Ensimmäisiä kiinanpioneja ja niiden kavereita

Kiinanpionien aika on alkanut/alkamassa ja menee varmasti näillä lämmöillä myös tiivissä tahdissa. Keinun vieressä on penkki, jossa kasvaa rungollinen syreeni, se Moskovan kaunotar, jonka tosiaan piti olla jotain muuta. Nyt sen kukat ovat jo ohimeneviä. Sen sijaan nyt näkyy väripari tai väritrio, joka oli mielessä minulla silloin joskus, ehkä vuonna 2020 tai 2019. Näin tämän espanjankurjenpolven Wargrave Pinkin ja ajattelin sen kylmästä sävystä, että se voisi sopia jonkin Coral-pionin kanssa. 

En pitkään pitänyt mistään persikan värisistä kasveista (ruskeat ovat kauniita), joten en heti lämmennyt muiden Coral Charm-pioni ihasteluille. Kunnes näin sen livenä. Se olikin ihan kaunis. Ja suuri. Ostin kuitenkin Pioni Coral Sunsetin, joka avasi tänään kukkansa. Ja on tässä jo menossa nukkumaan, kun kuva otettu aika myöhään tänään.

Näiden kanssa samassa penkissä on jännän värisin lehdin Heucera Carnival Marmelade, joka kukkii myös jotenkin samaan sävyisin kukin. Tämäkin on muuten ostettu nimilapun kanssa jostain syys/kevät/kausikukkalajikkeista. Ja minä tungen ne aina perennapenkkeihin.

Minulla on muuten lähes kaikki keijunkukat talvehtineet maassa, osa vain runsastuu. Osa on meinannut jäädä toisten alle tai varjoon, eivätkä kaikki ole täysin pulskistuneetkaan. Muutamia olen jakanutkin, joko omaan puutarhaan tai sitten muille. Minulla alkaa olla erivärisiä keijunkukkia ihan kohtuullinen määrä. Kaikkien lajikkeita ei vain ole tallessa. Viime vuonna kirjoitinkin niistä ja yksi luulemani keijunkukka onkin ollut Tellima. Sitten siihen päälle on vielä haltiankukkia, jotka voin taas iloisesti sekoittaa näihin.  

Takaisin siis tähän hetkeen. Eli tässä kuvassa on keijunkukka Carnival Marmeladen lehdistö, kukka sekä pioni Coral Sunset. Tuonne keijunkukkien lomaan on muuten laitettu yksi lasten kivikokoelma jemmaan. Kun kaikkea ei voi säästää ja iso kasa kiviä sisällä alkaa olla jossain vaiheessa ongelma, on hyvä tallettaa niitä talteen kukkapenkkiin, jos sitten joskus niitä sieltä haluaa kaivaa. Suurin osa on siis aivan tavallisia kiviä, aivan tavallisilta esim. metsäretkiltä. 

Ja samaa penkkiä toisesta näkökulmasta, jossa näkyy myös vasemmassa reunassa kiinanpioni Pecherin ensikukinta. Aika kärsivällinen täytyy usein olla pionien astiataimienkin kanssa, saatikka juurakon tai siementaimen.

Pecher on taas tässä. Avautunut tänään. Tämä ei ole ihan samaa värimaailmaa, mutta eipä se haittaa. Tähän penkkiin on vielä avautumassa yksi pioni, joka saattaa olla siirtelyjeni tuotosta tai sitten muistiinapnoistani löysin tiedon, että olen laittanut tähän pikkuisena ostetun siementaimen, joka on kerätty Bowl of Beautysta. Ostettu muistaakseeni eurolla tai kahdella jonkun taimitapahtuman yhteydessä. Sellainen pieni siementaimi näyttää niin viattoman pieneltä, että ei kohta tajuakaan, että kaikki penkit ovat täynnä pioneja, joille ei ole tapeeksi kasvutilaa. Onneksi on lapio olemassa ja voi aina kaivaa lisää penkkejä.

Tässä penkissä värimaailmaan sopii vielä tuleva Mustialan ruusun kukinta sekä Austin ruusu Princess Alexandra of Kentin kukinta (paleltui maata myöten, mutta 3 nuppua näkyy). Värimaailmaan tulee kuitenkin muutosta, kun vahvempia värejä tulee myöhemmin, kun tummat ritarinkannukset aloittavat.  Tai mahdollisesti jo samaan aikaan. Nyt kehittyy hurjalla hopulla moni perenna. 

Olen alkukesän kirjoittanut blogia vähän harvemmin ja kun alkaa olla kamalasti asiaa, menee kirjoittaessa kamalasti aikaa. Jos tämä onnistuisi näin pilkkoen vähän paremmin. 

