Elokuun kukat

Vaikka meilläkin on ollut kuuma ja kuivaa, olen saanut nauttia ihan oikeasti vihreästä puutarhasta. Sen verran olemme saaneet sateita, että ruohoa olen leikannut pitkin kesää, tosin suurillakin tauoilla. Nurmikko ei ole palanut. Heti elokuun ensimmäinen päivä satoi vettä se 45 milliä, jonka jälkeen nurmikkoa olisi pitänyt leikata jo pariin otteeseen. Olen leikannut vain kerran sateiden jälkeen ja sen kyllä huomaa. Alakuvassa reitti kasvimaalle.

Olen antanut yrttien kukkia pitkin kesää. Aina jostain on kuitenkin saanut poimia ruokiin myös uutta kasvustoa. Vain vähän olen yrttejä säilönyt. Yrttilaatikkoa en usein kastele yhtään koko kesänä. Tänä kesänä olen kastellut jopa kerta viikkoon kuumimpaan ja kuivimpaan aikaan. Ilma katteita näki aina, miten multa kuivui.

Olen ollut tavattoman laiska kitkijä kuumien säiden aikana. Elämänlanka oikein riehaantuu, kun selän kääntää. Ja kun sitä on pitkään kitkemättä, on jo oltava varovainen, ettei saa perennoja mukaansa. Ämpäri täyttyy nopeasti ja jää helposti niille sijoilleen. Edelliset omistajat ovat päästäneet jossain vaiheessa maahumalan nurmikolle. Ja se on tällä hetkellä oikein riehakkaalla tuulella. Välillä ei tiedä, onko maahumalan alla heinänkorsia ollenkaan. Maahumala yrittää välillä kiivetä perennapenkkeihinkin.

Maksaruohot ovat olleet kovin aikaisin tänä vuonna kukassa, ne ovat olleet kimalaisten suosikkeja. Syysleimuista tässä penkissä on lähinnä valkoista. Eri paikoista saatua/ ostettua vanhaa kantaa, tuo korkea etummainen ei kuki vielä. Luulin, että se olisi noita valkoisia kukkijoita matalampi.  Jaloangervojen vaaleanpunainen/valkoinen kukinta tässä penkissä alkaa olla ohi.

Edellisen penkin sinipiikkiputki on sellaisessa paikassa, jossa sitä pitää tukea pysymään pystyssä. Paikka jää varjoon iltapäiväksi ja ihan kuin pikkuputki yrittäisi kurottua auringon suuntaan. En tiedä, mihin sen laittaisin parempaan/aurinkoisempaan paikkaan. Vai kallisteleeko tämä aina?

Tummia maksaruohoja meillä kasvaa kahta lajia. Alakuvassa vasemman puoleisessa on kotiloiden syömät lehdet. Oikean puoleisessa on lehdessä vain yksi reikä. Koska iloisesti sekoitin ja hävitin nimikyltit (kuitenkin), en voi ostaa oikein varmuudella samaa hyvää lajia lisää.

Sama penkki toiseen suuntaan kuvattuna alkaa olla jo hyvinkin loppusuoralla. Liljoista on kukinta loppunut ja mm keltavaleunikko alkaa ruskistua vanhuuttaan. Kärhöt onneksi jatkavat vielä.

Toisessa penkissä aikaisemmin kukassa olleet punaiset tähtiputket ovat haalistuneet vaalean marjapuuron värisiksi. En tiedä, vauhdittiko haalistumista tänä vuonna kuivuus.

Minä pidän vahvoista väreistä. Usein kärhö Aljonushka kukkii koko ajan vahvasti lilana. Nyt siinäkin on minun silmiini tapahtunut hieman värien haalistumista. Tai sitten vain kuvittelen. Tai tuo ruskistuminen ja viereisen Orionin kukinnan loppuminen haalistaa sävyjä.

Tämän vieressä kasvaa omenapuu Huvitus, joka tuottaa parhaillaan sen verran omenaa, että puu on tuettu. Nyt tätä taakkaa helpotetaan syömällä joka päivä puusta hedelmiä. Kummallista on, että kypsätkään omenat eivät millään meinaa tippua puusta. Näkee, miten osa uhkaa alkaa ruskistua puuhun. Kypsinä nämä ovat jauhoisia ja makeita. Vähän raakana menisivät piirakkaan.

Meidän puutarha ei ole ollut kovin hyvä paikka kaunopunahatuille. Mielelläni niitä tänne haluaisin. Savimaahan niitä on turha tunkea. Kohopenkeissä olisivat hyvät. Lehtokotilot sateisina hetkinä saavat lehdet helposti reikäisiksi tai syövät kasvit jopa kokonaan jo alkukesästä. Nyt onneksi on pari (kuivuuden takia matalaa) yksilöä hengissä. Etupihalla on hyvin ohuesti maata puiden juurien päällä. Siellä kuivuus on tänä vuonna näkynyt matalina kasveina tai kasvimenetyksinä. Sentään yksi kaunopunahattu näkyy juuri helminukkajäkkärän kanssa. (En muuten ymmärrä, miksi millään kasvilla pitää olla jäkkärä nimenä? Kuulostaa ihan vitsikirjasta repäistyltä.)

Takapihalla taas valkoinen kaunopunahattu on vasta avautumassa. On mahdollisesti jäänyt turhan varjoon tai tätäkin kuivuus on kurittanut. Miten ihmeessä saisi joskus nämä penkit siten suunniteltua, että kaikki kasvit näkyisivät joka vuosi. Luulin, että valkoinen (avautumassa siis vasta) kaunopunahattu kasvaisi yhtä korkeaksi kuin valkoinen syysleimu. Kuva myös paljastaa elämänlangan kiipeilyt.

Ensi vuonna kasvimaalle laatikoihin laitan yhä kesäkukkia siemenestä kasvamaan. Niitä olisi voinut laittaa enemmänkin. En kai taas oikein lukenut pussi kyljestä, mutta kylvin kosmoskukkaa, joista osa on noin 170cm varren päässä, osa taas ei. Jää vähän matalammat tsinniat varjoon, jotka on niiden seassa. Korkeimmat kosmokset eivät kuvassa näy. Kesäkukat ovat myös varjostaneet tomaattihuonetta. En tiedä, onko se ollut tänä vuonna hyvä vai huono juttu.

Korkeimpia kosmoskukkia pitää melkein taivuttaa (kun laatikoissa ovat), että saa niitä katsella. Meillä satoi aamulla ja sen jälkeen kimalaiset olivat ihan kohmeisina kasveissa. Hieman kyllä taas liikkuivat, kun kasveja kävin tutkimassa.

Pieniä kukkakimppuja raaskin kerätä sisälle. Osa kasveista on siten viimeisiä hetkiä elossa. Olen kuitenkin lukenut netistä, että Sedum-lajit kasvattavat vedessä juuria. Eli hyvä syy siis tehdä kukkakimppuja, joihin voi laittaa sekaan maksaruohon ja toivoa, että ne juuret kasvavat (kunhan muistan tarkkailla tilannetta).

Parina päivänä on jo tuntunut siltä, että helteet tuskin palaavat. Tänä vuonna Välimeren lämmöt on saanut ihan kotimaassakin. Ehkä pian taas jaksaa kaivaa maahan pari kuoppaa, jos kitkisi vähän ensin.