Helteellä nautittiin kesäpuuhista (ei pihapuuhista). Tällä viikolla ollut koulutusmatkaa ja matkalta palattuani huomasin avautuvia kukkia. Luulin, että täällä oli myös satanut sillä aikaa, vesimittari näytti kuitenkin vain kolmea milliä. Ei ihan vielä taida riittää maan kasteluun.
Ruusu John Cabot avautui. Uusi ostos, maksoi avojuurisena euron kesäkuussa. Ei ehtinyt kasvaa suureksi, mutta ehti kukkia. Seuranaan Zinnia.
Orientaalililja Mother Choice avautui myös, helteet pitivät nämä kerrankin valkoisina. Heinä-elokuun sateet voivat ruskistaa näitä jo nuppuvaiheessa. Ruusumalvan ja syysleimujen kanssa tuoksu on ihana.
Joskus täällä tulee näytettyä aina vain samoja kasveja. Kaunopunahattu ja kärhö Aljonushka ovat hyvin lähellä samaa väriä. Kaunopunahatut eivät ehtineet oikein kasvaa pituutta, kun ostin ne alennuksesta niin myöhään.
Magnus
Aljonushka tekee vielä ihanan paljon nuppuja.
Valkoisessa syysleimussa on ihana tuoksu. Toivon tämän lisääntyvän pikkuhiljaa. Taustallaan näkyy matalahko päivänlilja, joka jää melkein muiden kasvien jalkoihin ja täytyy nyt kaivaa muistiinpanoja, että mlloin olen tämä istuttanut ja mikä tämän nimi voisi olla.
Olinkin sitä mieltä, että tällä pihalla pitäisi kasvaa useampaakin päivänliljalajiketta. Ehkä viime vuonna ei vain säät olleet tälle suosiollisia. Tai tänä vuonna vasta tajusin tämän olevan matalampi ja jäävän vähän varjoon tai muiden taakse. Tulipa nyt huomattua. Ja tulipa huomattua, että ei ole tullut kitkettyä.
Tässä taloudessa häviää välillä tavaroita. Ihan kuin kasveja puutarhassa. Nyt loppuu mielikuvitus siitä, että missä voisi olla tämän talouden tokaluokkalaisen matikan kirja. Huoh. On tarkastettu tuhat ja yksi paikkaa, ne todennäköiset ja ne epätodennäköiset paikat. Taitaa lapsi olla tullut minuun, valitettavasti. Hyvin on vielä mielessä oma keväinen
kameran hukkaus-draama. Toivon, että kirja tulee vastaan jostain ihan loogisesta paikasta hyvässä kunnossa. Pitkä talvi tulossa näiden kadonneiden tavaroiden metsästämisen kanssa.
