Viimeisten jälkeen

Lokakuussa ei vielä meillä ole ollut pakkasia, joten vielä löytyy kukkivia. Kuten kaunopunahattu White Swan ja sen taustalla oleva valkoinen väriminttu. Siirsin tuon kaunopunahatun ison juuripaakun kanssa vielä uhkarohkeasti viikko sitten ja se kukkii yhä ihan pystypäin.

Siirsin uhkarohkeasti paria muutakin kasvia, kun en muka syyskuussa niitä ehtinyt siirtää. Keväällä on sitten jännitysnäytelmää, että mitkä kasvit ovat elossa. Muutakin puutarhaan liittyvää pikkuhiljaa edistyy.

Kirjoitin tänne blogiin vähän aikaa sitten listan, jossa oli minun sipuliostokseni tältä vuodelta. Jotenkin olisi voinut jo etukäteen arvata, että sipuliostosten kanssa ei ikinä voi tietää, että mitkä ovat ne ihan viimeiset sipuliostokset sinä syksynä. Ostoslista on siis täydentynyt ja maahan upotettu jo kaikki yli 300 sipulia. Alun perin ostokset olivat siinä reilussa 200kpl:ssa.

Aikaisempien sipuleiden lisäksi maahan on uponnut:

Kirjopikarililjoja
Helmililjoja: sekä Muscari Armeniacum että Muscari Latifolium
Krookus Flower Record (kuvassa näyttivät juuri sellaisilta liloilta, joita olen halunnut lisää puutarhaan)
Iris Reticulata Harmony (näitä halusin lisää, sillä näin märkä kesä ja syksy saa epäilemään vanhojen kestävyyttä)
Tulipa Bloody Mary
Tulipa Super Hero

Saa nähdä, ovatko nämä nyt ne tämän syksyn vihon viimeiset.

Näillä säillä pihatöissä olen kiitellyt, että olen ostanut puutarhahanskat, joiden kanssa ei voi nyperrellä, mutta joiden kanssa sormet pysyvät lämpiminä tihkusateellakin. Fleecevuori pysyy pari pesua vielä ihan lämmittävänä, mutta ei kestä nyt jatkuvia pesukonepesuja enää niin hyvänä.

Syyskimikki Brunette on vihdoin kukkimassa. Se ehtikin tänä vuonna. Haasteellinen kasvi kuvattavaksi kokonaan.

Ja nyt sitten jännään loput nupuillaan olevat kasvit. Ei ole vielä yksikään syysasteri Patricia Ballardin kukka avautunut ihan kokonaan (ellei avautunut tänään, kun en ollut kotona valoisan aikaan). 

Myös kosmoskukat ovat yhä nupuillaan. Yhtään en ole nähnyt avonaisena. Siis omalla pihalla.

Joskus on tähän aikaan vuodesta meillä ollut jo ensimmäiset lumet ja pakkaset. Nyt on taas vettä riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Meidän varjoisa piha ei ihan loistanut tänä vuonna. Saa nähdä tuleeko valoisuuteen kuinka paljon muutosta, kun huomenna kaatuu pari koivua. Jos olen oikein laskenut, ne tuovat takapihalle tärkeitä ilta-auringon säteitä laajemmalle alueelle noin tunnin verran lisää. Niitä koivuja en tule kaipaamaan, sillä pari vuotta olen ollut jo huolissani niiden kunnosta ja kaltevuudesta. Silti voi puutarha näyttää aluksi omituiselta, mutta lähelle koivujen paikkaa voin koko talven ajan suunnitella uutta istutusaluetta ja uutta pikkupuuta. Mikä ihana ajatus.