Lämpö

Lämpö on ollut tämän juhannuksen teema. Muutaman kottikärryllisen on kyennyt kitkemään. Tomaateille rakentamaan tukia. Ei paljon muuta ole sitten jaksanutkaan kastelemisen lisäksi. Tuon tuolin luona on usein pöytä, nyt pöytä siirtyi muualle, kun ruokailtiin ulkona. Varjo on ollut kova juttu. Kuva otettu juhannuspäivän illalla ikkunasta, kun kotia viilentelin.

Ulkona kukkivat maanpeite kasveista kahta erilaista lilaa ajuruohoa. En mitenkään muista, miksi en viime vuonna pitänyt tuosta toisesta, joka on hieman vaaleampi. Nyt olen tyytyväinen molempiin. Eli ei kannata kasveja hävittää yhden kauden jälkeen. Kummankaan nimeä minulla ei ole tallella, mutta ovat tuolla yläkuvassa molemmat. Alla tummempi. Kirkkaampi kasvi takana Lewisia. 

Ja hieman vaaleampi.

Myös tämä kälyltä saatu nimetön valkoinen maanpeittokasvi on ollut hyvä. Sekin saa pikkuhiljaa levittäytyä tai levitän sitä. 

Vaikka puutarha kuinka kuumenisi, näitä ei tule mieleenkään kastella. Vieressä voi aina kasvaa joitakin sellaisia kasveja, joiden lämmön kestävyys voi aina arveluttaa. Viime vuonna ihastuin myös tähän idänkurjenpolvi Birch Doupleen. Ostin niitä kaksi. Onneksi istutin tämän toisen väljemmille vesille, sillä se toinen on tainut hautautua toisen kurjenpolven alle. Täytyy katsoa löydänkö sen. 

Kun keväällä on jokainen kasvi raportoinnin arvoinen, tässä vaiheessa ei tule kirjoitettua läheskään kaikista, jotka juuri kukkivat. Ei vain jaksa. Ja jos jostain kasvista on jo viime vuonna kirjoittanut, tarviiko kaikista joka vuosi kirjoittaa? Tänään yritin kaivaa kaikkia muistiinpanojani siitä, että kuinkahan monta pionia olen vuosien aikana istuttanut. Tai siis niiden lajikenimiä. Osinhan osa on jakopaloja ja niistä osalla on oma tunnearvonsa välittämättä lajikkeesta. Niitä tuli iso kasa. Osa ei yhäkään ole kukintaikäisiä. Ja tällä hetkellä minulla on pienempi osa penkeistä, joissa ei ole yhtää pionia. Niiden koko vain on alussa tosi pieni ja muutamien vuosien jälkeen aika suuri. Tässä kukkii ensimmäinen kiinanpioni, joka ei avaa itseään tämän enempää. Ei ole kerrottu, on keltaiset heteet, mutta ripaus punaista joissain lehdissä. Koska tämä saattaa olla tämän kasvin ensikukinta, voi se kukka olla erilainen taas ensi vuonna. Kuva otettu hieman yläviistosta. Tämäkin jäi toistaiseksi ilman nimeä. Vierellään lähes viimeisiä ukkolaukkoja.

Käyköhän kenelläkään muulle niin, että ei ole enää varma, onko kirjoittanut kaikki ostoksena ylös. Minä harrastan nykyisin sitä, että kirjoitan kaikki ostokset ylös. Silti minulla on epämääräinen aavistus siitä, että olen saattanut joskus ottaa lokakuussa jonkin juurakkopussin mukaan saksalaisen kaupan valikoimista ja jättää sen sekä kirjoittamatta että kuvaamatta. Yllätykiä siis riittää aina ajoittain.

Tarhavaleunikoista ja vähän muustakin

 Oikein mukavaa juhannusta! 

Koska lämpöä on tulossa, aloitin tänään puutarhapuuhat aamulla, kun ei ollut hiki ja teki mieli. Nyt sitten vähän kadun, että meni parin kasvin siirtelyksi, sillä kuumalla niiden kastelu voi silti olla vähän turhaa tekohengitystä. Toivottavasti muistan kastella, ja eivät kupsahda. Sentään näiden tarhavaleunikoihin en koskenut. Niitä sitten jaan tai siirtelen ainoastaan loppukesällä. Se hyvä puoli on takapihalta, joka on pohjoisrinne, että suurin osa kasveista kumartaa etelään ja aurinkoon päin. Kasvimaalta näistäkin näkee vain takapuolen.

