sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Kuusi kuvaa kesästä

 Sain kuusi kuvaa kesästä - haasteen sekä Hiidenkiven puutarhasta että Rikkaruohoelämää - blogeista. On hurjan haastavaa saada kesää mahdutettu kuuteen kuvaan. Tänä vuonna lunta vain riitti ja riitti pitkälle kevääseen. Vappuna meillä oli etupiha vapaana lumesta, takapihalla oli vielä lunta riittävästi. Toukokuussa kuitenkin kasvit ampaisivat kasvuvauhtiin heti, kun lumi suli päältä. Värit ja valo toukokuussa tuo aina joskus uskomattomia tunnelmia, varsinkin todella pitkän talven jälkeen. Perennat alkoivat myös kasvaa menettettyä aikaa kiinni.

Kesäkuussa meillä oli vielä sateita ja lämpö alkoi lisääntyä. Kasvit kasvoivat ihan mainiosti. Koska lammikossani asuva (edellisen syksyn alesta ostettu) lumme olikin hengissä talven jäljiltä lammikossani, päätin, että en vaihtelekaan lammikon vesiä kesän aikana. Eräällä puutarhamatkalla kokenut isomman vesiaiheen omistaja sanoi, että veteen valuvat siitepölyt menevät aikanaan lumpeiden ravinnoksi. Lumme kasvatteli hyvin lehtiä koko kesän, vaikka kukkia ei näkynyt. Ihan hyvin ensimmäiseltä vuodelta. Vaikka vielä ei lammessa kukkinut, heijastui lampeen aina ajoittain vierellä kukkivat kasvit. Ihmettelin myös, miten lampeen tupsahti sujeltajia sekä vesimittareita.


Koska meillä oli kesällä kahdet juhlat, oli terassi pitkään vapaana polkypyöristä. Polkupyörille haluaisin jonkun muun katoksen, koska terassilla olisi ihan kiva istua, se on osin pitkälle päivää varjossa ja viime kesän kuumuudessa ihan kelpo istumapaikka. Suurin osa keskukista on tuossa terassilla, ne on helppo muistaa kastella. Toki viime kesänä joutui kastelemaan sitten myöhemmin jo paljon muutakin.


Etupihalta kun katselee takapihalle, näkee joskus kukkivaa monessa eri tasossa. Olen koko kasvukauden tuijottanut tuon etualan mustialan ruusun kuivunutta oksaa. Enkä ole saanut sitä leikattua. Vaikka joku olisi aina silmissä, se ei joskus mene ollenkaan prioriteettilistalla sinne tekemisen puolelle.



On nimittäin paljon hauskemapaa aloittaa uusia projekteja. Niitä alkoi sitten tulla taas loppukesällä. Keväällä korjasin vanhoja, kuten kasvimaata. Loppukesällä tuli mm. köynnösportti ja etupihalle kukkapenkki ja takapihalle kukkapenkki (koska oli kasveja, mutta ei tilaa). Ja mielestäni en ole siis tänä vuonna juuri mitään muutoksia tehnyt, koska en ole vielä uusia kukkapenkkejä nähnyt kunnolla kasvussaan. Taustalla oleva vanha kukkapenkki oli tarkoitus kaivaa kunnolla ylös sekä putsailla turhia kasveja pois. Se nyt jäi odottamaan ensi vuoden inspiraatiota.


Loppukesällä muutimme esikoisen opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Syksyllä (jo ilmojen otettua ensimmäiset kylmät tuulahdukset), kävimme esikoisen opiskelupaikkakunnalla kävelemässä auringonkukkapellolla. Kotipihalla auringonkukkia ei päässyt täyteen loistoonsa kovinkaan moni ja kuvassakin oleva pelto ei enää ollut ihan parhaimmillaan. Silti siellä kukkien lomassa kävely oli mukavaa pilviselläkin säällä. Nyt alkaa oma mieli tottua siihen, että esikoinen ei asu enää kotona. Ja olen kiitollinen, että hän on löytänyt oman paikkansa uudessa kaupungissa, löytänyt uusia ystäviä sekä pitää opiskelemastaan alasta. Ja sitten on ihanaa käydä siellä kylässä ja odotan innolla, kun lapsi tulee käymään vanhaan kotiinsa. (En ole kuitenkaan aina se ikävöidyin vieras, joten joutuu aina vähän miettimään, että miten saa kutsuttua itsensä kiireisen lapsensa luo kylään. Ensi kuussa meillä onkin lapsen opiskelupaikkakunnalla yhteinen teatterireissu.)


Sellaiset kesämuistot tuli nyt. Ensi viikolla saattaisin kertoa eri näkökulmasta. Haluan silti ihan vähän rikkoa kuuden kuvan sääntöä ja vielä laittaa tähän loppuun myös yhden monista kesän suosikkikuvista, joita aurinko hieman avitti eräänä elokuisena aamuna. Valoa myös teille tähän syksyyn.



Haasteeseen haastan blogit:

Anun puutarha

Lappalainen etelässä

Kukkia ja haaveita


Haasteen saa napata mukaansa ilman haastamistakin ja halutessaan muokata. Tämä on lähtöisin Tuplasta terapiaa- blogista ja syksyisin ollut liikkeellä jo kymmenen vuotta. 

22 kommenttia:

  1. Kivoja kesämuistoja. Kukkaisa ja kaunis näkymä terassilta. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terassilta näkyi juuri pionien aikaan hyvin kukkaisia näkymiä.

