maanantai 28. joulukuuta 2015

Puutarhan vuosi 2015

Tammikuussa pihalla oli lunta, tuuli heittänyt koivunoksia välillä pitkin pihaa. Keinut ja pihakalusteet yhä väliaikaisilla paikoillaan.


Helmikuussa lunta oli jo enemmän takapihalla.


Ja etupihalla.


Maaliskuulla takapihalla oli lunta vielä ihan tarpeeksi.


Silti maaliskuussa alkoi kukkavuosi lumikelloilla. Nämä kuvattu jo 9.3.2015 etupihalla, jossa paikoin vähemmän lunta. Olin löydöstäni riemuissani.


Lumikelloissa on uskomaton voima rynniä kevättä kohti.


Huhtikuussa takapihakin luovutti kevään edessä ja lumen alta paljastuu aina kaikenlaista.


Ja jo kuudes päivä huhtikuuta kuvasti omalla pihallani ensimmäiset sinivuokot. Ne ensimmäiset ovat kaiken kumartelun arvoisia.


Huhtikuussa alkaa maisema muuttua ja kukkia tulla sen verran jo, että kaikkea ei saa millään vuosikertomukseen mahdutettua. Pitää tehdä tiukkoja valintoja. Nyt valitsin julkaistavaksi kuvat sinisistä hattivateista, ei kun krookuksista.


Ja sinivuokkoryppäästä.


Toukokuussa oli lämmin ja kylmä. Enimmäkseen viileää ja myös ajoittain sateista.


Toukokuussa valo on ihmeellinen, kasvien lisäksi.


Ja ne kaikki sipulikukat, muiden kasvien lisäksi. Toukokuussa huomaa jo, että ei ehdikään kitkeä tarpeeksi nopeasti tai leikata nurmikkoa aina kuin pitäisi.


Väriläikkiä on jo paljon.


Kesäkuu oli tänä vuonna erikoinen, kun viileyden takia tulppaanikausi jatkui vain. Monella paikkakunnalla lähes tulvi kesäkuussa. Meillä tuli taas 3 viikon tauko sateisiin.


Rakastuin kärhötelineeseeni.

 
 
Heinäkuussa oli jo vähän kesäisempää lämpöjenkin puolesta, vaikka hellepäivät kyllä jäivät vähäisiksi. Unikko Royal Wedding muistutti sitkeydestä jo kesäkuun puolella. Tämän kasvatin siemenestä jonain vuonna, ehkä pari vuotta sitten. Jostain syystä juuri vuosi 2015 oli ensimmäinen vuosi, kun kaksi kukka ilmoitti olevansa elossa, teki nuput ja aukaisi ne. Heinäkuussa unikon seurana kukki nyppykurjenpolvi.


Ja jossain vaiheessa heinäkuuta aloitti kurjenpolvi Orion, jolle menetin sydämeni täysin. Se kasvoi ennätyspitkäksi ja kiemurteli myös kärhötelinettä pitkin. Oli myös harvinaisen pitkään kukkiva tapaus tänä vuonna.


Kuvasin minä muitakin kasveja ja muutenkin kuin vastavaloon. Pioneja ja ruusuja ja uusia istutuksia ja uusia projekteja. Liljakukkoja oli vain muutama yksilö, jotka nistin, joten liljatkin aloittivat heinäkuussa kukkimisen. Jostain syystä tämä väriyhdistelmä pistin niin pahasti silmiini, että olin jo poistamassa tuota sormustinkukkaa. En sitten poistanutkaan, vaan yritin totutella.


Elokuu oli lämpimämpi kuin olisi ikinä muusta kesästä uskonut. Viimeiset sipulikukat tällä pihalla kukkivat. Ehkä ensi vuonna pallerolaukoilla on vähän enemmän tukea naapuruston kasveista.


Perhosia näkyi koko kesän aikana äärettömän vähän. Siksi jokainen perhonen, joka pihassa vieraili, oli suuri ilonaihe.


Elokuussa oli ihania ulkoilusäitä ulkoiluun ja puutarhailuun ja kaikkeen muuhunkin. Elokuussa vasta pääsi oikein nauttimaan kesän säistä, tai siltä ainakin tuntui. Silti elokuun lopussa tein taas ekat sipulikukkaostokset.

Syyskuussa muistin taas ottaa kuvia takapihasta. Osin myös siksi, että sen uudistushankkeet alkoivat lähestyä. Tai siis osauudistukset. Sumua alkoi olla taas ajoittain.


Syyskuussa oli kuitenkin vielä kukkivia. Kärhöt jatkoivat tai jopa aloittelivat kukintaa.


Joitakin satunnaisia liljojakin kukki, syksyä oli jo ilmassa.


Lokakuussa kylvettiin nurmikko talven alle. Eli jo syyskuussa ja lokakuussa tehtiin vielä puutarhatöitä. Ja suurimman osan näistä tällä kertaa teki puolisoni.


Ja kasvejakin kukki yhdessä väriä vaihtavan luonnon kanssa. Tummalehtisen kimikin kukinto ehti kukkia ennen lokakuun yllätyspakkasjaksoa.

 
 Sen tummat lehdet ovat kauniit värikkäiden lehtien seurassa.


Marraskuu on aina haastava, noin puutarhan kannalta. Haravoin vielä vähän, mutta sekään ei napannut.


Asteri yllätti kukkimalla vielä marraskuussa.


Ensilumi kuitenkin satoi ja pysyi maassa lähes viikon. Lumien sulettua lokakuussa kylvetty nurmikko iti.


Joulukuussa oli välillä järkyttävän pimeitä päiviä. Välillä taas kovinkin valoisia.

Jouluruusussa pystyy näkemään ihan hentoisen pieniä nuppuja ihan juurella. Eivät ehtineet nousta vielä kukkimaan. Toivottavasti keväällä sitten.


Väriä tulee kuitenkin joskus, kuten valosta ja värikkäistä keijunkukan lehdistä.


Joulukuussa takapiha näyttää jo erilaiselta kuin edellisenä vuonna. Vielä on kuitenkin keinut väliaikaisessa (mutta monivuotisessa) paikassa.


Oikein mukavaa puutarhavuotta 2016!

8 kommenttia:

  1. Kiitos samoin sinulle! Luvassa on kuulemma lunta, mutta pian tulee taas kevät ja pääsemme maata tönkimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole pitkä aika maaliskuuhun. Tai niin yritän tässä ajatella.

      Poista
  2. Monenlaista sitä ehtii vuodessa tekemään ja kokemaan!
    Oikein ihanaa seuraavaa puutarhavuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Vuosi on toisaalta pitkä aika. Toisaalta joka vuosi jää myös jotain tekemättä.

      Poista
  3. Näin se puutarhavuosi vierähti kuvien muodossa. Hyvää kukkavuotta 2016!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuvia selaamalla yksi vuosi menee nopeasti.

      Poista
  4. Hyvä vuosi ollut teillä nähdäkseni, paljon tapahtunut. Puutarhassasi on niin kaunista. Ihanaa puutarhavuotta 2016 toivottelen sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jotain sitä on tapahtunutkin vuoden aikana, vaikka paljon jäänyt myös vain ajatteluasteelle.

      Poista