Kukkakevät alkoi

 Ihana puutarhapäivä. Lämpöä, aurinkoa ja kukkia parin tosi kylmän ja tylsän päivän jälkeen. Sateiset +2 asteen päivät kuitenkin sulattivat täällä lumia ihmeen paljon, vaikka välillä sade olikin lunta. Ei onneksi jäänyt lumi täällä maahan, sillä muuten olisi jänöt varmasti olleet iskemässä hampaansa krookuksiini. 

Näin tänään +10 asteen lämmössä ensimmäisen sitruunaperhosen sekä ensimmäiset kimalaiset. Ja pieniä kärpäsiä. Ehdottomasti kimalaisia varten on hyvä olla jouluruusuja, krookuksia ja kevätkurjenmiekkoja. Niissä ainakin näin tänään liikettä hieman kohmeessa olevilta kimalaisilta.

Niin toivoisin, että muistaisin näiden krookusten lajikenimen. Ne ovat vähän matalampia kuin korkeimmat. Siroja ja niiden väri on kuin liukuvärjätty. Ne ovat vastavaloon suosikkikrookukset. En toki hyljeksi muitakaan krookuksia, näitä vain haluaisin lisää. Ne ovat todella suloisia kevätkurjenmiekkojen kanssa. Kevätkurjenmiekat ovat vain tässä kohtaa jo jonkin verran taantuneet. 

Vielä yksi kuva näistä söpöyksistä vastavaloon.

Ja toinen kevätkurjenmiekkojen kanssa. Olin liian ahera kukkapenkkien siistijä. Tai siis käytin liikaa voimaa, niin yksi kevätkurjenmiekka on jäljiltäni vinossa. Yritin ottaa sen jälkeen hieman iisimmin, mutta ainakin yhden keltaisen krookuksen kuorin vahingossa terälehdistään. Hups.

Matalalta otetuissa lähikuvissa kukkarunsaus voi näyttää mahtavalta. Kun kuvia ottaa seisaaltaan, on totuus vähän toisenlainen.

Tarpeeksi matalalta otetuissa kuvissa taas kukkia on kuin Keukenhofissa konsanaan (ei siis kyllä yhtään niin paljon).

Seuraan Instassa Visitkeukenhof-tiliä ja olen ollut tavattoman iloinen, että sinne on otettu taas turisteja, toki vain kotimaastaan. Ja rajattu määrä vain muutamana päivänä viikossa. Se vain ilahduttaa minua niin paljon, että ihmiset pääsevät sinne kukkakauneuden äärelle. 

Nämä krookukset ovat haaleampia kuin suosikkini, mutta ovat aikaisia. Sillä tässä penkissä on vielä vähän lunta ja silti nämä kukkivat täyttä häkää. Nämä saattavat olla krookus Tricoloria.

Sitkeitä ovat. Ja onneksi näitä krookuksia kukkii vähän eri paikoissa. Kimalaisille ruokaa ja minulle kukkayllätyksiä. Krookusten kukinta jatkuu aika kauan, sillä muutaman kukkapenkin päällä on iso kinos lunta. 

Lumikellot ovat myös kukassa. Niitä kukkii eri paikoissa ja osa vasta nousemassa lumen seasta. Kerrottu puistolumikello on saanut pari tavista seurakseen.

Muutama lumikello kasvaa purppurakeijunkukkien lomassa. Nämä ovat hieman lisääntyneet, sillä alunperin näitä oli tasan kaksi. 

Samassa penkissä kukkii myös krookus Vanguardia. Viime vuonna näitä krookuksia kävi jänis parturoimassa (muistini mukaan), joten olin tyytyväinen, että niitä nousi tänä vuonna.

Omenapuupenkissä kasvaa todennäköisesti turkin lumikelloa. Ainakin tässä on vahvan vihreät ja lyhyemmät lehdet kuin puistolumikellossa. Vastavalossa näkyy lehden suonet hyvin.

Puutarha myös alkaa paljastamaan kesken jääneitä kohtia. Syksyllä olin jättänyt pihalle vaikka mitä ryönää. Niiden siivoaminen ei vain kiinnostanut. Tänään auringon paisteessa siivosin pihalta pois vähän sitä sun tätä purnukkaa kummista paikoista. Eikä ollut raskasta. Myös kesken oleva allaprojekti alkaa olla aika sula. Syksyllä en vain millään jaksanut viedä projektia loppuun. Oli niin valtavasti töitä. Nyt keväällä kivien hakeminen kuulostaa ihan huvimatkalta. Ja sellainen reissu saattaa olla jopa pisin reissu kotoa moneen viikkoon. Ihan kuin ulkomailla kävisi.

Kukkapenkit tuolla lumen alla ovat rinteessä ja pohjoiseen päin. Joten ne sulavat hitaammin kuin korkeammalla oleva etupiha, joka taas on etelään päin. Tänään putsasin kolme lumetonta kukkapenkkiä. Yhdestä jopa jaoin yhtä kevätesikkoa. Koska en jaksanut hakea vettä jaetun esikon päälle, hain vain läheltä lumilämpäreestä lunta kevätesikon päälle. Toivottavasti se selviää.  Että sikäli kätevää on, että lunta on aina parin askeleen päässä. 

Lopuksi kuva ekoista tämän tontin avautuneista sinivuokoista. Taas perusväri tuli ekana kukkaan, mutta pinkit avautuvat ihan pian.

Jännä juttu tämä kevät. On aina yhtä innoissaan joka vuosi ihan samoista asioista. En edes muistanut, kuinka paljon puutarhapuuhia olenkaan kaivannut.