Aurinko ja sen voima

Tänään tein aurinkoisella säällä puutarhahommia. Ja ei ollut sitä ikivanhaa ja kulahtanutta toppatakkia päällä, mikä on ollut pari viime viikkoa aina pihahommissa niskassa. Tuli sipuleita multaan kaivaessa ihan hiki, kun ei kuitenkaan viitsinyt ihan ilman hihoja olla puutarhahommissa. Olikin ikävä aurinkoa, lämpöä ja hikeä. Vaikka varjossa taisi olla ehkä 12-13 astetta enimmillään. Aurinko paistaa jo sen verran matalalta, että en tiennyt, pidänkö enemmän japaninvaahteran punaisista lehdistä vai varjoista, joita se tekee. Kuvassa ihan oikeassa yläkulmassa magnolian vihreitä lehtiä. 

Toisesta suunnasta tuli myös varjoja.

Tuo samainen kantopenkki pilkistelee tuolta hevoskastanjan alta. Vehreä seinämä taustalla on naapurin puolella olevaa orapihlaja-aitaa.

Samaa penkkiä ei voi toki ohittaa kuvaamatta syysvuokkoa.

Muutama päivä sitten aloin tutkia yhtä kukkapenkkiä. En löytänyt sieltä ollenkaan syysmyrkkyliljaa Waterlilyä. Oli se kuitenkin siellä, jo sen verran kurjenpolven alle joutuneena, että jouduin hieman kurjenpolvea raivaamaan, koska en raaski tässä vaiheessa siirtää syysmyrkkyliljaakaan. Tämä on ollut niin varjossa, että on sen takia aika valkoinen, tulee saamaan lilan värin, kun saa valoa enemmän. Näin on muistini mukaan käynyt ennenkin.

Toisten nimettömien syysmyrkkyliljojen valon ja varjon leikin lomasta näkyy, että syysmyrkkikset alkavat pikku hiljaa olla kukintansa loppusuoralla. Loppusuorakin on kaunista.

Syysvuokko samassa penkissä vähän toisessa päässä kukkii mukavasti yhä. Joku kukka pudottaa terälehdet, joku toinen avaa nuppunsa. 

Pörriäiset ovat olleet vähissä viime aikoina. Olinkin yllättynyt, kun yksi kimalainen oli hommissa keltatörmäkukassa. Siinä muuten kasvi, joka jaksaa kukkia. Heinäkuusta asti on kukkinut kevyen ilmavana. Ja kukkii yhä. Tässä vaiheessa silmät eivät edes näe noita siemenkotia tai nuppuja, vaikka kuvasta ne tulevatkin esiin.

Alemmassa kuvassa on vastavaloon keltatörmäkukan lisäksi aurinko. Tuo tämän päivän ilon ja onnen tuoja.

Paljon olisi tehtävänä kaikenlaisia syyspuuhia. Keinua ei viitsi vielä kantaa pois, tänään istuin siinä istutuspuuhien välissä ja mietin, että mitkä penkit saavat mitkäkin tulppaanit. Ja kas, osa tulppaaneista loppui kesken. Keväällä meillä on (toivottavasti) juhlat ja haluaisin ajoittaa suurien tulppaanien kukinnan juuri sinne. Ilmathan sitten lopulta päättävät, että mikä kukkii mihinkin aikaan.

Toiselta puolelta pihaa voisi jo aurinkotuolin kantaa suojaan. Niin helle tuskin tulee, että tuossa tulee enää makoiltua. Syksy jo  voittaa kesän, vaikka ihana päivä onkin tänään ollut.

Kärhöistä kukkii enää jämät. Kärhö Aljonushka kukkii vielä muutamalla kukalla.

Kärhö Diana kukkii vain yhdellä kukalla. Se kasvaa hieman hassussa paikassa, joten tätä ei juuri tule kuvattua. Ei siinä montaa kukkaa varmaan ollutkaan.

Väriä toki on kukkapenkeissä ja puissa ja pensaissa sekä lehdissä.

Osa pudonneista lehdistä alkavat jo ruskistua. Haravoimista ei ole edes aloitettu, kun suurimmat lehdet ovat vielä puissa. Onhan tässä syksyä jäljellä, vaikka kuinka paljon. Aurinko saa optimistiseksi.