Lokakuun alkua ja palautumista

 Joka syksyinen hiljentyminen blogimaailmasta on taas kohdallani alkanut. Sitä on tänä syksynä vauhdittanut sairastettu korona. Plussasta on nyt noin kolme viikkoa ja yhä tunnen kehossani, että en ole velä kunnossa. Ja muut kuulevat. Menen aika nasaalilla äänellä. Joten puutarhajumppaa teen vain hieman ja vähän kerrallaan silloinkin. Tänään istutin jonkin verran kukkasipuleita ja samalla kitkin (aika summittain). Vaikka monta pussia meni maahan, on silti aika paljon vielä jäljellä. Kannattiko villiityä taas kerran. Tällä kertaa pitäisi ehkä vielä googlata ennen istutusta pari laukkapussia, että minkä pituisia ne olivatkaan. Laukkoja on pieniä lyhyellä tai pitkällä varrella ja matalia suurella kukkinnolla tai korkealla varrella. 

Onneksi tulppaanien kanssa on aikaa. Haravoinninkin kanssa onneksi on aikaa. Yllä on kelloköynnöksen tämän vuoden ensimmäinen kukka. Vaikka laitoin kelloköynnökselle ihan hyvät varastolannoitukset, se olisi varmasti kaivannut lisää. Lannoitin sitten kelloköynnöstä alkukesällä naapurilta saadulta bokapisulla. Kasvoi kyllä hyvin, kukka-aihiota ei näkynyt ollenkaan. Vaihdoin loppukesällä johonkin vanhaan purkkiin, jossa oli kukkiville kasveille nestemäistä lannoitusta. Sitten alkoikin tulla vasta nuppuja. Ensi vuonna siis tiedän, millä saa kelloköynnöksen tekemään nuppuja, mutta samalla täytyy varmaan tarkkailla myös pituuskasvua. 

Haravointia tulee taas riittämään, kunhan taas keksii, mihin ihmeessä kaikki nuo suuret lehdet taas tunkee. Tarvitsisin selvästi toisen puutarhajätekompostorikehikon. Viime vuotisten lehtien päällä oli tänä vuonna kesäkurpitsaa. Lehdet ovat kaunis tausta maassa keltaisena ollessa myös syysvuokolle (kerrottu syysvuokko todnäk Pamina) ja Makamikin omenalle. Pian toki lehtien väri muuttuu enemmän ruskean sävyisiksi. Myös toinen kerrottu sysyvuokko, toisessa penkissä, (alakuva) availee nuppujaan, tämä on istutettu pari vuotta sitten. Jos pakkanen olisi kovasti jo osunut, ei tämä olisi ehtinyt avata kukkaansa tämänkään vertaan. Alakuvan syysvuokon nimestä ei ole muistikuvaa, sillä en muista, mikä kerrotuista on jäänyt henkiin. Tämäkin voi olla myös Pamina.

Syysmyrkkyliljoista osa on edellisen omistajan istuttamia. Ne ovat kukkineet ihan hyvin, mutta sellaisessa muka kukkapenkissä, joka on pitänyt siirtää jo monta kertaa. Olen niitä alkanut ripottelemaan muihin kukkapenkkeihin. Alakuvassa viime vuonna näihin aikoihin siirretyt. 

Taas nämä alempana kuvassa ovat livenä hieman tummempia ja sipulit ovat ostettu kolme vuotta sitten Mustilan taimipäiviltä ja yksi kukkiva kasvi on jo runsastunut aika hyvin. Tänä vuonna tilasin kaksi erilaista syysmyrkkyliljaa. Toivottavasti ovat hengissä ja muista keväällä, että mistä odotella niiden lehtiä. Waterlilyä en ole muistanut siirtää, siitä on melkein mahdoton saada kuvaa. 

Syyskukkijat ovat kivoja ja tärkeitä. Tänään kuulin kimalaisen pörinää ja se kuului syysvuokosta. Viikolla oli tässä tummalehtisessä päivänsilmässä, syysvuokoissa ja muutamissa muissa kukissa vielä kukkakärpäsiä myös. 

Jos vain ehdin ja jaksan töiden lisäksi, voisi muutamana päivänä aina ottaa muutaman pussin tulppaaneja ja rikkaruohoämpärin mukaan ja tehdä pikkuretken puutarhaan. Vielä olisi istuttamatta yksi muovipussillinen (ei toki yhtä täysi kuin tänä aamuna) sipuleita. Tämä syksy on ensimmäinen oikeastaan ikinä, kun jännään, että saanko homman oikeasti tehtyä. Voi olla, että työviikko vie voimat kokonaan ja hommaa sitten jatkan tulevana viikonloppuna. 

Ja jos en jaksa puutarhaan asti, voin tehdä suunnitelman istuttamisista. Nimittäin tänään huomasin, että en millään muistanut parin kukkapenkin viime keväistä värimaailmaa. Pakko siis tutkia ne kuvista.