Helle taitaa meillä on juhannuksen teema. Kova auringonpaiste tekee kovat varjot. Silti alakuvassa vähän pilkistelee myös sinivaleunikot, jotka kukkivat hieman alempana kuin esim. punaisena kukkivat keijunkukat. Lammikko jää kaikkien noiden kasvien taakse alemmalle tasolle.

Lammikossani on ihana yllätys. Lumpeen lehti on tullut esiin. Ostin viime syksyllä Viherpeukaloiden myymälän alesta yhden lumpeen samalla reissulla, kun käytiin Mustilan taimipäivillä. Ajattelin, että -70% hinnalla voi kokeilla. En edes uskaltanut vaihtaa vettä altaaseen, vaikka jossain vaiheessa lammikko oli ihan karsean näköinen. Naapurin kanssa kierreltiin Loviisan avoimia puutarhoja ja eräs vanhempi puutarhaharrastaja kertoikin, että oman lammikkonsa siitepölyt ja muut kyllä menevät aikanaan pohjalle ja myös lumpeiden ravinnoksi. Jos haluan suihkulähteellisen vesiaiheen, täytyy se rakentaa sitten muualle. Nyt jännään, mikä toinen varsi tuolta on tulossa pintaan. Tähän kuvaan, lammen pintaan, heijastuu sinivaleunikoiden, siis tarhavaleunikoiden, varjo.

Nämä tarhavaleunikot, kuten esim idänunikotkin, kuorituvat jännästi aina niiden nupuista. Joskus näiden nuppujen kuoret löytyvät kasvin juurelta. Tässä toisaalla kasvavan tarhavaleunikon nuppujen kuoriutuminen menossa.

Myös tuoksulaukka vai onko se hajulaukka kuorituu nupustaan ja jättää tuollaista kalvon näköistä riekaletta jälkeensä. 

Meillä on puutarhassa maa vielä kostea sateisen kesäkuun jäljiltä. Nyt tulee paljon lämpöä, joten ensimmäiset kiinanpionit voivat tässä parin päivän aikana vaikka avautua. Ainoastaan tontin alkuperäinen tarhapioni on toistaiseksi kukassa. Nyt voi käydä tekemässä monta puutarhakierrosta päivässä juhannuksen aikana. Näkee, mitä puutarhassa tapahtuu reaaliaikaisesti.

Hyvin suunniteltu

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Jos vain pysyisi suunnitelmissaan. Ja jos muistaisi, mitä suunnitteli. Ja jos ei innostuisi kesken toteutuksen jostain muusta.

Kuvassa tummalehtinen peruukkipensas, sen takana limen värinen keijunkukka ja vieressä ehkä ruusupioni kukassa. Lehtiä näkyy myös syyshortensia Wim'sRediltä peruukkipensaan taustalla. Metsämansikka ja jokin rikko kukkii valkoisin kukin siellä seassa. Kanadanvuokko oli jossain tuolla salamatkustajan. Se täytyy muistaa kitkeä pois.

Eilen kävimme naapurini kanssa puutarhapäivää viettämässä. Kävimme Viherpeukaloiden myymälässä sekä Mustilan myymälässä ja sitten aloitimme Loviisassa Avoimien puutarhojen kiertämisen. Saappaat jalassa ja sateenvarjo/sadetakki varusteina. Minun piti ostaa reissulta vain pieniä maanpeittoon sopivia kasveja joidenkin suurtempien kasvien alle, koska muutamat suuret kasvit ovat taas liian lähekkäin, ne vaativat siirtoja ja tila loppuu kukkapenkeistä.

Voitte nyt sitten arvioida, miten pienet kasvit muiden kasvien alla toteutuu, jos ostoksissa on pikkusyreeni Palbin rungollisena, pienikokoinen kartiovalkokuusi Daisy's White, Austin-ruusu William and Catherine, tummalehtinen tähkäkimikki 'Pink Spik' (onko minusta tullut myös kimikki-keräilijä?) sekä yksi pieni kolmilehti, yksi jaloritarinkannus Black Knight edellisten kaveriksi ja aiemmin ostettu skopolia Carniolica. Ei ihan mahdu nykyisiin kukkapenkkeihin. Juuri katsoin, että kirahvinkukka jää täysin väinönputken jalkoihin. Kumpikaan ei ole ihan pienin kasvi. Mutta nyt väinönputki tekee lehdistään kunnon sateenvarjon kirahvinkukan päälle. Tämä ei ole vielä kertaakaan kukkinut ja elää nyt kolmatta vuotta täällä. Nyt koko alkaa olla jo sen verran mahtava, että alan odotella kukintaa. Kirahvinkukalle pitäisi siis löytää hieman enemmän aurinkoa.

