keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Tunnistusta vaille

Meidän pihassa on vanhaa perua ruusupuska, jossa on kerrottua vaaleanpunaista ruusua. Tuoksu on tosi lähellä sitä pikkupurkeissa olevaa ruusuvettä. Terälehdet menevät nopeasti rusehtavaksi. Tämä yksilö on ehkä istutettu jo muutama kymmenen vuotta sitten, koska on tosi lähellä suuria koivuja. Kukaan tuskin ruusua muuten laittaisi suurten koivujen naapuriksi. On ollut vähintään kymmenen vuotta ihan huonolla hoidolla. Eli vain silloin tällöin keväällä on huonoimmat oksat katkaistu pois ja silti kukkinut joka vuosi. Viime vuonna sai annoksen lannoitetta ekan kerran vuosiin.




Kesäkuu meni meillä päin todella lämpimissä ja kuivissa säissä. Ja viime torstain ja tämän viikon tiistain välisenä aikana satoikin sitten urakalla. Yli 50 ml. Joten nyt on piha paikoitellen kostea vieläkin ja ei ole ulkona kasvimaita pahemmin kasteltu. Metsästä alkaa löytämään sinertyviä mustikoitakin. Piti käydä tutkimassa, kun lintujen ulosteet eivät enää hohkanneet valkoista.

Kasvimaalla on hauska seurata talvivalkosipulien kiemurtelua. Tätä haluan kasvattaa joka vuosi.


Odotan yhä sellaista kipinää, joka kutsuisi tekemään puutarhan eteen jotain innolla. Ei näy nyt. Pientä raivausta ajoittain tulee tehtyä vähän vasurilla. Ehkä sitten vähän myöhemmin.

Rentoa heinäkuuta!

10 kommenttia:

  1. Olisiko ruususi Mustialanruusu, Rosa 'Minette'? Se on Valamonruusun lisäksi toinen perinneruusu, joka ennen löytyi melkein joka pihalta. Molemmat tekevät paljon juurivesoja, joten niitä oli helppo siirtää pihalta toiselle.

    Mustialanruusun kukat rusehtuvat helposti ja joskus jopa nuppuisina, varsinkin sateisina kesinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tunnistuksesta! Tekee tosiaan juurivesoja.

      Poista
  2. Kaunis ruusu. Meidän edellisessä talossa oli varmaan tuota samaa ruusua. Tuoksui ihanalle, mutten tiennyt sen nimeä silloin, enkä nytkään. Joka tapauksessa hurmaava ruusu!

    VastaaPoista
  3. kuulin juuri tädiltäsi, että valkosipulista kannattaisi katkaista tuo kiemura pois. Kummi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveydys kummi. Taidan kiehkurat silti säästää. Niiden kasvattamista itusipulista voi sitten parin-kolmen vuoden päästä saada valkosipulin.

      Poista
  4. Jotain kipinää tosiaan tarviis, jotenkin alkaa väsyä koko puutarhaan. Ainakin näin illalla väsyneenä, jalat kipeenä tuntuu vähän jo tympivän. Mut aamulla taas kipittää ensimmäiseksi avaamaan kasvihuoneen ovea ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tympiminen on kestänyt vähän kauemmin.. Tai ehkä se pian väistyy.

      Poista
  5. Olen viljellyt tuota talvivalkosipulia useampia vuosia, ja katkon melkein kaikki kiehkurat, jätän muutamia. Mutta en ole koskaan nähnyt mitään kokoeroa katkottujen ja kukallisten valkosipulien välillä. Turhaa työtä siis.

    Itusipuleista kasvatan vihreää "ruohovalkosipulia" ruuan päälle leikeltäväksi. Varsinaiset valkosipulit kannattaa kasvattaa isoista kynsistä.

    Tuo Mustialanruusu oli hyvä vinkki, mullakin taitaa olla se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää muiden kokemuksista. En siis ryhdy katkomaan.

      Poista