Huhtikuu vuonna 2017

Sain haasteen Nilalta blogista Lappalainen etelässä. Haasteessa kuuluu kertoa huhtikuusta.

1. Tee postaus ja kerro, mistä haasteen sait.

2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sieluasi voimakkaimmin.

3. Laita haaste kiertämään.


Minun huhtikuussani on ailahtelevia säitä. Joko kokonaan sula tai osittain sula pihamaa. Olen kuitenkin oppinut, että toppavaatteita ei kannata vielä huhtikuussa pestä ja pistää kaappiin, sillä niitä kaivetaan muuten vielä monta kertaa esiin.

Huhtikuussa on näkyvissä pieniä aikaisia kukkia. Usein huhtikuun alussa olen joka päivä tietoinen, että kukkiiko 8 vai 12 lumikelloa juuri tänään. Eli varsinaista kukkatykitystä ei vielä ole. Usein jo nupuillaan olevat lasketaan kukkiviksi.

Joskus puutarhassa ollessa saa nähdä, kuinka jokin kasvi avautuu silmissä.

Tärkeä asia huhtikuussa on valo. Valoa on paljon, mutta ei vielä niin paljon, että nukkumiseni häiriintyisi (kuten aina toukokuussa käy).

Sipulikukkien ihmettelyn lisäksi on ihanaa, kun perennat alkavat kukkia tai tehdä uutta kasvustoa. Vaikka säät sahaavat ja ilma on ailahteleva. Kasvun voiman näkeminen on ihmeellistä.

Vaikka huhtikuussa ruskea ja kuolleen näköinen maa on kaikkea muuta kuin kaunis ja ilmassa voi tuoksua muta ja pari muutakin inhaa tuoksua. On niissä juuri valon ja kevään takia myös latautunut paljon toivoa ja iloa. Koko kasvukausi on edessä. Ensimmäiset lentelevät hyönteiset sykähdyttävät joka kerta. Näitä pörriäisiä varten pitää joka vuosi laittaa pussi tai pari lisää krookuksia.

Huhtikuuhun ei ole enää montaa kuukautta. Huhtikuun kuvia selaillessani huomasin kuvia viime huhtikuusta ilmakasveistani. Tässä he ovat pieninä uudessa kodissaan.

Ja tässä he ovat nyt.. Punertava ei ole enää punertava ja molemmat ovat kasvaneet. Ilmankos alkaa koti olla ahdas.

Haasteen saa napata mukaansa se, joka haluaa. Kevätkuvia on aina hauska katsella talvella. Ikävä tosin kevättä tulee.