Nyt sitten pää suhiseen, että mitä kaikkea alan istuttamaan pikkuhiljaa alla olevien herttavuorenkilpien tilalle. Jotain suurta saisi tulla peittämään kompostoria sekä puolison 'aarrekasoja'. Tiedän, että näiden alla on ihan hyvää multaa ja sitä voi vielä parannella. Tämä kohta saa aurinko vasta iltapäivällä ja voisi olla jollekin alppiruusullekin ihan hyvä paikka havujen ja muiden varjokasvien kanssa. Ehkä tähkäkimikkikin pääsee tänne, ellei paikka ole sittenkin liian hallanarka. En nimittäin ollenkaan muista, miten tämä kohta puutarhaa käyttäytyy, kun halla vierailee muuten takapihalla. Ei ole ikinä tarvinnut jännittää herttavuorenkilpien selviytymistä. Valitettavasti kuvan kautta muistan, että tuolla on myös se karhunköynnösvitsaus. Siihen ei meinaa auttaa yhtään mikään. Jos peittää alueen pressuilla, se elää siellä silti, kun luikahtaa pressujen ohi seuraavaan sopivaan paikkaan. Tuonne on silti ollut mielessä matalahko havualue jo jonkin aikaa. Luulen, että saan tuolta alueelta helposti kottikärryllisen pois karhunköynnöksen juuria ja kasvustoa. 

Loviisaan otin kameran mukaan, ilman muistikorttia. Sateessa sitten kuvasin tosi vähän kännykällä. Ideoita puski silti niin paljon, että viime yön aivot prosessoivat uusia kukkapenkkejä (eihän nuo ostokset edes nykyisiin mahtuisikaan). Olen myös surrut puutarhan akileijojen puutetta (miksi jätin ostamatta Black Barrow-akileijan, vaikka purkki olikin jo kädessä?) Olenkin tänään ollut superväsynyt ja puutarhahommia en sitten edes jaksanutkaan juuri. Olen kuitenkin ollut tänään iloinen tästä vahingossa tulleesta yhdistelmästä, jossa on viime syksyn ostoksia. Sinivaleunikko eli oikeastaan tarhavaleunikko, tarhakullero New Moon ja ukkolaukka Purple Sensation ovat yhtä aikaa kukassa.

Sen verran tänään jaksoin, että tämänkin yhdistelmää uhkaavia pihlajan oksia leikkelin pois. Yhden kerran olen jo kadottanut tarhakullero NewMoonin liian leveilevien kasvien sekaan. Taisi kupsahtaa, kun jokin muu sen jyräsi.

Eilinen sade ja ne pihlajanoksat varmasti ehtivät saada tarhavaleunikon hieman enemmän nuokkumaan.

Alla oleva kasvi kukkii. On kova siementämään ja sen vuoksi olen aina nämä kukkavarret viime vuonna napsinut poikki. Nyt mietin, että onko tämä kuitenkin Tellima, vaikka kauan luulin, että tämä on keijunkukka. 

Toisaalla on taas nimetön keijunkukka kukassa, jota aluksi luulin Hansiksi. Se on varmasti joku toinen, mutta on räväkässä kukassa ja pörriäisten suosiossa tämäkin laukkojen lisäksi. Joskus oli tosi kukkimatonta tulppaanien ja kiinanpionien välillä. Nykyisin kukkii aika paljonkin, vaikka osa penkeistä ovatkin melko kukattomia. Minä pidän väreistä, joten tämä on hyvä.

Nurmikko on ajamatta ja se tekee helposti niin epäsiistin vaikutelman. Silti tässä on kuva, jossa ehkä hahmottuu vähän pihan korkeuserot. Kuva on otettu lammikon vierestä. Alhaalla näkyy vähän kellukka Mai Tai:n kukkia, jotka ovat osin aika alhaalla pihan korkeuseroja ajatellen. Ukkolaukka kukkii jo korkeammalla ja keijunkukka sen takana vielä vähän korkeammalla. Ja keinu on tuolla vielä korkeammalla muutaman portaan verran. Keinun paikkaa kutsun jo etupihaksi, kun vihreä kastelukannu on takapihalla. Harmi, että korkeuserot menevät niin, että rinnepuoli on pohjoiseen. Olen siis yhteensä tunteja tuijotellut auringon ja varjon kulkemista eri paikoissa pihaa. Paistaa se aurinko pohjoiseenkin.

