (joita kyllä riitti keväälle haravoitavaksi kiitetttävän paljon). Vain päälle tuli isohko pussi uutta multaa.

Siellä ne daalia nyt törröttää ja ensi yötä varten saivat hallaharson päälleen. Pari yötä ovat tuolla ulkona jo olleet. Koska on kuivaa, joutuu näitä istutuksia jo kastelemaan ajoittain. Vieressä punaimikät rehoittavat. Se vasta onkin ollut hieman kosteammassa hyvin rehevät kasvi. Se saattaa alkaa jyrätä myös daaliapenkkiin. Tiedän, mitä voin purkittaa tänäkin vuonna johonkin taimimyyjäistapahtumaan.  

Daalioiden kohtaan olin ensin ajatellut riipparaitaa, jonka sain lahjaksi. Riipparaita matkusit kädessäni pistin sen hetkeksi toisaalle ja se sopikin muualle paremmin. Joten sen paikka on nyt myös melko kosteassa paikassa, jota eilen parantelin. Ja tuohon mahtuisi nyt siirrellä muualta liian nopeasti kasvavia rotkolemmikkejä, jos niille niin käy. 

Riipparaitaa oli harvinaisen vaikea kuvata, että se kunnolla näkyisi. Olen ottanut kuvan lähes uuden daaliapenkin kohdilta, joten kovin kaukana nämä paikat eivät ole toisistaan. Jos hyvin käy, tässä oli tämä kasvukauden uudet pihankaivuut. Vanhoissa penkeissä olisi ihan tarpeeksi huollettavaa ja myös uudistettavaa.