Hyvin suunniteltu

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Jos vain pysyisi suunnitelmissaan. Ja jos muistaisi, mitä suunnitteli. Ja jos ei innostuisi kesken toteutuksen jostain muusta.

Kuvassa tummalehtinen peruukkipensas, sen takana limen värinen keijunkukka ja vieressä ehkä ruusupioni kukassa. Lehtiä näkyy myös syyshortensia Wim'sRediltä peruukkipensaan taustalla. Metsämansikka ja jokin rikko kukkii valkoisin kukin siellä seassa. Kanadanvuokko oli jossain tuolla salamatkustajan. Se täytyy muistaa kitkeä pois.

Eilen kävimme naapurini kanssa puutarhapäivää viettämässä. Kävimme Viherpeukaloiden myymälässä sekä Mustilan myymälässä ja sitten aloitimme Loviisassa Avoimien puutarhojen kiertämisen. Saappaat jalassa ja sateenvarjo/sadetakki varusteina. Minun piti ostaa reissulta vain pieniä maanpeittoon sopivia kasveja joidenkin suurtempien kasvien alle, koska muutamat suuret kasvit ovat taas liian lähekkäin, ne vaativat siirtoja ja tila loppuu kukkapenkeistä.

Voitte nyt sitten arvioida, miten pienet kasvit muiden kasvien alla toteutuu, jos ostoksissa on pikkusyreeni Palbin rungollisena, pienikokoinen kartiovalkokuusi Daisy's White, Austin-ruusu William and Catherine, tummalehtinen tähkäkimikki 'Pink Spik' (onko minusta tullut myös kimikki-keräilijä?) sekä yksi pieni kolmilehti, yksi jaloritarinkannus Black Knight edellisten kaveriksi ja aiemmin ostettu skopolia Carniolica. Ei ihan mahdu nykyisiin kukkapenkkeihin. Juuri katsoin, että kirahvinkukka jää täysin väinönputken jalkoihin. Kumpikaan ei ole ihan pienin kasvi. Mutta nyt väinönputki tekee lehdistään kunnon sateenvarjon kirahvinkukan päälle. Tämä ei ole vielä kertaakaan kukkinut ja elää nyt kolmatta vuotta täällä. Nyt koko alkaa olla jo sen verran mahtava, että alan odotella kukintaa. Kirahvinkukalle pitäisi siis löytää hieman enemmän aurinkoa.

Nyt sitten pää suhiseen, että mitä kaikkea alan istuttamaan pikkuhiljaa alla olevien herttavuorenkilpien tilalle. Jotain suurta saisi tulla peittämään kompostoria sekä puolison 'aarrekasoja'. Tiedän, että näiden alla on ihan hyvää multaa ja sitä voi vielä parannella. Tämä kohta saa aurinko vasta iltapäivällä ja voisi olla jollekin alppiruusullekin ihan hyvä paikka havujen ja muiden varjokasvien kanssa. Ehkä tähkäkimikkikin pääsee tänne, ellei paikka ole sittenkin liian hallanarka. En nimittäin ollenkaan muista, miten tämä kohta puutarhaa käyttäytyy, kun halla vierailee muuten takapihalla. Ei ole ikinä tarvinnut jännittää herttavuorenkilpien selviytymistä. Valitettavasti kuvan kautta muistan, että tuolla on myös se karhunköynnösvitsaus. Siihen ei meinaa auttaa yhtään mikään. Jos peittää alueen pressuilla, se elää siellä silti, kun luikahtaa pressujen ohi seuraavaan sopivaan paikkaan. Tuonne on silti ollut mielessä matalahko havualue jo jonkin aikaa. Luulen, että saan tuolta alueelta helposti kottikärryllisen pois karhunköynnöksen juuria ja kasvustoa. 

Loviisaan otin kameran mukaan, ilman muistikorttia. Sateessa sitten kuvasin tosi vähän kännykällä. Ideoita puski silti niin paljon, että viime yön aivot prosessoivat uusia kukkapenkkejä (eihän nuo ostokset edes nykyisiin mahtuisikaan). Olen myös surrut puutarhan akileijojen puutetta (miksi jätin ostamatta Black Barrow-akileijan, vaikka purkki olikin jo kädessä?) Olenkin tänään ollut superväsynyt ja puutarhahommia en sitten edes jaksanutkaan juuri. Olen kuitenkin ollut tänään iloinen tästä vahingossa tulleesta yhdistelmästä, jossa on viime syksyn ostoksia. Sinivaleunikko eli oikeastaan tarhavaleunikko, tarhakullero New Moon ja ukkolaukka Purple Sensation ovat yhtä aikaa kukassa.

Sen verran tänään jaksoin, että tämänkin yhdistelmää uhkaavia pihlajan oksia leikkelin pois. Yhden kerran olen jo kadottanut tarhakullero NewMoonin liian leveilevien kasvien sekaan. Taisi kupsahtaa, kun jokin muu sen jyräsi.

Eilinen sade ja ne pihlajanoksat varmasti ehtivät saada tarhavaleunikon hieman enemmän nuokkumaan.

Alla oleva kasvi kukkii. On kova siementämään ja sen vuoksi olen aina nämä kukkavarret viime vuonna napsinut poikki. Nyt mietin, että onko tämä kuitenkin Tellima, vaikka kauan luulin, että tämä on keijunkukka. 

Toisaalla on taas nimetön keijunkukka kukassa, jota aluksi luulin Hansiksi. Se on varmasti joku toinen, mutta on räväkässä kukassa ja pörriäisten suosiossa tämäkin laukkojen lisäksi. Joskus oli tosi kukkimatonta tulppaanien ja kiinanpionien välillä. Nykyisin kukkii aika paljonkin, vaikka osa penkeistä ovatkin melko kukattomia. Minä pidän väreistä, joten tämä on hyvä.

Nurmikko on ajamatta ja se tekee helposti niin epäsiistin vaikutelman. Silti tässä on kuva, jossa ehkä hahmottuu vähän pihan korkeuserot. Kuva on otettu lammikon vierestä. Alhaalla näkyy vähän kellukka Mai Tai:n kukkia, jotka ovat osin aika alhaalla pihan korkeuseroja ajatellen. Ukkolaukka kukkii jo korkeammalla ja keijunkukka sen takana vielä vähän korkeammalla. Ja keinu on tuolla vielä korkeammalla muutaman portaan verran. Keinun paikkaa kutsun jo etupihaksi, kun vihreä kastelukannu on takapihalla. Harmi, että korkeuserot menevät niin, että rinnepuoli on pohjoiseen. Olen siis yhteensä tunteja tuijotellut auringon ja varjon kulkemista eri paikoissa pihaa. Paistaa se aurinko pohjoiseenkin.

Tänään olen kuitenkin jo mittaillut uusien kukkapenkkien paikkoja. Niitä on mielessä tekeillä jo useampikin. Jos sää sallii, niin ehkä jokin niistä rakentuu piankin. Osa kyllä rakentuu vain vähän kerrallaan. Loma on vasta edessä, joten silloin viimeistään tapahtuu jotain. Joko suunniteltua tai sitten jotain extemporea.