Aivan ihana saada vielä nauttia lempeästä lämmöstä lokakuussa. Vasta nyt on lähtenyt tomaatinraaskut kompostoriin. Pääsee ruukunpesuun.
Samaan paikkaa päätyivät myös maa-artisokkien varret. Alkoivat olla vähän tiellä muilta hommilta. Kannattaa miettiä tarkkaan minne tuota valtavaksi kasvavaa kasvia laittaa. Itse en kyllä harkinnut ihan järkevästi.
Kesken hommien on pakko ihailla siemenkotia. Varsinkin verikurjenpolvi MaxFrey taitaa tehdä jonkinlaisen piikikkään siemenkodan. Terävimmästä en saanut kamerallani kuvaa, mutta kyllä se sormeen oli terävä. Luulen siis siitä kehittyvän jonkinlainen siemenkota.
Vaikka olen jo alkanut ikävöimään kesää, on syksyssäkin niin hienoja värejä. Kuten ruskea tuijassa.
Tai värit puissa.
Vielä ehtii kaivaa sipuleita maahan. Onneksi, sillä vasta osa haudattu kukkapenkkeihin.
Vasta haaveilen maa-artisokasta, juuri tuon vuoksi etten oikein keksi mihin sitä laittaisin. Tai luulen että tiedän, mutta se paikka ei vielä ole valmis istuttamiseen. Maa-artisokka vain on niin hyvää!
VastaaPoistaKauniita värejä!
Se on meillä noin 3-4metrinen ja taipuilee kasvaessaan vähän mihin sattuu, tosin aurinkoa se taitaa etsiä ja sen mukaan taipuilla.
PoistaKauniita syysvärejä ja kuvia. Hyvää sunnuntaita!
VastaaPoistaMukavaa uutta viikkoa!
PoistaMinulla maa-artisokka kaatuilee, joten sitä saa tukea, että se pysyy siinä missä on suunniteltu. Yleensä sitä löytyy myös ei-suunnitellusta paikasta, kun mukalan osia on jäänyt/unohtunut/lentänyt jonnekin ;)
VastaaPoistaTuota on vaikea saada pois, jos sen erehdyksissä jonneksi istuttaa. Meillä ei paljon kaatuile, mutta taipuilee.
PoistaMaa-artisokka olisi kiva, mutta tosiaan vaikea löytää paikkaa. Luovuin jo siitä keväällä kokonaan, mutta arvaapa kasvaako taas monen metrin varsia :)
VastaaPoistaJa kyllä vaan verikurjenpolvesi on tekemässä siemeniä :)
Uskon, että maa-artisokan kitkeminen on yhtä helppoa kuin voikukan. ;)
Poista