Iltatarinoita

Hyttyset ovat tänä(kin) vuonna aloittaneet vahvasti. Saatoin tänään hyötykasveja kastellessa tappaa yhden kesäkurpitsan, kun hyttysten joukkohyökkäyksen takia kastelukannun kasteluvesi ei suinkaan mennyt juuristolle, vaan käden hallitsemattoman liikkeen takia kastelukannun suusta tuli valtava määrä vettä suoraan kasvin varteen. En voinut jäädä hyttysten takia seuraamaan, että saako se kurpitsa itsensä ylös vai ei. Onneksi niin moni siemen iti, että en jää ilman kurpitsoja, vaikka tuo yksilö olisikin mennyttä. Olen kateellinen puolisolle, jolle ei nouse paukaman paukamaa, vaikka olisi kymmeniä hyttysiä iholla. Minä syön allergialääkkeitä tähän aikaa vuodesta, että en raavi itseäni verille. 

Hyötymaasta puheenollen. Ihmettelin alkukeväästä, että mikä voikukkameri oikein on kaksi laatikkoani vallannut. Mutta eihän se olekaan mitään voikukkaa, vaan salaattia. Vaikka osa mullasta on muokattu ja myllätty ja uutta multaa lisäilty, on viime vuotinen kukkinut salaatti kylvänyt itsenäisesti siemeniään. Ja nyt sitten salaattia olisi tarjolla vähän kummallisissakin rakosissa. Täytyy varmaan syödä kohta jo ne pois, ennen kuin lehtokotilot tekevät niistä selvää.

Olemme säiden suhteen olleet aivan erilaisissa tunnelmissa kuin viime kesänä. En ole juuri hellettä kokenut. Sadetta ja aurinkoa on ollut täällä, lyhyen keväisen kuivan kauden jälkeen. Tänä vuonna joudun kastelemaan myös yrttilaatikkoani, koska siitä jouduin kaivamaan kaikki kasvit pois ja istuttamaan ne uudestaan. Sinne on laitettu toipumaan myös melkein kuollut laventeli. Laventelit näyttivät kärsineen talvesta kaikki, luulin niiden jo kuolleen. Osa sitten alkoi virota, vaikka yhä näyttävät aika surkeilta, mutta yksi oli sen verran huonossa hapessa, että riivin siitä suoraan kaikki kuolleet pois ja istutin pienen juurakon kera vain ne kohdat, joissa jotain alkoi kasvaa. Olikin useita vuosia pysyneet laventelit hengissä aivan vaivattomasti. Äsken myös huomasin yhden punaherkun alkaneen kuolla yhdeltä puolelta. Täytyy viikonloppuna tutkia tilannetta, kun saan sitä hyttysmyrkkyä. Kyseinen punaherukka kasvaa alla olevan kuvan aivan vasemmassa reunassa, missä toki näkyy hieman vain terveitä oksia. Otin kuvan kukkivasta tuoksumataramatosta. Se on nyt parhaimmillaan, viime vuonna kukki vastaavanlaisesti jo kesäkuun ihan alussa. Tuo punertava pallo on japaninhappomarja Admiration ja nuo laukat ovat Allium Karataviensea. Osa laukoista isommalla pallokukalla, osa pienemmällä. Luulin, että löysin laukoille sopivat paikat, jotta eivät matalina jää muiden kasvien varjoon, mutta ei mennyt ihan niin kuin luulin ja näytti vielä viikko sitten. Ja tästä kuvasta huomaan, missä rikkaruohot pitävät bileitään.

Osa Karataviense laukoista kasvaa samalla suunnalla, enemmän lammikon reunalla. Eri penkeissä, mutta toisiaan lähellä. Kuva on otettu aivan ruohonjuuritasolta (nurmikko taas villiitynyt), jotta naapurin piha ei tulisi kuvan taustaksi. Nämä näyttivät vielä hetki sitten mahtuvan ihan hyvin kasvamaan imikän sekä kellukka Mai Tain vieressä. Pitäisi aina muistaa, että kasvit tuppaavat kasvamaan. Ja nurmikon sekä kukkapenkin välissä on ollut ihan hyvin multatilaa. En vain ehdi ja pysy perässä nyt huoltotoimissa.

