Loppukesää

Vaikka kesä on todella tuntunut kesältä ja vaikka arki ja syys saa saapua, on silti aina tähän aikaan vuodesta minusta jo jotenkin haikeaa. Väri ja valo muistuttaa jo kasvukauden päätöksestä, vaikka se ei vielä täällä olekaan.

Joka vuosi kuitenkin tähän aikaan alkaa myös kutkuttamaan seuraava kevät. Ja se, mitä kaikkea multaan voisi piilottaa ensi kevättä tai kesää varten. Nyt olen huomannut, että joka syksy kannattaa piilottaa multiin joitain sellaisia sipuleita, joista ihan oikeasti haaveilee. Viime syksynä laitoin liikaa sellaisia ihan-sama-mitä sipuleita ja keväällä oli ei ollut ihan samanlaista kutkuttavaa odotusta, mitä joskus on ollut. Joten tänä syksynä ostan muutamia ihanuuksia. Vielä en tosin tiedä, että mitä.

Vaikka into tehdä puutarhatöitä on jossain ihan missä sattuu, niin päässä pyörii silti muutamia vaihtoehtoja. Voi olla, että vielä tässä joku päivä tämän vuoden aikana silti tapahtuu uusi nytkähdys puutarhainnossa perennojen puolella, tai sitten se tulee vasta ensi vuonna. Myös hyötyviljely puolella olisi kiva kehittää tomaateille joku parempi kasvupaikkaratkaisu niitä tavallisia kesiä varten, kun oikea kasvihuone ei ole vielä mahdollista.

Olen ollut koko kesä erittäin laiska kesäkukkien lannoittaja. Jos olisin ollut reippaampi, olisi ehkä keijunmekkoni vielä tuuheampia. Näin loppukesästä kuitenkin kasvi on parhaimmillaan. Keijunmekko on köynnöstänyt ylöspäin.

Koska minulle jäi vielä yksi taimi, laitoin sen taas amppeliin valumaan alaspäin. Tai niin se valui hetken, kunnes alhaalta kasvaneet köynnökset tulivat tarpeeksi korkeiksi. Enää en tiedä, missä mikäkin kasvi on. Ikinä tämä kasvi ei ole minulla kasvanut taivasalla ja maassa yhtä runsaasti kuin ruukussa lipan alla, jossa sen vedensaantia on helpompi säädellä. 

Tätä kylttiä en enää pidä ovessa, sillä joskus lapsen kaverit eivät soittaneet ovikelloa, vaan kiersivät koko pihan luullen, että kyltti oli jätetty vihjeeksi tulla puutarhan puolelle. 

Sain kerran lahjaksi Katjalta (Päivänpesän elämää) köynnösukonhatun taimen. Laitoin sen kärhötuen juurelle. Ekana vuonna kasvua tapahtui, mutta luulin, että köynnös hävisi. Tänä vuonna näin, että se aloitti kasvun todella reippaana, mutta sen jälkeen köynnösviidakko alkoi kasvaa ja luulin, että jotain tapahtui köynnösukonhatulle, kunnes tänään tutkin paremmin, että mitä punaista pilkistää kärhöviidakosta, kun lilat kärhöt lopettivat kukintansa.

Mutta ei tapahtunutkaan mitään huonoa, sillä nyt köynnösukonhattu kukkii. Ja vielä on paljon nuppuja tulossa kukkaan.

Meidän perheessä on arki koittanut. Tänä vuonna onneksi osin ihan lempeällä tavalla. Eli ei ollut suuria muutoksia kuvioissa. Minun oloni on silti vähän kuin tuo alla olevan kuvan kosmoskukka. Hieman rupsahtanut.