Jotain odotettavaa

Keväällä odotan aina kovasti syksyllä istuttamiani kukkasipuleita. Niiden odottaminen on ihanaa ja jännittävää. (Olisinpa teininä kuullut, että on jännittävää odottaa kukkasipuleiden puhkeamista kukkaan.) Tänä vuonna odotan toki myös muutaman uuden penkin ulkonäköä. En oikein ole ihan varma enää, mitä kaikkea kasveja laitoin syksyllä ja mitä suunnittelin. Sekin on jännittävää.

Kuvissa penkki näyttää pieneltä. Tuonne taaemmaksi toivoisin myös joskus metsäpuutarhamaista istutusta polkuineen. Kuva on etupihaltamme ja tie menee aika vierestä. Etupihaa ei tule juuri käytettyä oleskeluun, koska takapihalla on katseilta enemmän suojassa. Kasvit olisivat myös leikeiltä enemmän suojassa. Se suunnitelmaa varmaan ehtii hautua aika kauan. Ellei ihan vähän tee kerrallaan. Toisaalta vähän vielä enemmän puskia, niin niiden suojaan saisi kuumiksi päiviksi varjoisamman oleskelupaikankin. Pihassamme kasvaa yksi lehtikuusi, jonka kaarna ei näytä tällä hetkellä maailman parhaimmalta. Toivon, että puu on vielä kunnossa vuosia.

Ehkä ensi kesänä tämä projektityömaa ja sen muotoileminen on nyt sitten jotain isoa projektia ihan ensi kesäksi.

Tuo kivikasa ja lautakasa saavat uutta muotoilua. Keinu on väärässä paikassa ja johonkin tuonne on ehkä joskus tulossa terassi ja terassin ympärille jotain. Tämä kaikki suunnitelma tuntui ihan ylivoimaiselta, kun aluksi pelkkää kaivuutyötä on paljon. Kuvasta ei näe, että tontilla on myös kaltevuus ja korkeuseroja. Onneksi olemme päätyneet joko pienkaivurivuokraukseen tai pienkaivuri ja kuskin vuokraukseen. Periaatteessa suuria muutoksia ei tule, periaatteessa iso osa muuttuu. Saan taas takapihalle jotain estettä suoralle näkyvyydelle. Viime vuonna jouduimme kaatamaan puun keskeltä takapihaa (joka rajasi pihaa hyvin), mutta sen vaivani oli monet vuodet olleet jokin ötökkä, joka söi lehdet puusta.

Odotettavaa siis on keväälle ja kesälle.

Nyt odotan kuitenkin ihan rauhassa. On ihan vähän jotain ilmastollisia esteitä.