Suorakulmaisesta L:n muotoon

 Monena päivänä olen tehnyt puutarhatöitä elokuussa verrattuna helteisiin kesä-heinäkuussa. Silti on koko ajan sellainen tunne, että mitään en ole tehnyt, koska tekemättömien töiden lista on niin pitkä. Yritän nyt päättää olla niistä stressaamatta tai ainakaan itselle kovin ankara. Vielä on vasta elokuu. Onneksi eilen ja tänään on säätkin tuntuneet elokuulta. Keijuängelmä on kukkinut kauan. Onneksi hankin tämän, sillä heinäkuussa tämä taisi aloittaa kukkimisen. 

Sadetta on tullut elokuussa kesäkuun ja heinäkuunkin puolesta. Ihmeekseni olen sentään tehnyt syyslannoituksen tänä vuonna jo sateiden alettua eli yli kolme tai neljä viikkoa sitten. Lehtokotilot ovat ryömineet piiloistaan ja osa kasveista on aika herkutellun näköisiä. Taimipäivien ostoksia olen istuttanut, osa niitä pääsi vuorenkilpien tilalle. Tällöin alapenkistäni tuli L-muotoinen. Toivon, että tuo nurkkaus on suojaisempi hallalta, joka enemmän aina vierailee takapihalla, metrin alempna kuin yläkerran penkki eli etupihan alue (tuolla keinua ennen). L-osan takaa on raivattava myös tuota vesakkoa. Kaikkea ei vain pysty kerrallaan. 

L:n muotoiseksi kasvaneen penkkien kasvillisuus on tuttuun tapaani taas kohta ihan täyteen ahdettu. Jos minä en täytä niitä täyteen, sitten sormustikukat ehtivät siementää. Tuolla vanhemmassa osassa kasvaa mm. kimikki, jossa on tummat lehdet. Tämä kuulemma ei ole syyskimikki Brunette, oli ostaessa toinen nimilappu. Tämä ei ole ennen kukkaa tehnyt, joten nyt tänä vuonna ehkä näen, mikä tämä voisi olla. Tässä pitäisi olla vaaleanpunainen kukka. Koska tekee kukkavanoja vasta nyt, niin saattaa tämä silti olla Brunette, jos valkoisin kukin kukkii. Etupihan Brunette kärsi kuivuudesta ja lehdisö on jäänyt alle metriseksi, tämä taas on hyvinkin muhkea ja korkea verrattuna kuivuuteen heinkuussa. Hurjan vaikea kuvata yhteen kuvaan.

Pari yksityiskohtaa vastavaloon näyttää tämän väriäkin. Vaikka sen verran tumma tämä on, että joskus sulautuu varjoihin. Toki silmällä erottaa, valokuvissa välillä haastava kuvattava kaukaa.

Kukkavarsia on tulossa monia ja niissäkin on vähän näitä sivukukintoja. Joskus syyskimikki on hallansuojaisilla paikoilla kukkinut vasta jopa lokakuussa. Olisikohan tällä yksilöllä mahdollisuus avata eka nuppu vaikka syyskuussa.

Sysyhohdekukka kukkii. Tämän olen kitkenut aika monta kertaa tontilta. Nyt istutin sen ihan kulkuväylän viereen. Vain sen takia, että muistan, että älä kitke. Kukkii kyllä. Vaikka kestääkin. 

Nämä näkyy toiseksi ylimmän kuvan ihan vasemmassa reunassa. Sen lähellä kasvaa keijuängelmä, luppio Pink Tanna ja tuo kimikki, jonka takana hyvin reikäiseksi syöty lännenkimikki ja jouluruusu niiden edessä. Muutamia angervoja kasvaa niiden seassa, niiden kukinta vain hujahti tänä vuonna ja nyt ne ovat pikkasen isompia kuin luulin. Alla jokin kuva niistä kasveista, kun penkin muokkaus L:n muotoiseksi oli vielä kesken reilu viikko sitten.

L-penkin nurkkaan muutti syyssyrikkä. Jonain päivänä jäin kameran kanssa ihan syyssyrikän viereen, kun amiraaleja lenteli muutama pihalla.

Penkki pikkasen kauempaa näyttää vielä hieman työmaalta ja keskeneräiseltä, vaikka eipä sinne enää juuri sipulikukkia kummempaa mahdukaan. Tuonnekin kokeilen nyt yhtä sinivaleunikkoa näiden syyskasvien lisäksi.

Tämä alla oleva kuva taas on otettu keinun edestä. Tässä on metrin ylempänä osa kasveista ja mm. hortensiat, jotka ovat istutettu metrin alemmas, näkyvät myös kuvassa. Nämä näyttävät kovin sekaisilta kuvissa.  Silmä erottelee paremmin, vaikka onhan kukkapenkkini täynnä sitä sun tätä. Alareunassa oranssina ruostekukka. Sen takana on heiman limeä keijunkukkaa ja sen takana tummaa peruukkipensasta. Ja siellä pinkkinä taas vähän kauempana japaninhortensia loistaa. Punahatut ovat samalla tasolla peruukkipensaan ja keinun kanssa, kuten sen vieressä kasvava lila syysleimu, joka vähän huonosti näkyykin tässä kuvassa. Punahattujen korkeuteen (niiden takana) näkyy yllä esitellyn tumman kimikin nuppuja, jotka siis kasvavat metrin alempana kuin punahatut. Nämä kerrokset eivät oikein erotu kuvissa. 

Tänä vuonna peruukkipensas on kasvattanut muutamia uusia lehtiä. On sen verran hidas kasvamaan, että sen voi huoletta pitää varmasti aika kauan kukkapenkissä.  Alakuvassa tähtäilin toiselta puolelta, eli alhaalta ruostekukkaan. Tuossa edessä nyt siis peruukkipensas.

Uusia penkkejä ajatellen sekoilin jo ruokakaupassa ja nyt minulla on taas puoli muovipussillista sipuleita odottamassa istuttamista, vaikka osaan suosikkikauppoihin sipulit ovat vasta tulossa. Eli istuttaminen ja mullassa (tai savessa) möyriminen jatkuu. On muuten ollut ihana tonkia märkää maata kuivan kesän jälkeen. Tein myös aivan ihanan löydön. Jouluruusuni Double Ellen on tehnyt siementaimia. Niitä jo siirtelin pariin penkkiin, ruukutin pari naapurille sekä jätin paikoilleen osan. Jos joku niistä kukkisi sitten joskus. Vaikka viime aikoina olen ostanut yhä suurempiakin kasveja, nämä pienet alut saavat kyllä sykähdyksen aikaiseksi.

Jotkin kasvit saavat jonain vuonna huomioita yllin kyllin ja enemmän. Tänä vuonna olen kuvannut aivan älyttömän monta kertaa alla olevat punahatut. Enkä edes muista, olenko niistä julkaissut jo kuvia riittämämiin vai en. Varmuuden vuoksi vielä yksi kuva.

Mukavaa viikkoa, vikat elokuun päivät ja ensimmäiset syyskuun päivät tulossa.