Ajatuksia ja suunnitelmia

 Näin syyskuussa alkaa puutarha asiat olla jo sellaisia kohmeisia. Kuten ilmakin. Ei ole kiire aamulla puutarhaan katsomaan, että onko jokin uusi kasvi punkenut itsensä kukkaan. Ehtii hyvin seurata kukkivia kasveja ihan rauhassa, ellei halla ole vaarana. Tuntuu, että kuvaan vain samoja kasveja, osaa kasveista olen kuvannut heinäkuusta lähtien. Viime vuonna ostin pari syysmyrkkyliljan sipulia yhdeltä naapurimaan myyjältä, Mustilan taimipäivilät, kun hoksasin niitä irtomyynnissä kassan vieressä. Lajikkeista ei ole mitään hajua. Varmasti jokin ihan perus. Oli edulliset, euron kai kappale, niin pitihän pari ostaa. Nyt ne kukkivat molemmat, kun viime syksynä kukki vain toinen. Nämäkin ovat toki kukkineet jo jonkin aikaa.

Samaisessa penkissä on pari syysvuokkoa. Toinen niistä kukkii. Tämän esittelin viimeeksikin.

Toinen pitää nuppunsa supussa, ei tosin enää yhtä tiukasti kuin viikko sitten. Silti tässä ei tapahdu mitään kovin nopean dramaattista nuppujen aukaisukaaan. Yhtenä iltana, kun olin melkein jo nukahtamassa, mietin, että voisinko mitenkään nopeuttaa nuppujen avautumista ennen pakkasten tuloa. Ajatuksiini karkasi unimaailmasta ajatus, että mitä jos kävisin aina välillä lämmittämässä noita nuppuja hiustenkuivaajalla. Havahduin ajatuksen järjettömyyteen ja kävin oikeasti nukkumaan. Tässä vaiheessa sitä on ihan säiden armoilla jo.

Koska kukkivia kasveja alkaa olla yhä niukemmin, kaikki kukkivat kyllä vievät huomiota. Varsinkin kaikki muhkea. Nämä syysleimut ovat myöhään kukkivia, toiset valkoiset (hieman matalammat) kukkivat aina elokuussa. Molemmat ovat jotain nimetöntä kantaa. Tämäkin syysleimupuska näyttää keväällä ihan pieneltä pläntiltä jotain raukkaparka kasvia. Kesälläkään se ei vie kamalasti tilaa. Nyt se taas ottaa tilansa, kun viereiset kasvit ovat enemmän tai vähemmän kukintansa lopettaneet (paitsi etualan maksaruohot ja keijunkukat). Tänään kiertelin puutarhassa vain vähän, jos huomenna sitten tarttuisi taas hommiin. 

Puutarhassa ruska tuo väriä. Samalla osa puutarhasta muistuttaa luopumisesta. Kesä on jo haudattu.

Syksyn lehtiväreissä on kuitenkin paljon kaikkea kiehtovaa. Haluan samoja värejä pihaan enemmän, koko kasvukaudeksi. Täytyy kokeilla erilaisilla keijunkukkayhdistelmillä. Keltalaajakataja ja punertava minikokoiseksi jäävä happomarja myös ovat kokeiluissa värikasveiksi, joissa kukat eivät ole pääosassa.

Tummalehtisistä kasveista toki tummalehtinen peruukkipensas tuo kontrastia koko kasvukauden. Sen kasvu tuskin tulee olemaan runsasta, joten se tuo matalien perennojen kanssa vaihtelua. Tämän(kin) yhdistelmän olen näyttänyt jo monta kertaa. Eli kuvassa on tummalehtinen peruukkipensas, limelehtinen keijunkukka, jonka taustalla ruostekukka. Ja oikealla sitten Wim's Red syyshortensia, joka ei tänä vuonna tehnyt kuin pari pientä kukkaa, mutta sen syysväritys on kaunis myös lehdissä.

Näiden vieressä vielä muutama kaunopunahattu kauniissa kunnossa. Osa kaunopunahatuista ovat jo kamalan näköisiä, jätän ne kuitenkin talventörröttäjiksi. Koetan toivoa, että joku niiden siemen tekisi vaikka siementaimen, koska saavat ihan oikean kylmäkästtelyn talvella.

Erilaisia värejä toivottavasti tulee myös kantopenkkiin jatkossa. Japaninvaahteroiden, keijunkukkien ja erilaisten muiden kokeilujen kautta. Syysvuokolle tuo paikka voi olla liian varjoisa. Vaikka taas muuten paikka on syksyisin ja keväisin kovin suojaisa. Myös magnoliani saa talvehtia tuolla, kuten japaninvaahterat. Seassa on toki kasveja, jotka eivät ole talvenarkoja, kuten valkoinen kesäpikkusydän sekä itsekseen tullut metsämansikka. Kevättä varten tuonne on nyt upotettu pikkusipuleita ja muutama tulppaanikin uppoaa vielä multaan kannon ympärille. 

Osa kaikesta on vasta mielessäni sellaisia, kuin toivoisin niiden olevan jossain vaiheessa. Ja kun se joku vaihe on saavutetttu, onkin pian sen jälkeen usein penkeissä liian täyttä. Yritän jossain vaiheessa oppia käyttämään suurempia määriä samoja kasveja rytmittämään puutarhaa. Eikä aina siten, että kerään kaikkia yksittäin ja tungen niitä hurjan määrän samaan penkkiin. Ostokseni viime aikoina toki ovat tämän saman tyylin jatkamista. Eli mahdollisimman paljon kaikkea uutta ja sitten testailua, että mikä selviää hengissä.