Tänään olen kuitenkin jo mittaillut uusien kukkapenkkien paikkoja. Niitä on mielessä tekeillä jo useampikin. Jos sää sallii, niin ehkä jokin niistä rakentuu piankin. Osa kyllä rakentuu vain vähän kerrallaan. Loma on vasta edessä, joten silloin viimeistään tapahtuu jotain. Joko suunniteltua tai sitten jotain extemporea.

Iltatarinoita

Hyttyset ovat tänä(kin) vuonna aloittaneet vahvasti. Saatoin tänään hyötykasveja kastellessa tappaa yhden kesäkurpitsan, kun hyttysten joukkohyökkäyksen takia kastelukannun kasteluvesi ei suinkaan mennyt juuristolle, vaan käden hallitsemattoman liikkeen takia kastelukannun suusta tuli valtava määrä vettä suoraan kasvin varteen. En voinut jäädä hyttysten takia seuraamaan, että saako se kurpitsa itsensä ylös vai ei. Onneksi niin moni siemen iti, että en jää ilman kurpitsoja, vaikka tuo yksilö olisikin mennyttä. Olen kateellinen puolisolle, jolle ei nouse paukaman paukamaa, vaikka olisi kymmeniä hyttysiä iholla. Minä syön allergialääkkeitä tähän aikaa vuodesta, että en raavi itseäni verille. 

Hyötymaasta puheenollen. Ihmettelin alkukeväästä, että mikä voikukkameri oikein on kaksi laatikkoani vallannut. Mutta eihän se olekaan mitään voikukkaa, vaan salaattia. Vaikka osa mullasta on muokattu ja myllätty ja uutta multaa lisäilty, on viime vuotinen kukkinut salaatti kylvänyt itsenäisesti siemeniään. Ja nyt sitten salaattia olisi tarjolla vähän kummallisissakin rakosissa. Täytyy varmaan syödä kohta jo ne pois, ennen kuin lehtokotilot tekevät niistä selvää.

Olemme säiden suhteen olleet aivan erilaisissa tunnelmissa kuin viime kesänä. En ole juuri hellettä kokenut. Sadetta ja aurinkoa on ollut täällä, lyhyen keväisen kuivan kauden jälkeen. Tänä vuonna joudun kastelemaan myös yrttilaatikkoani, koska siitä jouduin kaivamaan kaikki kasvit pois ja istuttamaan ne uudestaan. Sinne on laitettu toipumaan myös melkein kuollut laventeli. Laventelit näyttivät kärsineen talvesta kaikki, luulin niiden jo kuolleen. Osa sitten alkoi virota, vaikka yhä näyttävät aika surkeilta, mutta yksi oli sen verran huonossa hapessa, että riivin siitä suoraan kaikki kuolleet pois ja istutin pienen juurakon kera vain ne kohdat, joissa jotain alkoi kasvaa. Olikin useita vuosia pysyneet laventelit hengissä aivan vaivattomasti. Äsken myös huomasin yhden punaherkun alkaneen kuolla yhdeltä puolelta. Täytyy viikonloppuna tutkia tilannetta, kun saan sitä hyttysmyrkkyä. Kyseinen punaherukka kasvaa alla olevan kuvan aivan vasemmassa reunassa, missä toki näkyy hieman vain terveitä oksia. Otin kuvan kukkivasta tuoksumataramatosta. Se on nyt parhaimmillaan, viime vuonna kukki vastaavanlaisesti jo kesäkuun ihan alussa. Tuo punertava pallo on japaninhappomarja Admiration ja nuo laukat ovat Allium Karataviensea. Osa laukoista isommalla pallokukalla, osa pienemmällä. Luulin, että löysin laukoille sopivat paikat, jotta eivät matalina jää muiden kasvien varjoon, mutta ei mennyt ihan niin kuin luulin ja näytti vielä viikko sitten. Ja tästä kuvasta huomaan, missä rikkaruohot pitävät bileitään.

Osa Karataviense laukoista kasvaa samalla suunnalla, enemmän lammikon reunalla. Eri penkeissä, mutta toisiaan lähellä. Kuva on otettu aivan ruohonjuuritasolta (nurmikko taas villiitynyt), jotta naapurin piha ei tulisi kuvan taustaksi. Nämä näyttivät vielä hetki sitten mahtuvan ihan hyvin kasvamaan imikän sekä kellukka Mai Tain vieressä. Pitäisi aina muistaa, että kasvit tuppaavat kasvamaan. Ja nurmikon sekä kukkapenkin välissä on ollut ihan hyvin multatilaa. En vain ehdi ja pysy perässä nyt huoltotoimissa.

