sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Etupihan lumeton tai lähes lumeton kausi, osa 1

Meillä on etupiha ja takapiha vähän eri vyöhykkeillä. Tai siis siltä tuntuu. Vaikka etupihalla on suhteellisen paljon puita ja sen takia vähän varjoinen paikoin, on se keväällä nopeammin sulava kuin takapiha. Etupiha on vähän korkeammalla kuin takapiha, aurinko käy sinne kuitenkin paremmin. Tietyt kohdat kukkapenkeistä sulavat nopeammin ja näitä kohtia olen yrittänyt aina kuvata ja painaa mieleen, jotta saan niihin paikkoihin aikaisimmat kukat. Etupihan läpi tai ohi myös kävelen joka ikinen päivä. Takapihalle ei tule mentyä läheskään niin usein.

Etupihan kukinnan aloitti viime keväänä jo maaliskuussa lumikellot. Nämä olivat tässä vaiheessa 14.3.


Huhtikuussa aloitin tihrustamaan muitakin kukinnan merkkejä. Ja jo huhtikuun alussa, 8. huhtikuuta, oli näin auki ensimmäiset pihan sinivuokot. Näin ne ensimmäisen kerran lähes auki jo pari päivää aikaisemmin. Taisin vähän pyörtyä. Siis onnesta.


Ja tämän jälkeen tuntui maan tasalla olevan jo niin paljon tapahtumia, että ei asiaa taas oikein voi uskoakaan. Kuten ensimmäiset esikon kukat.


Ensimmäiset krookukset.



Ensimmäiset kurjenmiekat



Kuun lopulla jännitin ensimmäisen pienen kasvitieteellisen tulppaanin ponnistelua.


Huhtikuun lopulla satoi lunta ja sitten huomasikin taas, kuinka pientä kaikki väri onkaan.


Toukokuussa ei enää näy oikein etupihan ja takapihan eroa kukinnassa tai toukokuun loppuun mennessä erot ovat tasoittuneet, takapihakin alkaa olla lämmin kylmästä savimaasta huolimatta. Eri kukkapenkeissä yritän vähän miettiä isojen tulppaanien kanssa värejä. Etupihalla ei ole ihan niin räiskyvää. Haaleammatkin värit näkyvät, kun kukkapenkit ovat lähellä. Pienet tulppaanit ovat silti kiva pitää etupihalla, kun takapihan savimaa voi olla vielä märkä. Näitä pieniä  on kiva ihailla läheltä kuivemmalla etupihalla.


Ja varsinkin, kun niiden seuraksi nousee lisää esikoita ja kirjopikarililjoja.


Toukokuu oli niin viileä, että suurien tulppaanien kukinta ei ollutkaan hetkessä ohi. Toukokuussa oli tällaista kukintaa 25.5.


Ja pari päivää myöhemmin tulppaanitykitys.






Kesäkuussa kaikki alkaa olla jo vallattomampaa. Näen kuvissa enemmän myös rikkaruohoja. Onneksi myös muita perennoja. Tulppaanikausi alkoi loppua kunnolla vasta kesäkuussa. Kun usein kesäkuun alku on tulppaanien loppu.


Etupihalla kasvavat tämän pihan alkuperäisiä pioneja, eivät ole kiinanpioneja, vaan kukkivat hivenen aikaisemmin. Niiden nuput ovat joka vuosi tarkan katselun kohde. Harmi, että katseen voima ei riitä kukkien avautumiseen.


Onneksi lämpö kuitenkin auttaa, tai aika.


Samalla tapahtuu myös matalammalla tasolla. Kanadanvuokot ovat kauniita, vaikka niiden leviämistä täytyykin katsoa tarkasti.


Jatkan etupihan kukkatarinaa vähän myöhemmin.

18 kommenttia:

  1. Oi tuota ihanaa aikaa, kun joka päivä avautuu jokin uusi kukkanen! Ja kun nuo kevätkukat ovat vielä niin ihanan pieniäkin, erityisiä, herkkiä. Onneksi se on kohta edessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nyt vakaasti päättänyt, että kevääseen on enää lyhyt aika. Ihan kohta pääsee taas tutkimaan maata pienien kasvien toivossa.

      Poista
  2. Viime kesä oli tulppaanien juhlaa, meillä taisi kukkia viimeiset juhannuksena. Oli se ihan ihmeellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulppaanit kestivät kyllä ennätyksellisen ajan. Tämä vuosi on taas omanlaisensa.

      Poista
  3. Ihana postaus, juuri tällisia sitä nyt kaipaa, kun piti tuota luntakin vielä tupruttaa niin vietävästi, että meinaa usko kevään tulemiseen olla nyt koetuksella:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vain tuijotan kalenterista päiviä ja toivon, että maaliskuukin voisi olla kukkakuukausi.

      Poista
  4. Ihan mahtava nähdä keväisiä kuvia näin lumen keskellä. Huoh. Viime kesänä sai kyllä kuvata tulppaaneja kauan. Tuo kuva, jossa on valkoinen särkynyt sydän ja tulppaaneja on erityisen herkkä, katselin sitä kauan.

    Sini K.
    Kasvihormoni-blogista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Viime keväänä sai tosiaan kuvailla tulppaaneja kauan. Joskus on tulppaanikausi ollut niin nopea, että hyvä, että on perässä pysynyt.

      Poista
  5. Tuo sinivuokkokuva oli ihana! Vähän kun malttaa odottaa, niin niitä näkyy taas livenä :)

    VastaaPoista
  6. Ihana katsella keväisiä kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi niitä on otettu varastoon. Kevät on ihana vuodenaika.

      Poista
  7. Voi kuinka kauniita keväisiä kuvia. Niin kauniita kukkia.

    VastaaPoista
  8. Oi miten kaunista on puutarhassasi, oikea unelma! Aivan ihana tuo puu-sipulipenkki, voisin tuijottaa kuvaa koko päivän!! Työnantaja ei ehkä tykkää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Toki kuvia on rajattu ja jätetty rytöpaikkoja pois kuvista.
      En pääse lukemaan blogiasi. Mitä on tapahtunut?

      Poista
  9. Voi, miten kevät onkaan ihanaa aikaa. Lähes joka päivä löytyy uutta ihailtavaa, sitä kohti onneksi mennään. Sinulla on paljon kauniita kevätkukkijoita =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät mielessä, vaikka ei ehkä vielä ihan ajankohtainen.

      Poista