Kevät

Sunnuntain kevätpäivän tasaus ei vielä tuonut kevättä, mutta tiistai toi. Oli ihanaa, että lämpötilat voivat vaihdella myös siten, että aina ei tule kylmempää. Olen saanut nyt parin päivän aikana sellaisia pieniä sisäisiä riemunkiljahduksia siitä, että lumi sulaa päivän aikana selkeästi. Aamulla ollut pieni pälvipaikka on päivän aikana suurentunut tai lumiraja jalkakäytävältä siirtynyt vielä kauemmaksi. 

Vielä on matkaa omassa puutarhassa siihen, että lumet sulaisivat pois myös omista kukkapenkeistä. Paitsi siitä yhdestä kukkapenkistä on tärkeä kulma sulanut. Tämä tapahtuu joka vuosi, joten siihen nurkkaan istutuin pari vuotta sitten myös talventähtiä. Eilen talventähdistä oli yksi punkenut esiin.

Tänään täällä on jo eiliseen nähden mittava kukkarunsaus. Onneksi jänikset eivät käyneet napsimassa krookuksen alkuja, vaikka sitä jo vähän jännäsinkin. 

Tuon enempää ei kukkia vielä näykään. Eilen hakkasin jäätä kulkuväyliltä ja nautin siitä, että ulkona ei tule kylmä, vaikka olisi pitkäänkin ulkona. Takki tosin on tarpeen, ja ehkä muutama muukin vaatekappale. Lintujen ruokkimista täytyy vielä jatkaa, on nimittäin piha täysi lunta. Huonon omenapuun vesiversojen leikkaaminen kutkuttaisi, mutta en millään jaksa mennä lumeen kahlaamaan, saappaat saivat eilenkin ihan hyvät ja märät hörpyt sisäänsä lunta. Takapihalla on vielä pitkään lunta, vaikka kasvimaalta laatikoiden reunat pian ovatkin näkyvillä.

Pihakalusteita ei vielä voi oikein kantaa minnekään. Yhden tuolin olen ainoastaan tuonut ulos, sitä on helpompi siirtää kulkuväyliltä pois, koska kaikkien muiden paikkojen päällä on hanki. Kunhan hanki vähän vajoaa, täytyy terijoen salavan yksi murtunut iso oksa sahat poikki. Painava lumi väänsi sen alas jo keskellä talvea. 

Meillä on nyt kevät. Ei enää tarvitse odotella. Kukkien kanssa toki joutuu olemaan kärsivällinen.