      Poista
  2. Ihanat kuvat ja muistot. Heh, tuo kuivuneen oksan tapaus huvittaa ja tunnen samaistumista. Tuollaiset jutut ovat varmaan liian pieniä, sitä menee aina tekemään jotain isompaa kokonaisuutta ja tuollaiset jäävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuivuneen oksan saksimiseen tarvitsisi kuitenkin välineet ja ehkä jopa hanskat ja sitten asia unohtuu, kun saa käsineet käteen. Ehkä nappaan sen pois vielä tänä syksynä, tai ensi keväänä.

      Poista
  3. Jopas sattui! Lieneekö telepatiaa, kun monen viikon poissaolon jälkeen tulen blogimaailmaan, onkin siellä heti haaste odottamassa :D Kiitos tästä, jospa saisin siihen myös vastattua! Kivoja kesämuistoja ja -kuvia. Sinulle mennyt kesä tuleekin jäämään erityisesti muistoihin, kun muutos nuoren perheenjäsenen elämässä sattuu tähän kesäkauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ollut erityinen kesä, kun tapahtuu kotona suurempi muutos. Kiva, että palailit käymään. Otinkin hieman riskin, että oletkohan blogimaailmassa kovin aktiivisesti.

      Poista
  4. Kiitos, että laitoit viimeisen bonuskuvan. Sen tunnelma käy suoraan sieluun. Kuva muistuttaa myös hyvin paljon kevään Sinebrychoffin museon kukkamaalauksia.
    Kesääsi liittyy paljon tunnetta esikoisen kotoa muuton vuoksi. Toki siihen tottuu, että väki kotona harvenee, mutta kyllä se aikansa vie. Onneksi lapsen saa aina välillä hetkeksi takaisin.
    Ihanan kukkaisia ja vehreitä kuvia. Terassinäkymä on kuin kukkaviidakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vikaan kuvaan liittyy vahvasti nopeus. Kun ikkunasta huomasin, miten valo käy suoraan liljaa, suorastaan juoksin kameran kanssa ulos. Valo voi olla hetkessä menetetty ja sitten tunnelmaa ei enää saa kiinni.
      Nyt huomaa vielä paremmin, miten viihtyykään omien lasten seurassa. Oikein odottaa seuraavaa tapaamista.

      Poista
    2. Blogisssani on sinulle haaste toteutettavaksi sopivassa välissä.
      https://rikkaruohoelamaa.blogspot.com/2022/11/puutarhavuosi-2022.html
      Saatan hyvin kuvitella, miten nopea liljan kuvaamisessa on täytynyt olla. Ihailen välillä sohvalla istuessani taivaalla kiitäviä pilviä. Ilta-aurinko tekee niistä toisinaan helmiäispilviä ja silloin kameran kanssa pitäisi jo olla terassilla.

      Poista
    3. Kiitos! Olen ollut täältä pois jonkin aikaa, mutta jos tämä postaustahti vielä lisääntyisi, niin haasteeseen voisi vastata.

      Poista
  5. Viimeisen kuvan tunnelma on mahtava, salaperäinen ja ikäänkuin jotain odottava. Viime kesältä jäi teille monta tärkeää muistoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuvan tunnelmassa oli kuvan oton hetkelläkin jotain puhuttelevaa. Viime kesä oli monella tapaa jopa hengästyttävä ajoittain.

      Poista
  6. Aivan mieletön tosiaan tuo viimeinen kuva😍 Ja ihanat muistot kesästä. Minulla on nyt ollut lammikko jo varmaan viitisen vuotta enkä ole kertaakaan lisännyt, saatika vaihtanut vettä. Keväästä syksyyn vesi kiertää putsarin läpi ja lorottaa pienenä vesiaiheena takaisin. Lampi on niin täynnä elämää etten millään voi edes ajatella sen tyhjentämistä. Ainoa ahdistus on joskus edessä oleva kasviston perkaus. Täytyy varmaan sitten vaan pumpata vesi säiliöihin ja toivoa että öttiäiset säilyvät hengissä sen aikaa kun allasta kitketään. Sitten sama vesi vaan takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla lammikkosi kuulumisia. Hyvin on siis siellä elelty. Minulla ei ole nyt siellä edes putsaria, joten aika paljon helteilläkin koetin nuuhkia, että ei ala lammikko haista. Minä en varmaan lumpeen lisäksi sinne istuta muuta, kun on niin pieni lammikko. Ihanan kuuloinen on lampesi elämä.

      Poista
  7. Kiitos haasteesta, ilman muuta mukana!
    Teillä on ollut tapahtumarikas kesä, ja tuo alimmainen kuva, se on upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että olet mukana haasteessa. Paljon tapahtui kesällä ja kuvasta pidän minäkin.

      Poista
  8. Hah, tunnistan myös tuon kuivuneen ruusun oksan tapauksen. :) Sama juttu itselläkin, jotkut asiat vaan jäävät roikkumaan.

    Tämän haasteen pitäisi olla kyllä kuusitoista kuvaa kesästä, ihan hyvä että julkaisit yhden bonuskuvan, kun kuusi kuvaa ei riitä mihinkään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusitoista kuvaa olisi helpompi. Ei saa aina aikaiseksi niitä pikkujuttuja. Ja osa pikkujutuista vaatisi ehkä kaksi minuuttia aikaa.

      Poista
  9. Upeat kesäkuvat! Niitä ei voi koskaan nähdä liikaa näin syksyn harmaudessa.

    VastaaPoista