Kellukka Mai Tain ostin viime vuonna isona taimena. Syksyllä se oli jo niin iso, että jaoin sitä ja siirtelin ne jakopalat vielä tänä keväänä. Ja ne kukkivat myös nyt. Alkuperäinen näkyy kuvan taustalla oikealla ja yksi jakopala sinivaleunikon kukkavarsien takana lammen reunassa. (Ärysttää, että tuo lammikon muovi paistaa joka paikkaan, en vain ole tarpeeksi innokas peittelemään sitä.) Sinivaleunikko aikoo tänä vuonna juhlia. Tässä yksilössä on oikeasti useampia lehtiryppäitä ja todella monesta lähtee kukkavarsi. Kaksi muualla olevaa sinivaleunikkoa myös aikoo kukkia. Sinivaleunikko asiantuntijat kyllä sanoisivat, että tämä on se jokin toinen sinivaleunikko, joka kukkii näin alkukesästä, se oikea kukkisi heinäkuussa. Sitä heinäkuussa kukkivaa en ole mistään saanut. Olen toki tästäkin erittäin iloinen.

Alla olevassa kuvassa on yksi sinivaleunikon varsi oikealla. Kullero New Moon kukassa ja taipuneina tulppaanit Carneval de Rio ja ukkolaukkoja. Ja sitten viereltä puskee päälle rytöpaikan puiden oksia. Tämä penkki oli oikeasti aika uusi ihan viime kesänä. Ja sinne sitten istuttelin uusia ostoksia ja niitä sipuleita, kun muuallekaan ei oikein mahtunut. Nyt sitten siellä onkin jänniä yhdistelmiä. (Jännä= en ihan suunnitellut, että nämä kukkisivat samaan aikaan. En ehkä suunnitellut ollenkaan.) Rion karnevaalit on ehkä siirrettävä jonnekin muualle. Sillä hieman sattuu sieluun tuo yhdistelmä.  Varsinkin, kun tulppaanit ovat joutuneet kasvamaan tuolla ahtaudessa ihan mutkalle. 

Muutamia muitakin tulppaaneja on vielä juuri ja juuri pystyssä. Yhdessä penkissä pidän vain todella tummia ja valkoisia tulppaaneja. Hentoisina siellä kasvaa myös morsiusleinikki, joka on tänä vuonna vaihteeksi normaalinen kokoinen (kun on saatu vettä) sekä siellä täällä kukkii jo unelmatädykkeetkin. Tässä penkissä on puun alla myös yksi todella korkaksi kasvanut pioni, jonka yksi varsi on ottanut puiden oksista kuvia ja aikoo kukkia oksistossa. Pikkasen väärän kokoinen kasvi väärään paikkaan istutettu.

Unelmatädyke tässä.

Ja sitten muita tulevia kukkia. Katjalle terveisiä Päivänpesälle, että antamasi valkoisen varjoliljan koko alkaa olla mahtava ja aikoo kukkia tänä vuonna. Alla kuva tämän hetkisestä tilanteesta. Osa marhanliljositakin aikoo kukkia, mutta millään muulla varjoliljalla tai marhanliljalla ei ole samaa kokoa. Valeangervoilla on myös tuuheutta ja kokoa ja taustalla näkyy vähän vaaleankeltaista eli kullero New Moon sekä laukkoja. Tämä valkoinen varjolila kasvaa juuri takapihan puolella, pienen muurin vieressä alakerran penkissä. Koska se on noin korkea se tulee näkymään myös etupihalle, koska kurottelee niin korkealle ja näkyy muurin yli. Korkeuserot on vaikea selittää sanoin, kun kuviin ne saa huonosti.

Sama penkki tuon yläkuvan kastelukannun kohdalta kuvattuna toiseen suuntaan alla 24.5, jossa kuvan aivan vasemmassa reunassa näkyy samaista varjoliljaa, tosin paljon matalampana. Vielä silloin ajattelin jakaa noita palloesikoita pitkin penkkiä, mutta eipä niille olekaan ihan joka paikassa tilaa. Onneksi maltoin mieleni ja nyt tiedä, missä nurkassa ne mahtuvat kukkimaankin ensi keväänä. (Taustalla siis tuo kivimuuri, ja se korkeusero.)

Istutin joskus useita vuosia sitten yhden ruusupionin siementaimen ja ehkä kuolanpionin siementaimen. Nyt olen sitten näiden kanssa pulassa, että kumpi on kumpi. Tässä tämä yksi mysteeripioni muiden kasvien seassa iltavalossa.

