perjantai 11. lokakuuta 2013

Mielessä on monta projektia

Näköjään mieli ehtii laukata koko ajan uusiin puutarhaprojekteihin, vaikka entisetkin ovat kesken tai toteuttamatta kokonaan.

Meillä etupihalla on kaksi ihan erilaista tunnelmaa ihan vierekkäin (kukaan muu ei ehkä niitä tunnelmia tajua kuin minä). Pihan paahteisin kohta kesäisin. Multasäkkien vieressä pieni alue, johon aurinko paistaa hyvin lämpimästi puolesta päivästä iltaan kesäisin. Muutama metrin päästä kuumimmasta paikasta alkaakin pihan yksi varjoisimmista alueista.



Kun paikkaa lähestyy takapihalta päin ja katselee tielle päin toisesta kohtaa pihaa näkyy ajoittain valoa ja varjoja. Mutta keskikesällä puiden lehdet varjostavat tehokkaammin. Pienellä alueella lehtikuusi, hevoskastanja (joka menetti osan pituudestaan koivun kaadon yhteydessä, lähellä tietä tuomassa keskipäivän paahteelta varjoa tammi, vaahtera ja niiden väliin tungettu hopeapaju ja sen kaveri vaahteran toisella puolella. Siellä on myös pieni kääpiömänty ja pari angervopuskaa. Kaikki vähän sikin sokin. Mutta paikassa on välillä tuon ensimmäisen kuvan tunnelmaa.


Lehtikuusen juurella viihtyvät karviaispuskat.


Ja hoitamattomana tässä ei kasva ruoho (ellei rikkaruohoja lasketa), eikä ole kaunis sammalkaan. Sienet viihtyvät.


Koska alueen toisella puolella on toinen pihaamme tuleva tie, on talvisin tärkeää, että tien vieressä (ei kuvassa) ei ole istutuksia, kun noita lumitöitä (anteeksi, mainitsin ruman sanan) on joskus hirveän paljon. Ja osa pihamaasta on ajoittain (esim. juhlien aikana) varaparkkipaikkoina. Kuitenkin tätä varjoisaa etupihaa olen kuvaillut nyt useana eri vuodenaikana eri kohdista, eri aikoina. Jotenkin talomme ja tien väliin etupihalle sopisi isojen puiden takia (ai niin, naapurin puolelta myös iso kuusi ja pari muuta puuta varjostavat tuota paikkaa) jotain metsäpuutarhamaista. Ei tarvitsisi ajella ruohonleikkurilla kahta törröttävää kortta sieltä täältä ja pysyisi alue jotenkin helpompana hoitaa. Mutta samalla alue saisi kaunistua. Ja muuttua sellaiseksi, että siellä voisi vaikka vähän hengailla.

Etupiha on kuiva, kun takapiha välillä on pelkkää märkää mutavelliä. Etupihalla on luultavasti paikoin myös kallio aika lähellä.

Olen siis alkanut sillä silmällä katsella havuja, atslea/alppiruusuistutuksia. Monilla pihoilla tässä naapurustussa kasvaa vanhoja alppiruusuja. Mutta suunnittelu on nyt aika vaikeaa, sillä jo olemassaolevat puut haluaisin säilyttää, kulkuväylistä ei ole mitään hajua ja istutuksistakaan ei vielä mitään mielipidettä.

Tätä miettiessä taitaa vielä mennä pari talvea. Hyviä kasviehdotuksia otetaan vastaan varjoon, kuivaan ja metsäiseen maapohjaan. Mutta ei mitään pientä eikä hentoa alkuun, vaan jotain rakennetta ensin. Ehkä.

Jos puutarhan hoitaminen sujuisi ajatuksen tasolla, olisi jo paljon tapahtunut ympäri pihaa. Nyt ei ole.

6 kommenttia:

  1. Pahan pistit! No, ne alppiruusut ainakin.., tosin eivät ihan kuivassa jaksane.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tuo ei ole hiekkapohjaista maata. Tai no, onneksi ja onneksi.

      Poista
  2. Sama täällä, voi kun ajatukset voimalla toteutuisivat projektit! Kuulostaa ihanalta, että puiden alla olisi istutuksia. Pensaita varmaan jonakin/joinakin muutaman kappaleen ryhminä, alppiruusuja kannattaa kokeilla jos teilläpäin niitä viihtyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joidenkin pihoilla on todella vanhoja ja laajoja alppiruusukasvustoja. Niitä täytyy ainakin kokeilla.

      Poista
  3. Erilaisista havuista saa kyllä hienoja istusryhmiä; kuten tuijista; pylväs ja pallotuijista, katajista; laaka, sini, pylväs, sekaan voisi istuttaa erilaisia angervoja; rinne, koivu, ruusu, norjanangervo jne. Semmoista tuli mieleen :)

    VastaaPoista