Lempikukkani

Sain haasteen Pauliinalta Kukka & Kaali - blogista. Kerron siis haasteen ansioista lempikukastani.

Kunhan saan asian päätettyä.

On nimittäin aika vaikeaa.

Minä olen ollut tulppaanifani siitä asti, kun puutarhakärpänen puraisi. Olen alkanut etsiä ihania pioneja ja kärhöjä pihaani myös. Ruusuihinkin alan jo lämmetä, vaikka vieläkään en ihan kaikkia piikkejä sulata.

Olen alkanut keräillä erilaisia kasvilajeja. Olen kiljunut riemusta, kun rusokirsikka kukki ensimmäisen kerran. Olen sinivaleunikon kukinnasta ollut enemmänkin kuin iloinen, ja kurkkinut sinisiä kukkia ikkunasta, jos ulos en ole ehtinyt.

Nyt kuitenkin valitsen tähän hetkeen sinikämmenen. Maksoin mielestäni Sinikämmenestäni aika kovan hinnan ja todella toivoin, että se ei heti kuole. Toisaalta kuusi euroa perennasta ei kai ole paljon, jos pioneista usein joutuu maksamaan vähintään kaksin- ellei kymmenkertaisesti. Multakuormakaan ei ole mitään halpaa. Eikä myöskään viikon ruokaostokset koko perheelle. Eikä kuudella eurolla saa oikein kirjaakaan.

No, tein aika edullisen kuuden euron sinikämmen löydön joku vuosi sitten. Olin siitä aiemmin vain nähnyt kuvia. Keväällä kukkivat perennat olivat pihallani vähissä. Istutin sinikämmenen epäröiden puolivarjoiseen, kohopenkkiin (noin 30 cm multaa). Alla on kostea savipatja.

Sinikämmen ponnistaa mustasta maasta keväällä. Kuva 05.05.18.

Kun sinikämmen lehdet alkavat olla kasvussa, niiden seurana tulee jo kukkanuppu. Sinikämmenen lehti näyttää "takaapäin" tältä. Kuvat 10.05.

Ja kukkanuppu on siellä jo mukana. Kuva otettu ylhäältä päin.

Tänä vuonna oli toukokuussa aurinko ja lämpöä. Sinikämmen nousi maasta kukintaan nopeasti. Vastaavia kuvia muilta vuosilta en ottanut näin tiheästi, joten en muista, kuinka kauan on toisina keväinä kukintaan mennyt. Kuva otettu 12.05 ja nuput vielä supussa.

Kukkii melko pian, kun on noussut maasta. Tämä alla oleva kuva otettu jo seuraavana päivänä eli  13.05.18.

Joudun välillä vähän rajoittamaan viereisen valkotäpläimikän reviiriä. En nimittäin uskalla siirtää nyt tuota sinikämmentä.

Eri yksilöiden kukkien sävyt voivat vaihdella. Minun kasvini kukkii näin. Kukkia tulee useampia. Olen lukenut internetin kautta, että sinikämmen kukan siemen voi tipahtaa multaan ja sieltä voi lähteä itämään uusi kasvi, jos multaa ei kuopsuteta.  Uskoakseni minä en saa ehkä sinikämmen jälkeläisiä tässä paikassa, sillä osa siemenistä voi tipahtaa nurmikon puolelle. Olen tästäkin yksilöstäni silti tyytyväinen.

Tämä samainen kohta kukkapenkistä on nyt muuttunut keväästä. Läheltä sinikämmen lehdet eivät näytä enää yhtä freeseiltä, mutta ovat silti yhä keväisen heleät. Onneksi tämä kasvi ei ole lehtokotiloiden herkkulistalla. Kuvasta näkee, että imikkä tulee jo liian lähelle.

Uskoakseni minä en saa ehkä sinikämmen jälkeläisiä tässä paikassa, sillä osa siemenistä voi tipahtaa nurmikon puolelle. Olen tästäkin yksilöstäni silti tyytyväinen. Kukinnan jälkeen nämä lehdet nimittäin ovat ryhdikkäät ja yhä vaaleat. Varsinkin viereisen valkotäpläimikän ja havujen rinnalla, sinikämmen lehdet loistavat ja tuovat valoisuutta, kun paikka jää varjoon. Alla olevassa kuvassa näkyy myös se, miten valo aamuisin siivilöityy viereisen puun oksien tekemien varjojen kautta.

Sinikämmen valikoitui nyt lempikasvikseni myös sen vuoksi, että olen miettinyt jo keväästä asti, että tämä kasvi vaatisi ihan oman postauksen. Kun tämän kasvin esittely on nyt tehty, voi olla, että joku toinen kasvi nouseekin mieleeni niin, että siitä tulee heti uusi lempikasvini. Tunnistan nimittäin sen, että lempiperennani voivat vaihdella vähän väliä. Sen lisäksi voi olla lempipuut ja lempiyksivuotiset.

Haaste kuului näin:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti ( Hilu / Maatiaiskanasen Elämää- blogista)

- tee postaus lempparikukastasi

- haasta kolme (tai useampia)

Haaste lähtee nyt P-alkuisille blogeille:

Pihakuiskaajan matkassa
Puutarhassa
Päiväpesän elämää

Tämän haasteen saa ottaa mukaansa kuka tahansa muukin.