Lähempää. Vaikkakin hieman epätarkka kuva. (syytän hyttysiä, häiritsevät kuvaajaa)

Nämä ovat samassa penkissä, joten huomaa, että joitain eroja näissä on. Tässä toisen supussa olevaa kukkaa ja hieman näkyy lehtiäkin.

Yritin jo hieman näistä lukea, mutta täytyy jatkaa selvittelyä. Vielä olisi vaikka mitä raportoitavaa. Uni kuitenkin kutsuu. Nyt moskovan kaunottaren kaksi avonaista kukkaa ovat täysin auki ja olen niistä kovin iloinen. Ne juuri erottuvat kuvassa. Niissä on kyllä voimakas tuoksu ja kukat ovat muhkeat.

Mukavaa viikonloppua!

Väärät kasvit

Olen nyt noin 10 vuotta harrastanut puutarhaa. Tänä aikana on todella vähän ollut kasveja jotka eivät olisikaan olleet sitä, mitä olisi pitänyt. Ainakin yksi pioni oli aika alussa jo väärä, ei siis nimilapun mukainen. Asia ei ole kovin paljon haitannut. En enää osta puutarhamessuilla hollantilaisilta sipulilaareista mitään, sillä ne ovat aina yhtä lottoa. Joskus 9vuotta sitten valkkasin vain valkoisia ja punaisia liljoja, sain keltaisia ja oransseja. Ja nekin liljat saivat vielä päälleen kattoremontin aikana hieman törkyä päälleen. 

Nyt tänä keväänä tuli ilmi pari väärää kasvia. Ostin viime syksynä paljon kukkasipuleita. Odotin kovasti, että kantopenkissä kukkisi kasa valkoisia Tres Chic liljatulppaaneja. Juuri se pussillinen sisälsikin jotain ihan muuta. Näiden valkoisten tulppaanien keskusta on kuitenkin keltainen, joka sopii vieresiin metsätulppaaneihin. Silti olisi kyllä toivonut sitä, mitä ostin. En tosin yhtään muista, mistä sen pussin hankin, joten enpä jaksa tästä ottaa stressiä. Voin syksyllä kokeilla uudestaan.

Tänä kesänä olin todella iloinen, kun rungollinen syreeni alkoi vihdoin tehdä kukkanuppuja. Ostin tämän syreenin vuonna 2019, kun tein uuden kukkapenkin entisen pajuanervon tilalle. Ostin tämän puun ei-kukkivana nimellä syreeni Charles Joly. Ja nyt se näyttääkin kukkivan ihan muussa värissä kuin tumman lilana.  Ei sitten mennytkään väri ja laji ihan oikein. Ostopaikan muistan, kuittia en kyllä löytäisi, vaikka etsisin. Tämän kasvin kukkimiseen meni aika kauan, joten jos reklamoisin ja saisin uuden oikean syreenin, niin hermot menisi sen kukkimista odotellessa. Joten tyydytään nyt tähän. Valkoinen toki menee kaiken kanssa yhteen, joten ei tule ainakaan värien sommittelun kanssa ongelmia.

Tämä syreeni on keinun viereisessä penkissä, penkin nimi on siitä inspiroituneena: Keinupenkki. Penkkiä on nyt hankalampi kuvata, kun raja-aita sen takaa on pois. Helposti kuvaa samalla naapurin pihaa/taloa tai ihmisiä siellä. Joten kuvat on nyt otettava kikkaillen. Vaikka puun lehdet näkee ja erottaa silmällä ihan hyvin, kuvissa ne meinaavat myös hukkua taustalla oleviin takapihan puihin, joten alla oleva kuva on kaikkien säätöjen takia vähän hassu. Syreeni kasvaa vähän vinossa, mutta ei ihan niin vinossa kuin kuvassa. Täytyy yrittää suoristaa sitä. 

Sama penkki keinun puolelta. Eli toisesta suunnasta, ja syreeni häviää taas muiden puiden sekaan. 

Meidän tontin laitamilla kasvaa muuten puita. Niitä on vuosien varrella karsittu hurjasti, silti melkein kaikki meidän tontin rajat ovat täynnä itsekseen kasvamaan tulleita puita. Meidän tontti on lopulta aika täynnä monelaisia hoitamattomia alueita. Hoidettuja alueita ovat lähinnä kukkapenkit ja osa kulkuväyliä. Joten ehkä tässä sekamelskassa ei nyt kannata parista väärästä kasvista ihan hirveästi ottaa pulttia, kun on kuitenkin samaa lajia.

