Kaikkea viikon varrelta

Kun kulkee tieltä kotiin ja lähellä etuovea on nykyisin näkymä takapihalle ihan mukava. Mustialan ruusu bloggaa hieman näkymää keinulle. Kukkia kuitenkin näkyy myös edessä. (Yksi suuri kuiva oksa on ruusussa odottanut leikkaamista aika kauan.)

Tämä on kaunis ja tänä vuonna ei ole ollut sateita tätä ruskistamassa. Kurittaa tätä vanhaa puskaa täytyy, muuten se täyttäisi pikku hiljaa koko kukkapenkin. 

Tämän kanssa samassa penkissä kukki aikaisemmin pioni Coral Sunset, nyt tässä kukkii Austin-ruusu Princess Alexandra of Kent. Se hieman vaihtaa kukkiessaan myös väriään. Alhaalla kuvassa vaalein kukka on kukkinut kaikkein pisimpään. Tuossa näkyvät kaikki 4 avautunutta kukkaa, yksi nuppu vielä on. Ja se on aika hienoa, sillä tämä lähti versomaan ihan nollista keväällä. Tämä sopii nyt hyvin tässä penkissä keijunkukkien (Carnival Marmelade) kukintojen väriin.

Kuten myös aiemmin esiteltyyn espanjankurjenpolveen Wargrave Pinkiin. Ruusu harmikseni ei ole oikein kasvanut korkeutta, niin ei tule ihan yhtä korkealle esiin, joka oli toiveissa. Ehkä jonain vuonna, jos ruusu pysyy yhä hengissä.

Samassa penkissä on hieman tuhdimipiakin värejä nyt, täytyy vain vähän rajailla tämän postauksen pituutta. 

Minulla on uusi Austin-ruusu. Yhä purkissa, kun pitäisi kaivaa ensin uusi penkki. Ja nyt maa on todella kuivaa ja savimaa on silloin liian työlästä kaivuuhommiin. Tämäkin on kuninkaalinen, sillä se on nimeltään William and Catherine. Nyt tsemppasin ja ostin valkoisen ruusun. Olen usein todella paljon värien perään, mutta valkoinen sopii niin moneen paikkaan ja olen usein valkoisista kukista tyytyväinen. Tämän nuput tosin ovat vivahtavat shamppanjaan ja hieman oranssiin. Valkoisista kukista kiinnostuneiden kannttaakin lukea Riina Hifumin Valkoisten kukkien lumo-kirja. 

Tämän ruusun paikka siis on vielä pelkästään mielikuvituksessani. Kukkii meillä muutakin. Viimeisiä pioneja on kukassa. Tämä pioni Lavender Bouquet-pioni näyttää nyt lähes valkoiselta. En ollut kotona sen avautumisen jälkeen parina päivänä, joten en ole varma, oliko tämä haalean vaaleanpunainen juuri avautuessaan. Tämä on siis arpajaisvoitto, jonka tyttäreni voitti jo useita vuosia sitten pioniseuran arpajaisissa. Yhä en löydä tuolla hakusanalla juuri netin syövereistä mitään. Mutta sillä nimellä se annettiin. 

Samassa penkissä ovat auenneet seuraavat liljat varjo ja marhanliljojen lisäksi. Lollypopit kukkivat kaksivärisinä. Taustalla olevan nimettömän. pionin sivunupun kanssa samoissa värisävyissä. Tätä penkkiä mylläsin viime lokakuussa. Joiltain osin kasvu on ollut tänä vuonna nihkeämpää, mutta onhan kasvien juurakoita kovasti ronkittukin viime lokakuussa, kun kaikki kasvit kaivoin ylös. Luulin silti, että kasvu on nihkeämpää tässä penkissä tänä kesänä. 

Viimeisiä pioneja on muitakin. Lunta riitti yhdessä kukkapenkissä todella pitkään, sen ansiosta osa pioneista aloitti selvästi myöhemmin oman kukintansa. Toki nyt alkaa olla kukinnan loppumetreillä. Kuvassa todennäköisesti pionit Wladyslawa (pinkki) ja Krinkled White (valkoinen). 

Viikko sitten oli vielä tädykkeissä kimalaisilla kovat menot ja myös kurjenpolvi Orionissa pörisi. Samassa kuvassa myös tuettuna pioni Duchesse de Nemorous sekä idänunikko Royal Wedding. 

Nyt samassa penkissä tädykkeiden aika alkaa olla ohi. Talvesta kärsineet laventelit ovat osin toipuneet ja aloittavat kukintaa, mutta korkeammalla kukkii taas kurjenpolvi Orion kärhötuessa. Tässä penkissä kärhön juuristolla oli pitkään varjostuksena jättipoimunlehti. Kaivoin sen pois, koska sekin on silmällä pidettäviä kasveja. Toinen kurjenpolvi  (ehkä nyppykurjenpolvi) varjostaa tarpeeksi kärhöä ja saan tänne nyt siirrettyä varjoliljoja liian varjoisasta pois. Jouduin keväällä kajoamaan pioni Do Telliin. Mutta tuolla alakuvassa näkyy silti sen yksi kukka. Siirsin pionin entisen omenapuun rungon lähelle (puput söivät omenapuun) ja uusi omenapuu meni Do Tellin paikalle. Hävitän myöhemmin toisesta penkistä pois myös jättipoimunlehdet. Haluan jotain muuta tilalle.

Tarhavaleunikko on jatkanut kauan kukintaa uusien ja uusien nuppujen ansiosta. Onneksi. Menin nimittäin jotain tutkimaan tämän yksilön juurelta (ja se on aina taitolaji, kun on rinteessä). Kyykkiessä huomasin, että lähellä kasvaneen liljan lehden alapinnalla oli epäilyttävästi liljakukon jättämiä terveisiä. 

Yhden liljakukon listin täältä aiemmin. Se tai sen kaveri oli jo vähän ehtinyt puuhailla. Nyt nuo munat on tuhottu. 

Laukka Miami kukkii lähellä Tähkäkimikki Pin Spikea. Ostin näköjään vahingossa toisen vastaavan tänä keväänä, vaikka tämä yksilö onkin tässä ollut jo pari vuotta. Se ei ole ehtinyt kukkia kertaakaan. Kerran oli lupaava kukkavana. Jos tämä on taimistolla mennyt sekaisin, sitten tämä on syyskimikki Brunette. Nimittäin vaaleampi tähkäkimikki vierellä on tehnyt jo komeat kukkavanat. Lehdistö tosin sopii Miamin väreihin, olkoot kumpi tahansa.

Ostin viime syksynä Päivänpesän innoittamana pari uutta laukkaa. Vielä näiden Miamien jälkeen odottelen laukka PingPongia kukkivaksi. Ainakin kolme kukkavanaa olen bongannut, vaikka mielestäni sipuleita laitoin enemmänkin maahan. Toki minulla tuppaa taas penkit olemaan joissain paikoissa hieman liiankin taas tiiviitä, sinne helposti joku jää alle. Kiva on kutienkin, että Miamitkin kukkivat nyt. Näillä ei ole tapana olla minulla ihan kovin monivuotisia, joten uusia joudun aina istuttelemaan.