Kellukka Mai Tain ostin viime vuonna isona taimena. Syksyllä se oli jo niin iso, että jaoin sitä ja siirtelin ne jakopalat vielä tänä keväänä. Ja ne kukkivat myös nyt. Alkuperäinen näkyy kuvan taustalla oikealla ja yksi jakopala sinivaleunikon kukkavarsien takana lammen reunassa. (Ärysttää, että tuo lammikon muovi paistaa joka paikkaan, en vain ole tarpeeksi innokas peittelemään sitä.) Sinivaleunikko aikoo tänä vuonna juhlia. Tässä yksilössä on oikeasti useampia lehtiryppäitä ja todella monesta lähtee kukkavarsi. Kaksi muualla olevaa sinivaleunikkoa myös aikoo kukkia. Sinivaleunikko asiantuntijat kyllä sanoisivat, että tämä on se jokin toinen sinivaleunikko, joka kukkii näin alkukesästä, se oikea kukkisi heinäkuussa. Sitä heinäkuussa kukkivaa en ole mistään saanut. Olen toki tästäkin erittäin iloinen.

Alla olevassa kuvassa on yksi sinivaleunikon varsi oikealla. Kullero New Moon kukassa ja taipuneina tulppaanit Carneval de Rio ja ukkolaukkoja. Ja sitten viereltä puskee päälle rytöpaikan puiden oksia. Tämä penkki oli oikeasti aika uusi ihan viime kesänä. Ja sinne sitten istuttelin uusia ostoksia ja niitä sipuleita, kun muuallekaan ei oikein mahtunut. Nyt sitten siellä onkin jänniä yhdistelmiä. (Jännä= en ihan suunnitellut, että nämä kukkisivat samaan aikaan. En ehkä suunnitellut ollenkaan.) Rion karnevaalit on ehkä siirrettävä jonnekin muualle. Sillä hieman sattuu sieluun tuo yhdistelmä.  Varsinkin, kun tulppaanit ovat joutuneet kasvamaan tuolla ahtaudessa ihan mutkalle. 

Muutamia muitakin tulppaaneja on vielä juuri ja juuri pystyssä. Yhdessä penkissä pidän vain todella tummia ja valkoisia tulppaaneja. Hentoisina siellä kasvaa myös morsiusleinikki, joka on tänä vuonna vaihteeksi normaalinen kokoinen (kun on saatu vettä) sekä siellä täällä kukkii jo unelmatädykkeetkin. Tässä penkissä on puun alla myös yksi todella korkaksi kasvanut pioni, jonka yksi varsi on ottanut puiden oksista kuvia ja aikoo kukkia oksistossa. Pikkasen väärän kokoinen kasvi väärään paikkaan istutettu.

Unelmatädyke tässä.

Ja sitten muita tulevia kukkia. Katjalle terveisiä Päivänpesälle, että antamasi valkoisen varjoliljan koko alkaa olla mahtava ja aikoo kukkia tänä vuonna. Alla kuva tämän hetkisestä tilanteesta. Osa marhanliljositakin aikoo kukkia, mutta millään muulla varjoliljalla tai marhanliljalla ei ole samaa kokoa. Valeangervoilla on myös tuuheutta ja kokoa ja taustalla näkyy vähän vaaleankeltaista eli kullero New Moon sekä laukkoja. Tämä valkoinen varjolila kasvaa juuri takapihan puolella, pienen muurin vieressä alakerran penkissä. Koska se on noin korkea se tulee näkymään myös etupihalle, koska kurottelee niin korkealle ja näkyy muurin yli. Korkeuserot on vaikea selittää sanoin, kun kuviin ne saa huonosti.

Sama penkki tuon yläkuvan kastelukannun kohdalta kuvattuna toiseen suuntaan alla 24.5, jossa kuvan aivan vasemmassa reunassa näkyy samaista varjoliljaa, tosin paljon matalampana. Vielä silloin ajattelin jakaa noita palloesikoita pitkin penkkiä, mutta eipä niille olekaan ihan joka paikassa tilaa. Onneksi maltoin mieleni ja nyt tiedä, missä nurkassa ne mahtuvat kukkimaankin ensi keväänä. (Taustalla siis tuo kivimuuri, ja se korkeusero.)

Istutin joskus useita vuosia sitten yhden ruusupionin siementaimen ja ehkä kuolanpionin siementaimen. Nyt olen sitten näiden kanssa pulassa, että kumpi on kumpi. Tässä tämä yksi mysteeripioni muiden kasvien seassa iltavalossa.

Lähempää. Vaikkakin hieman epätarkka kuva. (syytän hyttysiä, häiritsevät kuvaajaa)

Nämä ovat samassa penkissä, joten huomaa, että joitain eroja näissä on. Tässä toisen supussa olevaa kukkaa ja hieman näkyy lehtiäkin.

Yritin jo hieman näistä lukea, mutta täytyy jatkaa selvittelyä. Vielä olisi vaikka mitä raportoitavaa. Uni kuitenkin kutsuu. Nyt moskovan kaunottaren kaksi avonaista kukkaa ovat täysin auki ja olen niistä kovin iloinen. Ne juuri erottuvat kuvassa. Niissä on kyllä voimakas tuoksu ja kukat ovat muhkeat.

Mukavaa viikonloppua!