Viime keväänä nimittäin sain aika lailla väärän kasvin takia aikamoisen kohtauksen. Asia kyllä selvitettiin ja rahat hyvitettiin, enkä esitellyt kohtauksia myyjälle. Kohtaus oli lähes täysin sisäistä laatua. Tilasin magnolian, sain amppelimansikan. Tämän takia marssin sitten paikalliseen myymälään keväällä ja ostin sieltä lohdutusmagnolia Herny Kernin. Tämä lohdutusmagnolia kukki silloin ja se vaikutti kovasti ostopäätökseen. Saan sen, mitä haluan.  Siitä on mahdollisesti paleltunut tai kuivunut pari nupun tai uusien lehtien alkuja. Pidän kuitenkin saavutuksena kahta vaaleanpunertavaa nuppua. Kun nuput avautuvat kukiksi, saatan ihastella niitä usein. Tämä lohtumagnolia kasvaa ylimmän kuvan kantopenkissä. Suojainen paikka, vaikkakin keskellä kesää voi olla vähän kuivahtko ja vähän varjoinen. 

Joskus väärän kasvin saaminen ei ole oikeasti niin paha juttu. Joskus väärän kasvin takia saa ihan uusia mahdollisuuksia. 

Juhlien jälkeen

Pikkasen on ollut ilmassa epävakaista säätä täällä meillä päin. Eilen me juhlimme esikoista ja olimme erittäin tyytyväisiä, että ainoa ukkoskuuro kävi juuri silloin, kun suurin osa vieraista oli lähtenyt ja esikoisen kaverit olivat vasta tulossa. Välillä paistoi aurinko. Ja jossain vaiheessa paistoi aurinko ja satoi yhtäaikaa. Kuitenkin pihaa pystyi käyttämään kahvitteluun ja seurusteluun. Piha oli paikoin aika märkä sateiden takia ja edellisenä päivänä mietin, että pitääkö paikoin laittaa kylttejä: Varo märkää maata. Onneksi vieraat katsoivat jalkoihinsa ja kukaan ei sentään ollut ihan mutainen. Onneksi en kuitenkaan luutunnut lattioita ennen juhlia, sillä kengät jalassa sisään ja ulos ramppaaminen tekee jo tunnissa aika monta roskaa lattialle. 

Ajattelin viikkoja aikaisemmin, että ennen juhlia sitten ajamme nurmikon kaksi päivää aikaisemmin. No, seurasin sääennusteen epävakaisuutta ja totesin, että ei tule mitään. En todennäköisesti ole vapaalla silloin, kun maa on kuiva. Joten nurmikko ajettiin maanantaina ja keskiviikkona viimeistelin tietyt paikat, koska maanantaina homma keskeytyi. Enempää ei ollut aikaa. Voikukkia on vaikea välttää tänä aikana, joten annoin niiden kasvaa. Paitsi sen ikkunanäkymän kohdalta, jota tuijottelin eniten leipoessa.

Itse juhla oli todella hulinaa, huolimatta ahkerasta keittiöpiiasta, että kuvien ottaminen juhlapäivänä jäi taas hieman vähäisemmäksi, mitä olin etukäteen ajatellut. Näin aina jossain vaiheessa, että eri ihmiset tutkivat kukkapenkkejä. 

Ihaninta oli saada kuitenkin juhlia vierasjoukon kanssa esikoista. Kuinka etuoikeutettu sitä onkaan, että lapsen ympärillä on ollut häntä rakastavia sukulaisia, kummeja. Ja meillä vanhemmilla on ollut ystäviä tai ystäväperheitä, joiden kanssa elää mukana tätä arkea ja juhlaa. 

Ihanaa oli myös, että lapsen ystäviä tuli tähän meille vielä käymään after/prepartyissa ennen kuin suuremmat riennot odottivat. 

Haapa on meillä päin ollut viime aikoina tuottelias. Se on lennättänyt välillä höytyviään todella runsaasti. Oli siis keijupölyä ajoittain ilmassa, kuten tänäänkin. 

Kuvat ovat otettu tänään sadekuuron jälkeen pitkin poikin puutarhaa. Huomenna voi taas joku kasvi olla lakastunut. 

Tuntui kuitenkin lähes ihmeeltä, että lähes kaikki suuret tulppaanit olivat yhtä aikaa kukassa. Tai joku vasta tulossa kukkaan. En ollut katkaissut vielä vartta kuin ehkä kahdelta lakastuneelta tulpulta. Myös monet narsissit olivat kukassa. Osa palloesikoista kukki, osa hyasinteista veteli viimeisiään. 

Kannatti syksyllä siis kaivella sipuleita maahan.