Riks, raks ja poks

 Meni kamera rikki. Objektiivivirhe. Varmasti omaa syytäni, sillä olen pokkarikameraa kuljetellut välillä mukana aika huolettomastikin, mutta nyt objektiivi meni jumiin, kun kuvasin sillä. Ei siis missään taskussa ollessa tai hiekkamyrskyn keskellä. Olen ollut nyt lähes viikon ilman kameraani (6,5päivää), sillä googlauksen jälkeen oli tarkoitus vielä kokeilla paineilmalla mahdollisten murujen puhaltamista pois. Sekin ehdittiin tehdä vasta nyt, koska puolison paineilmalaitteen pistooli oli pudotessaan haljennut ja uusi tuli taloon vasta pari päivää sitten. Kamera on tiltannut lopullisesti, sillä ei paineilmat auttaneet. Kuvat siis tässä postauksessa viikon takaa. 

Harmittaa myös se, että tässä pihassa pari jänistä käy ihan joka päivä ja ne ovat myös näitäkin krookuksia syöneet. Saa nähdä, kuinka paljon ensi vuonna taas kasvaa krookuksia syöminkien jäljiltä. 

Saksalaisen kaupan sipulipussista kukki irikset Purple ja Blue Hill-sipulit. Ne saivat nyt myös lumikuorman päälleen  ja odotan iltapäivään, jotta voin nähdä, ovatko toipuneet pystyasentoon raskaan lumen painon alta. 

Näiden ympäriltä syötiin krookukset, myös ne, jotka olivat jo ehtoopuolella. Onneksi ihan kaikkia pihan krookuksia ei ole syöty, vielä. Ehkä ne jänikset säikähtivät jonain päivänä, kun tulin niitä vastaan ja kirmasivat kovaa vauhtia naapuriin kamalaa eukkoa pakoon. Ovat nimittäin käyneet naapureidenkin kukkapenkeissä herkuttelemassa.

Viime vuotinen projekti pihalammikosta on yhä kesken. Kiviä en ole vieläkään hakenut siihen. Kasvimaalaatikoiden kunnostus, uusiminen tai muu vastaava on yhä kesken. Mitäpä silloin voisi tehdä. No, aloittaa jotain muuta.  Vanhan männyn juurella kasvoi piikkistä, surkeassa kunnossa olevaa karviaista, jota ei ikinä muistettu hoitaa. Kaivoin ja kiskoin ne pois ja tein koko kannon ympärille pyöreän kukkapenkin kohopenkiksi. Puolikas oli jo olemassa, joka oli huonolla hoidolla. Etupiha on tällä tontilla se, jonne halla ei ensimmäisenä tule ja vaikka tuo paikka ei ole kaikkein aurinkoisin, tulee siitä uuden magnolian koti. Yhden magnolian olen tällä tontilla jo tappanut. Nyt kokeilen uudestaan. Maahan ei tuolla suoraan voi puiden juurakoiden takia oikein mitään kaivaa.  Kuva on otettu ikkunasta. Ja olikin sitten vika kuva tällä kameralla. Tämäkin projekti muhi päässä varmaan kolmisen vuotta.  Toteuttamiseen ei mennyt yhä kauan. Olisiko mennyt edes kolmea tuntia, kun mullat olivat pihalla jo valmiiksi sekä kaikenlaista oksaa ja kuivunutta lehtimateriaalia oli laittaa kasan pohjalle pelkää haravaa käyttäen. 

Nyt on satanut vettäkin. Tai siis lunta, joten tuo kasa on sen verran painunut, että tarkistan, kuinka paljon multaa sinne vielä tarvitsee ja nyt odotan magnoliaani.

Uutta kameraa en varmaan pysty kovin kauan olemaan, mutta olen jo tehnyt edellisen kameran kadottamisen jäljiltä ennätyksen (tapahtui vuonna 2015). Lähes viikko ilman pokkaria.